Kuuluisa ukrainalais­toimittaja ylisti yhtäkkiä Suomea Twitterissä – kertoo nyt, miksi

Sodan uuvuttamien miesten kasvot ovat piirtyneet toimittaja Illia Ponomarenkon, 30, mieleen.

Ukrainalainen sotatoimittaja vieraili toukokuun lopussa Donbasin alueella Itä-Ukrainassa ukrainalaisten laskuvarjo­jääkäreiden mukana. Siellä paikallisen pataljoonan komentaja pyysi toimittajaa ja omaa autonkuljettajaansa viemään ruokaa ja vettä taisteluista palanneille joukoille, Ponomarenko kertoo.

– Hän pyysi, etten ottaisi kuvia tai yrittäisi puhua heille vaan purkaisin vain auton lastin ja jatkaisin matkaa. Kun pääsimme perille, näin, miksi pataljoonan komentaja ei halunnut minun häiritsevän sotilaita, toimittaja kertoo.

– He olivat lopen uupuneita. He olivat selvinneet puhtaasti onnella. He olivat terveitä 30–40-vuotiaita, mutta he olivat nyt vanhoja miehiä. Heidän kasvonsa näyttivät niin vanhoilta. Sitä oli vaikea nähdä. Toivon, että he toipuvat sodan aiheuttamasta järkytyksestä.

Kiovassa Kyiv Independentille työskentelevä Ponomarenko on vieraillut useiden ukrainalaisjoukkojen mukana eturintamassa sen jälkeen, kun Venäjä aloitti hyökkäyksen Ukrainaan 24. helmikuuta.

Sota on myös osunut lähelle Ponomarenkoa. Venäjän joukot tuhosivat hänen vanhan kotikaupunkinsa Volnohavan ja hänen opiskelukaupunkinsa Mariupolin. Butshasta, joka oli hetkellisesti venäläisten hallussa ja, josta paljastui joukkohautoja ja kadulle teloitettuja siviilejä, Ponomarenko oli ostanut asunnon hieman ennen sotaa. Tällä hetkellä Ponomarenko asuu Kiovassa, joka joutui venäläisten tulituksen ja valtausyrityksen kohteeksi sodan alkuvaiheessa.

Ennen Venäjän hyökkäystä Ponomarenko oli seurannut kahdeksan vuotta Itä-Ukrainan sotaa.

– Olin kansainvälisten suhteiden opiskelijana Mariupolissa vuonna 2014, kun Venäjän tukemat kapinalliset valtasivat kaupungin. Koska Mariupol oli maailman kiinnostuksen kohteena, monet kansainväliset toimittajat yrittivät puhua ihmisille, jotka asuivat kaupungissa.

Ponomarenko muistelee, että etenkin BBC pyysi häntä usein esiintymään puheohjelmissa ja kertomaan Mariupolin tilanteesta. Nuorukainen päätyi toimittajaksi paikalliseen sanomalehteen ja tekemään yhteistyötä asevoimien kanssa päästäkseen eturintamalle Itä-Ukrainassa.

Vaikka Ponomarenko oli seurannut Itä-Ukrainan konfliktia läheltä, uskoi hän vielä viikko ennen Venäjän helmikuista hyökkäystä, että Ukraina säästyisi sodalta.

– Ottaen huomioon heidän aiemmat sotansa ja mahdollisen kovan vastareaktion kuten pakotteet ja Ukrainan vastustuksen, pidin sotaa mahdollisena, mutten kovin todennäköisenä.

Vasta muutamaa päivää ennen hyökkäystä sota alkoi näyttää Ponomarenkosta vääjäämättömältä. Tuolloin hän päätti auttaa kämppäkaverinsa kanssa äitinsä turvaan Itä-Ukrainassa sijaitsevasta Volnovahasta.

– Kun saavumme Kiovaan, oli suunnilleen sodan kolmas päivä. Näimme tyhjän kaupungin ilman ihmisiä tai liikennettä. Katuvalot eivät toimineet ja ainoa valonlähde olivat venäläisiä risteilyohjuksia torjuneet ilmatorjuntaohjusten aiheuttamat välähdykset.

Sota näkyy vieläkin Kiovassa, vaikka elämä on palannut kaupunkiin. Esimerkiksi baarit eivät ole auki ja monet kaupatkin pystyvät olemaan vain rajatusti auki. Elintarvikkeiden ja muiden tuotteiden hinnat ovat nousseet ja polttoaineesta on pulaa.

Ponomarenko sanoo, ettei kuitenkaan valita. Monessa kaupungissa tilanne on paljon huonompi.

– Donbas on sodan suurin uhri. Tämä sota johtaa Donbasin alueen tyhjentymiseen ja tuhoutumiseen, Ponomarenko sanoo.

Donbasiksi kutsutaan yleensä Luhanskin ja Donetskin alueita. Osa alueesta on ollut jo pitkään Venäjän tukemien separatistikapinallisten hallussa ja Venäjä tunnusti kapinallisalueiden itsenäisyyden juuri ennen sotaa. Viime viikkoina venäläisjoukot ovat keskittäneet voimansa ukrainalaisten hallussa oleviin alueisiin.

– Donbasissa on useita kaupunkeja, jotka on kirjaimellisesti tuhottu maan tasalle. Niistä ei ole mitään jäljellä ja ne ovat lakanneet olemasta ihmisten asuinpaikkoina. Niihin kuuluvat esimerkiksi kotikaupunkini Volnovaha. Se pyyhkiytyi pois sodan ensimmäisinä viikkoina. Meillä oli ennen noin 25 000 asukasta. Nyt siellä on ehkä noin 3000 ihmistä, jotka asuvat raunioiden keskellä. Ja sama pätee esimerkiksi Rubizhneen, Mariupoliin…

– Pahinta on, että perusinfrastuktuuri ja asuintalot tuhotaan. Kaupungit eivät voi enää ylläpitää ihmiselämää ellei niitä rakenneta uudelleen käytännössä nollasta.

Lue lisää: Asiantuntija: Itä-Ukrainan tiiviisti asutetulla alueella alkavat pian helvetilliset taistelut – nämä ovat sodan tärkeimmät rintamat

Lue lisää: Severodonetskin tilanne synkkeni taas – asian­tuntija arvioi kaupungin kohtaloa

”

Kaupungit eivät voi enää ylläpitää ihmiselämää ellei niitä rakenneta uudelleen käytännössä nollasta.

Ponomarenko on dokumentoinut sotaa Twitter-tilillään, jota seuraa nyt 1,2 miljoonaa ihmistä.

– Se kertoo, miltä sota näyttää tavallisen kolmekymppisen miehen, joka sattuu työskentelemään toimittajana, silmin. Mutta yritän pitää Twitter-tilini myös viihdyttävänä. Se ei ole uutiskanava vaan henkilökohtaisempi.

Päivityksiä onkin laidasta laitaan. Joissain Ponomarenko vitsailee, kuinka kovasti kaipaa sushia tai, kuinka Kiovassa voi ostaa alkoholia iltaseitsemään, kun aiemmin alkoholia sai vain neljään iltapäivällä. Moni päivitys käsittelee kuitenkin sotaa: ne ovat muistokirjoituksia sodassa kuolleista tutuista, lyhyitä analyysejä tai havaintoja kentältä.

Toukokuun lopussa Ponomarenko muisti Twitterissä suomalaisia.

– Minun pitää ehdottomasti matkustaa Suomeen sodan jälkeen. Te tyypit olette mahtavia.

Ponomarenko kertoo, että Suomen pääministerin Sanna Marinin vierailu Ukrainaan teki häneen ja moneen muuhunkin ukrainalaiseen vaikutuksen.

– Me pidämme pienestä epämuodollisuudesta johtajistamme kuten voi nähdä presidentistämme. Marin oli pukeutunut t-paitaan ja hän puhui paljon ja oli hyvin avoin. Me inhoamme perinteisiä poliitikkoja, jotka ovat pukeutuneita pukuihin ja ovat ylivakavia. Arvostamme poliitikkoja ja johtajia, joilla on jalat maassa, kuten teidän pääministerillä.

Lue lisää: ”Katse kertoo kaiken” – kuva Sanna Marinista leviää maailmalla

Lue lisää: ”Slava Finlandii!” – näin tavalliset ukrainalaiset kommentoivat Marinin vierailua

Ponomarenko kertoo, että Suomi on suosittu Ukrainassa senkin takia, että moni keskustelu sodasta kääntyy siihen, että Venäjän aloittamaa sotaa verrataan talvisotaan. Ponomarenko lausuu talvisodan suomeksi.

Ponomarenkon mukaan ukrainalaiset pitivät myös siitä, että Suomi päätyi hakemaan Natoon.

– Venäjä sai suomalaiset haluamaan Natoon yli 70 vuoden jälkeen! Meillä on vitsi, jonka mukaan Venäjä halusi Ukrainan suomettumisen, mutta saikin Suomen ukrainalaistumisen, Ponomarenko sanoo, viitaten siihen, että toisin kuin Suomi, Ukraina on halunnut jo vuosien ajan liittyä Natoon.

Asiantuntijat ovat arvioineet, ettei sota Ukrainassa tule vielä lähiaikoina loppumaan. Myös Ponomarenko uskoo, että sota jatkuu vielä kuukausia. Hän toivoo, että ihmiset jatkavat Ukrainan tukemista lahjoittamalla rahaa ukrainalaisia auttaville järjestöille ja painostamalla poliitikkoja myöntämään tukea Ukrainalle.

– Jos me epäonnistumme, on selvää, että Baltian maat, Suomi ja Puola ovat seuraavia. Auttamalla meitä säilymään ja estämään Venäjän etenemisen, säästät omien lapsiesi ja maasi sotilaiden hengen.

Ponomarenko uskoo, että rauha tulee, kun Ukraina pystyy lopulta estämään Venäjää tekemästä suurempia hyökkäyksiä.

– Ukraina tulee säilymään itsenäisenä valtiona, joka hallitsee suurinta osaa kansainvälisesti tunnistetusta alueestaan ellei kaikkea sitä. Ukraina ei antaudu Venäjälle eikä valu Venäjän vaikutusvallan alle. Venäjän suunnitelma epäonnistuu, Ponomarenko arvioi sodan lopputulosta.

Entä miten Ponomarenko näkee oman tulevaisuutensa?

– Olen päättänyt pysyä maassani ja armeijani kanssa. Olemme uhranneet paljon, jokainen ukrainalainen ja koko kansa. Tämän jälkeen ei halua minnekään muualle. Kun olet nähnyt sen, mitä olen nähnyt: veren, taistelun ja uhraukset, tunnet olevasi lähempänä maatasi. Tämä on koti ja olen nähnyt sen arvon.