Lukijat kertovat hoivakotien rajuista hinnankorotuksista.
Vaasan seudulla asuvan Marjan iäkkäiden vanhempien hoivakotimaksut ovat lähes kolminkertaistuneet muutamassa vuodessa.
– Aivan kauhia nousu, Marja sanoo.
Marjan äiti ja isä muuttivat vuonna 2021 yksityiseen hoivakotiin, johon he saivat palvelusetelin. Marja kertoo, että aluksi maksut olivat ihan kohtuulliset eli 350–370 euroa henkilöltä kuukaudessa päivien määrästä riippuen.
– Yhtäkkiä ne nostettiin 660 euroon. Ajattelin, että ok, eiköhän tämä ole kipuraja. Mitä vielä, viime vuonna ne olivat jo 1 020–1 050 euroa henkilöltä.
Marjan vanhemmat ovat asuneet yhteisessä huoneessa. Sen vuokra kiipesi viime vuonna toista sataa euroa 885 euroon.
Ilta-Sanomat kertoi äskettäin hoivakotiasumisen hinnoista ja kysyi lukijoiden kokemuksia. Vastauksia tuli satoja. Marja on yksi vastaajista.
Lue lisää: Maarit kyseli äidilleen hoivakotipaikkaa ja ällistyi hinnasta: ”Olin silmät ymmyrkäisenä”
Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan pitkäaikaisen ympärivuorokautisen palveluasumisen asiakasmaksu kuukaudessa voi olla enintään 85 prosenttia nettotuloista, joista on tehty laissa säädetyt vähennykset. 15 prosenttia pitäisi jäädä käteisvaraksi.
Marja sanoo, että hänen vanhempiensa osalta tämä ei toteudu.
– Mitään suojamaksuja heidän pienistä maanviljelijän eläkkeistä ole jäänyt, hän sanoo.
Marjan molemmat vanhemmat saavat maatalousyrittäjän eläkettä, kansaneläkettä ja takuueläkettä. Lisäksi he ovat saaneet Kelan hoitotukea ja lyhyen aikaa asumistukea.
– Maksuja ei ole suhteutettu tuloihin. Onneksi on ollut sen verran säästöjä, että tähän asti on pärjätty, Marja sanoo.
Joulukuussa parin tulot olivat noin 2 500 euroa, mutta hoiva-asumisen kulut olivat 2 925 euroa.
Asumispalveluista vastaava ylihoitaja Marketta Koskela Pohjanmaan hyvinvointialueelta ei ota yksittäistapaukseen kantaa, mutta kommentoi asiaa yleisesti. Hän kertoo, että palveluseteli on eri asia kuin kunnallinen tai puitesopimuspaikka. Siinä noudatetaan palvelusetelilakia, jossa käyttövaraa ei määritellä.
– Palvelusetelissä pitää olla sillä lailla skarppi, että katsoo hintoja, Koskela sanoo.
Palveluseteliä ei ole pakko valita. Jos siihen on päätynyt, mutta rahat eivät riitä, Koskela suosittelee ottamaan yhteyttä hyvinvointialueen maksuyksikköön. Sieltä voi hakea palvelusetelin arvon korottamista.
– Myös kunnallisella puolella voi hakea maksun alentamista, hän lisää.
Yksityiset toimijat ovat Koskelankin mukaan nostaneet hintojaan paljon.
Marjan vanhempien hoiva-asumisen hintojen korotuksia perusteltiin yleisellä hintojen nousulla ja hoitajamitoituksella. Marja huomauttaa, että nykyhallitushan torppasi mitoituksen noston 0,7:ään. Nyt se on 0,65 hoitajaa yhtä vanhusta kohden.
– He eivät tiedä päätöksistä hevon huitua, hän puuskahtaa.
Neuvonnan puute risoo Marjaa. Hän älysi vasta viime vuonna hakea vanhemmilleen asumistukea. Heillä on kaksio pienellä paikkakunnalla ja Marja oli luullut, että asumistukea ei myönnettäisi, jos omistaa asunnon.
Marjan vanhemmat saattavat olla oikeutettuja myös Kelan korkeampaan hoitotukeen, mutta siitäkään kukaan ei ole kertonut.
Nykyisin Marja on edunvalvoja. Hän taivastelee tehtävään liittyvää byrokratiaa.
– Hirvittävä rumba, joka omaiset joutuvat tekemään Digi- ja väestötietoviraston kanssa.
Perheen tilanne on nyt muuttunut. Isä kuoli helmikuun 8. päivä.
Äidin varat ovat vähissä, ja kaksiostakin on kuluja.
– Se on pakko myydä, jos näyttää siltä, että elinpäivät jatkuvat ja rahat eivät riitä.
Tuloja suuremmista maksuista on kokemuksia muillakin lukijoilla. Yksi kertoo Pohjois-Savossa asuvasta 93-vuotiaasta äidistään, jonka palveluasumisen hinta nousee pian 1 485 eurosta 1 830 euroon. Huoneen vuokra on 512 euroa.
– Kun nettoeläke on 2 360 euroa, voipi jokainen laskea lopputuleman, tytär kirjoittaa.
– Tämä on törkeää rahastusta alijäämän kattamiseksi. Vastineeksi saa aina vain huononevaa hoivaa, kun hoitajia ei ole riittävästi ja he väsyvät, hän jatkaa.
Hoivan ja asumisen laatu tuntuu vaihtelevan paljon hoivakodeittain. Päijäthämäläisellä naisella on huonoja kokemuksia.
– Ruoka on huonoa. Ei siivota huolella. Kaikki pyykit pestään 60 asteessa, joten monet vaatteet pestään pilalle. Ei ulkoilua, jos omaiset eivät vie. Virikkeet ovat todella puutteellisia ja ympäristö ankea, hän lataa.
Lukija Pohjois-Savosta kertoo omaisestaan, joka on kunnallisessa hoitokodissa vuodepotilaana.
– Se on aika karua. Hoitajilla ei ole aikaa tai kiinnostusta seurustella. Nopeasti vaihdetaan vaippa tai tuodaan ruoka ja äkkiä ovesta ulos. Osasyynä omaisen vaihtelevat mielialat, mutta myös hoitajien asenne.
Hän kritisoi, että useat hoitajat eivät juuri puhu suomea.
– Aika pelottavaa ja ahdistavaa vanhuksen näkövinkkelistä. Maataan vaan sängyssä makuuhaavoissa. Eihän se ihmisarvoista elämää ole ihmiselle, joka on ikänsä tehnyt töitä ja maksanut siipeilijöiden elantoa, pohjoissavolainen lukija jatkaa.
Sote-uudistusta hän pitää virheenä. Hänestä perustuslailliset oikeudet eivät toteudu.
– Päällikköihmiset pitäisi irtisanoa, organisaatiota madaltaa, lähihoitajien ja sairaanhoitajien palkkoja nostaa, että näihin ”koiranvirkoihin“ riittäisi tulijoita.
nainen Lohjalta arvioi, että on erittäin hyviä hoivakoteja ja niitä, joissa kehitettävää riittää.
– Asukkaiden toimintakyvyssä on eroja, joten palvelujen tarve vaihtelee ja se vaikuttaa toiminnan sisältöön.
Hänen läheisillään on hyviä kokemuksia eri hoivakodeista. Hän kirjoittaa, että varsinkin yksityisen sektorin tuottamia palveluja valvotaan ja se näkyy. Samaa valvontaa hän soisi olevan myös julkisen puolen yksiköissä.
Helsinkiläinen nainen on saanut hyvän käsityksen hoivakodista, jossa hänen äitinsä on asunut reilun vuoden ajan. Nainen kertoo, että hoito ja huolenpito ovat kunnossa ja ammattitaitoiset hoitajat ja vakinaiset sijaiset ovat luotettavia ja ystävällisiä.
– Runsaan virike- ja muun toiminnan ansiosta äitini viihtyy erinomaisesti, ja ikätovereiden seura pitää mielen virkeänä.
Marjakaan ei moiti hoitoa, vaikka pitääkin hoivakotia kalliina.
– Henkilökunta tekee töitä suurella sydämellä. Isän elämän viimeisinä viikkoina kaikki pelasi, kipulääkettä hän sai tarvitessaan, Marja muistelee.
Lukijoista osa pitää epäoikeudenmukaisena sitä, että eläkkeen suuruus vaikuttaa hoiva-asumisen hintaan. Toiset ovat päinvastaista mieltä.
– Ilmaiseksi ei saa mitään. Varhaiskasvatuspalvelutkin maksavat perheille, yksi lukija huomauttaa.