Läheisimmät ystävyyssuhteet ovat pandemia-aikana voineet jopa vahvistua, löyhemmät sen sijaan hiipua – tutkija vaalisi nyt ystävyyttä

Iines Vuorjoki ja Atte Makkonen viettävät iltapäivää helsinkiläisessä kahvilassa. Ystävysten edellisestä tapaamisesta on vierähtänyt kaksi kuukautta.

– Kyllä korona on vaikuttanut. Kun emme näe koulussa niin paljon, ei tule samalla sovittua, että nähdään. Korona on rajoittanut tapaamisia, Iines Vuorjoki sanoo.

Ennen pandemiaa Aalto-yliopistossa opiskelevat Iines Vuorjoki ja Atte Makkonen tapasivat toisiaan vähintään viikoittain.

Ystävyyden merkitys ei silti ole heidän mielestään kahden viime vuoden kuluessa vähentynyt, päinvastoin. Ystävyys on molempien mielestä arvokasta.

– Olemme yhdessä hajoilleet ja kokeneet paljon, Iines Vuorjoki sanoo nauraen.

– Toisen seurassa pystyy olemaan täysin oma itsensä. Me voimme myös olla hiljaa, Atte Makkonen täydentää.

Korona-aika on voinut lähentää tai loitontaa

Kaksi vuotta jatkunut korona-aika on vaikuttanut moniin ystävyys- ja kaverisuhteisiin. Vaikutukset ovat erilaisia eri ihmisten kohdalla, arvioi kasvatuspsykologian professori Niina Junttila Turun yliopistosta.

– Jos on ollut tiiviitä, läheisiä ystävyyssuhteita, uskon niiden kantaneen tämän yli. Ne ovat voineet vahvistuakin siitä, että on saanut tukea ja turvaa, joita me kriisin keskellä tarvitsemme, Niina Junttila sanoo.

Osalla ystävyys- ja kaverisuhteet ovat sen sijaan saattaneet hiipua kahden koronavuoden kuluessa. Niin on voinut käydä esimerkiksi sellaisissa suhteissa, jotka perustuvat näkemiseen vaikkapa työpaikalla tai harrastuksen yhteydessä.

– Sellainen ihminen voi nyt kokea todella paljon ulkopuolisuutta, Niina Junttila sanoo.

Yksinäisyyden kokeminen onkin Junttilan mukaan pandemia-aikana lisääntynyt. Vaikka tilanne näyttää pandemiatilanteen puolesta monien arvioiden mukaan aiempaa valoisammalta, kynnys ottaa yhteyttä muihin on osalla ihmisistä voinut kasvaa.

Ystävyyden merkitys on tullut entistä näkyvämmäksi

Ystävyyden merkitys näyttää korona-aikana tulleen entistä näkyvämmäksi.

– Kun mahdollisuuksia tavata ystäviä on ollut vähemmän kuin ennen korona-aikaa, tulee selkeäksi, miten merkityksellistä se on, sosiaalityön apulaisprofessori Riikka Korkiamäki Tampereen yliopistosta sanoo.

Korkiamäki on kollegoineen kerännyt syventävää tietoa noin viidenkymmenen opiskelijan korona-ajan kokemuksista. Vuosina 2020–2021 kerätystä aineistosta on alustavia tuloksia.

Korona-aikana rajanveto lähimpien ystävien ja väljemmän kaveriryhmän välillä on usein ollut aiempaa tietoisempaa, tapaamisia kun on pandemian aikana rajattu.

– Aika moni on ollut sitä mieltä, että väljemmät ystävyyssuhteet katoavat kokonaan elämästä, ja vain tiiviimmät pysyvät jatkossakin elämässä mukana, Riikka Korkiamäki sanoo.

Ystävien erilaiset ratkaisut tapaamisten suhteen ovat aiheuttaneet joillekin myös surua, vaikka ratkaisuihin vaikuttaneet syyt olisikin ymmärretty. Joidenkin vastaajien kohdalla myös koronatoimiin liittyvät erimielisyydet ovat aiheuttaneet ystävyyttä repiviä ristiriitoja.

Opiskelijoiden kokemuksissa ystävien kasvokkaisen näkemisen merkitys korostuu vahvasti.

”Voisi hyvin matalalla kynnyksellä kysellä kuulumisia”

Kasvatuspsykologian professori Niina Junttilan mielestä ystävyyden vaalimiseen olisi nyt tarvetta aivan erityisesti. Hän korostaa, että sosiaalinen hyvinvointi on vahvasti yhteydessä fyysiseenkin hyvinvointiin.

Nyt olisi hänen mielestään hyvä aika soittaa ystäville ja kavereille.

– Voisi hyvin matalalla kynnyksellä kysellä kuulumisia, Niina Junttila sanoo.

Hän kehottaa pieniin ystävällisiin tekoihin muitakin kuin omia ystäviä kohtaan. Pienetkin ripaukset ystävällisyyttä edistävät sitä, että ihmisten kokemukset välittämisestä lisääntyvät yksinäisyyden kokemusten sijaan.

– Se ei maksa mitään, jos hymyilet vastaantulijalle, olet jollekin ystävällinen tai sanot muutaman sanan ja teet jotain kaunista, Niina Junttila sanoo.

Korona ei ole horjuttanut yli 40 vuoden ystävyyttä

Pitkästä aikaa kahvilassa tavanneet Outi Karikivi ja Hannele Pesola ovat tunteneet toisensa 70-luvun lopusta asti. Heidän ystävyyttään korona-aika ei ole horjuttanut. He ovat pitäneet yhteyttä yllä, vaikka joitakin tapaamisia on täytynyt siirtää.

– Kyllä me olemme kuitenkin kyläilleet toistemme luona, Outi Karikivi kertoo.

Ystävyyssuhteen säilyminen on heidän mielestään tärkeää. Molemmat sanovat, että toisen kanssa on helppoa olla – vuosien varrella he ovat tulleet toisilleen niin tutuiksi.

– Sellaista siskouttahan se on, Hannele Pesola toteaa.

– Minulla on pieni suku eikä minulla ole kauhean paljon ihmisiä ympärillä muutenkaan. Haluan pitää kiinni niistä ihmisistä, jotka elämässäni ovat, Outi Karikivi sanoo.