Maastohiihdon maailmancup oli tauolla viime viikon. Sen sijaan esimerkiksi Suomessa hiihdettiin SM-mitaleista Vantaan SM-kisoissa.
Maailmancupin jatko Pohjois-Amerikassa on kuitenkin ollut jo pitkään iso puheenaihe. Maailmancup jatkuu Kanadan Canmoressa 9.–13. helmikuuta ja Yhdysvaltain Minneapolisissa 17.–18.2.
Suomesta kisoihin ei lähetetä täyttä joukkuetta. Maajoukkuehiihtäjä Johanna Matintalo kritisoi päätöstä kovasanaisesti.
– Ei pystytä lähtemään Pohjois-Amerikkaan täysillä joukkueilla. Tuntuu vähän koomiselta, Matintalo latasi Yle Urheilulle.
Hiihtoliiton toiminnanjohtaja Ismo Hämäläinen vastasi ymmärtävänsä Matintalon kritiikin, mutta muistutti taloudellisista realiteeteista. Hiihtoliiton taloustilanne on vaikea, minkä lisäksi hiihtomaajoukkue on ylittänyt ennen kautta asetetun budjettinsa.
Euroopan maailmancupeihin verrattuna Pohjois-Amerikan kisamatkan kustannus on 4–5-kertainen.
Näin Ismo Hämäläinen vastaa Johanna Matintalon kritiikkiin
Iivo Niskanen jäi omasta tahdostaan pois Pohjois-Amerikan matkalta. Krista Pärmäkoski teki myös päätöksen jättää Pohjois-Amerikan kisat väliin, mikä avasi sittenkin Matintalolle paikan joukkueessa.
Suomi lähettää Pohjois-Amerikan kisoihin viisi naista ja viisi miestä, vaikka kiintiö olisi kuusi hiihtäjää per kisa.
Sinänsä tilanteessa ei ole mitään uutta. Ylen asiantuntija Ville Nousiainen pitää historiaan peilaten joukkuetta jopa erityisen isona.
Nousiainen kokee, että Pohjois-Amerikan reissun kustannukset ja rasituksen huomioiden urheilijan kannattaakin mieluummin satsata kevään tärkeimpiin kisoihinsa, jos sellaisia on tarjolla.
Samat pohdinnat maasta riippumatta
Joka tapauksessa hiihtomaajoukkueet ovat merkittävissä talousongelmissa muuallakin kuin Suomessa. Esimerkiksi norjalaislehti VG kirjoitti Ranskan ja Saksan maajoukkueiden ongelmista.
– On enemmän kuin koskaan tarpeen ajatella yleistä maastohiihdon etua – omien kansojemme etujen sijaan. Tämä tarkoittaa, että kaikkien on tehtävä panostuksia ja kompromisseja, Ranskan maajoukkueen urheilujohtaja Pierre Mignerey totesi.
Hän pitää yhtenä esimerkkinä sitä, että kaikki vaativat kisakalenteriin parhaiten omalle maalleen sopivia kisoja ajattelematta, mitkä kiinnostavat eniten yleisöä ja tv-tuotetta.
Mignerey työskenteli aiemmin Kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n kisapäällikkönä. Hänen mielestään nyt tarvittaisiin enemmän kuin koskaan oikeita päätöksiä, koska yhä useampi maa on ajautunut talousongelmiin.
– Dramaattista on, että hyvät aikomukset tuhoutuvat aina yhteisöllisyyden puutteen vuoksi. Siitä on turha syyttää FIS:iä. Vastuu on kansallisilla liitoilla, jotka eivät ole kyenneet katsomaan muuta kuin omia etujaan, Mignerey sadatteli.
Saksan maajoukkueen manageri Peter Schlickenrieder puolestaan vaati, että kisoista pitää saada viihdyttävämpiä ja helpommin ymmärrettäviä yleisölle.
– Meidän täytyy ajatella isommin, muuten katoamme televisiosta.
Siitä vaikuttaa vallitsevan yksimielisyys, että hiihto on etenkin taloudellisesti erityisen vakavissa ongelmissa, mutta ratkaisuista on vaikeampi löytää yksimielisyyttä.
Mignerey vaatii isommilta mailta tukea pienille hiihtomaille – mutta isoimmatkin hiihtomaat tuntuvat olevan ongelmissa. Schlickenrieder toivoo, että kisoihin saisi osallistua vain neljä urheilijaa per maa, jotta ne eivät näyttäisi ”Norjan mestaruuskisoilta”. Keskusteluissa on usein nostettu esiin myös kilpaileminen yksityistalleina, kuten pyöräilyssä.
Norjan päätös kuohuttaa
Varsin selvästi hiihtomaajoukkueiden taloustilannetta kuvastaa Norjan päätös, etenkin norjalaislehtien mukaan. Norja nimesi Pohjois-Amerikkaan seitsemän naishiihtäjää ja 11 mieshiihtäjää.
Norja olisi voinut ottaa matkaan enemmänkin hiihtäjiä, mutta maan hiihtoliitto linjasi jo syksyllä, että Pohjois-Amerikkaan pääsevät vain Kansainvälisen hiihtoliiton ”punaisen ryhmän” hiihtäjät. Siihen kuuluvat sekä sprinttimatkojen että normaalimatkojen 15 parasta viimeisen 12 kuukauden ajalta.
Punaisen ryhmän hiihtäjät saavat FIS:ltä kompensaatiota matka- ja majoituskuluihinsa.
Kanadalainen ex-hiihtäjä, vuoden 2011 parisprintin maailmanmestari Devon Kershaw ei voi ymmärtää Norjan päätöstä.
– Tämä on vitsi, että jätätte maailmancupin voittajia kotiin, koska he eivät ole punaisessa ryhmässä. Turpa kiinni! Katsokaa kaikkien muiden maiden budjetteja. Minkä helvetin takia, Norja? Älkää syyttäkö budjetteja. Tämä on naurettavaa, Kershaw vauhkosi The Devon Kershaw Show –podcastissa.
Kershaw asuu Norjassa ja on naimisissa MM- sekä olympiavoittajan Kristin Störmer Steiran kanssa. Kershaw ei hyväksy budjettiselityksiä siksi, että Pohjois-Amerikan joukkueet pystyvät löytämään rahat pitkään kisakauteen Euroopassa.
– Jos heillä on niin tiukka budjetti, heidän pitäisi ehkä mennä toimistoonsa Oslossa ja katsoa hallintoa sekä sitä, kuinka tarpeetonta henkilökuntaa siellä on, Kershaw lateli.
Samoilla linjoilla olivat USA:n hiihtäjät Jessie Diggins ja Ben Ogden. Diggins huomautti, että hän on ollut joulun kotona viimeksi vuonna 2011.
– Valitettavasti koko kauden Euroopassa oleminen maksaa paljon. Näen paljon vaivaa kulissien takana. Monet seuroista, perheistä ja sponsoreista uhraavat paljon. Se on asia, joka meidän – USA:sta, Kanadasta ja Australiasta – on hallittava koko ajan. Se vaatii paljon työtä, sen voin sanoa, Diggins pohti.
Sivuun Pohjois-Amerikasta jäi esimerkiksi Norjan Jan Thomas Jenssen, 27, joka kuuluu tämän kauden yllättäjiin. Hän voitti Rukalla kauden avauksessa 20 kilometriä vapaalla hiihtotavalla.
– Tämä on erittäin tylsää. Siellä on kaksi matkaa, jotka olisivat sopineet minulle hyvin, Jenssen harmitteli SVT:lle.
Jenssen on luonnollisesti eri mieltä maansa hiihtoliiton päätöksestä. Hän kertoi, että yritti saada päättäjien päät kääntymään, mutta turhaan.
– Erittäin ikävää jäädä sivuun rahan takia. Olemme miesten puolella maailman paras hiihtokansa, ja mielestäni on sääli, että meillä ei ole tarpeeksi sponsorointia voidaksemme lähettää kaikkia parhaita riippumatta siitä, missä päin maailmaa olemme.
Norjan joukkueen manageri Ulf Morten Aune kertoi, että yhden hiihtäjän kisamatka Pohjois-Amerikkaan maksaa vähintään 60 000 Norjan kruunua (noin 5 300 euroa). FIS kuitenkin kustantaa punaisen ryhmän hiihtäjien kuluista 320–800 euroa kisapaikasta riippuen.
Jenssen kritisoi enemmänkin Norjan liiton rahatilannetta. Hän ihmetteli, että vain Rukalla ja Tour de Skillä olivat lääkärit ja fysioterapeutit mukana. Jenssenin mukaan Norjan pitäisi pärjätä paremmin sponsoririntamalla.
Manageri Aune huomautti, että Pohjois-Amerikassa ovat kisanneet ”aina” vain punaisen ryhmän hiihtäjät.
– En halua nyt kommentoida heitä, jotka jäivät sivuun. Mutta ihmisten lähettäminen sinne aiheuttaa äärimmäisiä kustannuksia. En halua kommentoida sponsoritilannetta, mutta ymmärrän, että hiihtäjät ovat pettyneitä.
Norja lienee joka tapauksessa liikkeellä Euroopan maista isoimmalla ryhmällä Pohjois-Amerikassa. Ruotsi lähettää kahdeksan naista ja kahdeksan miestä.
Kershaw’n mielestä se ei ole oleellista, vaan se, että Norjan liitto rikkaimpana hiihtomaana piiloutuu taloustilanteen taakse ja valitsee vain FIS:n tukemia urheilijoita.
– Muut saavat ajatella, mitä haluavat. Me päätimme näin jo syksyllä, Aune kuittasi kritiikin.