Kumaraan painuva ryhti ja pituuden lyheneminen – kuuluvatko nämä ilmiöt ikääntymiseen?
Näin usein ajatellaan, mutta Luustoliitto oikaisee, että todellisuudessa pituuden lyhentymisen taustalla voi olla myös sairaus.
Ikääntyessä on normaali ilmiö, että ihminen saattaa lyhentyä jonkin verran selän nikamien kuluman tai keskivartalon heikentyneen lihaskunnon vuoksi.
Huomattava muutos pituudessa johtuu eri syystä.
– Jos pituus lyhenee useita senttejä, saattaa kyseessä olla osteoporoosin aiheuttama nikamamurtuma, Luustoliitto kertoo.
Tällaiset nikamamurtumat eivät aina edes ole kivuliaita, mutta niiden aiheuttamat seuraukset voivat olla hyvin ikäviä. Liiton mukaan osteoporoosin eli luukadon aiheuttama nikamamurtuma on suuri riski uudelle murtumalle – ja seuraava murtuma on yleensä aiempaa vaikeampi.
Liikunta on hyvä luukadon ehkäisykeino.
Tällaisia nikamamurtumat ovat
Osteoporoosin riski olisi tärkeää havaita, sillä hoitamattomana luukato on etenevä sairaus.
Terveyskylän mukaan osteoporoottiset nikamamurtumat aiheuttavat kipua erityisesti liikkuessa ja asentoa vaihtaessa, esimerkiksi kun noustaan istuma-asennosta ylös.
Luukadon heikentämä selkänikama painuu kasaan yleensä etuosasta, jolloin nikamasta tulee kiilamainen.
– Murtuma ei välttämättä vaadi merkittävää tapaturmaa, vaan voi olla seurausta aivastamisesta, nostoliikkeestä, selän taivutuksesta tai kiertoliikkeestä, Terveyskylä kertoo.
Koska lääkäriin?
Osteoporoosia ei välttämättä huomaa ilman luun tiheyden mittauksia.
Usein sairaus havaitaankin vasta murtuman jälkeen lääkärin tutkimuksen ja röntgenkuvien perusteella.
Terveyskylä kehottaa hakeutumaan lääkäriin pikaisesti, jos selkärangassa tuntuu kova paikallinen kipu.
Terveyskirjasto kertoo, että osteoporoosin lääkehoito aloitetaan aina, jos todetaan osteoporoosiin liittyvä murtuma, mutta pelkkä luuntiheysmittauksessa todettu osteoporoosi ei automaattisesti johda lääkitykseen.
Lääkehoidon ohella huolehditaan aina myös perushoidosta: riittävästi liikuntaa sekä kalsiumia ja D-vitamiinia.
Fakta
Osteoporoosin syyt
Perinnöllisten tekijöiden lisäksi tunnetaan suuri joukko riskitekijöitä, jotka lisäävät osteoporoosin vaaraa:
■ Vähäinen liikunta.
■ Tupakointi.
■ Liiallinen laihuus, etenkin syömishäiriö anoreksia.
■ Tavallista aiemmat vaihdevuodet.
■ Vähäinen kalsiumin saanti ravinnosta.
■ D-vitamiinin vähäinen saanti.
■ Pitkäaikainen (yli puoli vuotta) suun kautta nautittu kortisonilääke.
■ Jotkin muut lääkkeet, etenkin epilepsialääkkeet.
■ Jotkin kalsiumaineenvaihduntaan vaikuttavat sairaudet, esimerkiksi: keliakia, lisäkilpirauhashormonin liikatuotanto, maksasairaudet.
Lähde: Terveyskirjasto