Mira Potkonen rymistelee nyt kehän sijaan kaukalossa – valmentajaksi opiskeleva entinen huippunyrkkeilijä haluaa saada ihmiset liikkeelle
Toukokuisena aamuna nokialainen omakotitaloalue vaikuttaa rauhan tyyssijalta. Kulmatalon keittiön ikkunasta vilkuttaa iloinen parivaljakko.
Ovella vastaan tulevat Mira Potkonen ja vuoden ikäinen chihuahua Yoda, jolla virtaa näyttää riittävän.
Menestyksekkään nyrkkeilyuransa Tokion olympialaisiin päättänyt Potkonen vaikuttaa helpottuneelta. Nyt on aikaa suunnitella ja rakentaa rauhassa uran jälkeistä elämää.
Tiukasti aikataulutettu huippu-urheilijan arki on vaihtunut valmentamiseen ja opiskeluun. Tällä hetkellä Potkosen pitää kiireisenä henkilökohtaisen valmentajan ammattiin tähtäävä koulutus.
Valmennustyöstä on tullut Potkoselle uusi väylä toteuttaa omaa liikunnallisuuttaan.
– Yritän saada ihmisiä liikkeelle oman intoni kautta. Yksilövalmennusten lisäksi, aloitin juuri pienryhmävalmennukset, Potkonen kertoo.
Omasta liikkumisestaan Potkonen on huolehtinut muun muassa jääkiekkokaukalossa. Lätkäharrastus alkoi jo kuudennella luokalla Varkaudessa. Kiekkoilu keskeytyi kuitenkin, kun Potkosen perhe muutti Tampereelle.
– Tykkäsin kovasti lätkästä ja into jäi kytemään, Potkonen sanoo.
Vuosituhannen alussa tuttava kuntonyrkkeilyporukasta sai Potkosen palaamaan jääkiekon pariin. Hän liittyi ensin Pirkkalan Pingviinien joukkueeseen.
– Sille tielle jäin. Tuolloin lempinimeni oli Laitakolina, koska luistimissani ei ollut jarruja lainkaan, nauraa Potkonen.
Viime syksynä, kun Potkonen lopetti nyrkkeilyn, hän siirtyi Pynsän Pimuihin.
– Entinen jääkiekkoilija Anne Haanpää houkutteli minut mukaan. Joukkueessamme on monta entistä huippukiekkoilijaa ja yksi entinen nyrkkeilijä.
– Lätkää haluan pelata kyllä jatkossakin, käyn jäällä aina kun se on koulun ja töiden puolesta on mahdollista.
Potkonen sanoo, että valmennustyöhön siirtyminen on ollut hänelle luontaista. Kova halu toimia inspiroivana esimerkkinä näkyy ulospäin. Eluutos kilpaurheilijasta liikunta-alan yrittäjäksi vaatii kuitenkin paljon.
– Ennen elämä oli niin paljon yksinkertaisempaa. Sain olla vain urheilija, jolla oli yksi tavoite ja kaikki ohjeet tulivat valmentajalta.
Nyt Potkosen on otettava itse vastuu aikatauluistaan samalla, kun hän opettelee uusia asioita. Hänen luonteeseensa treenin, levon ja ruoan yksinkertainen rytmittäminen sopi paremmin.
– Opiskelu on minulle ihan uutta ja vaatii ihan uudella tavalla keskittymistä. Koulun penkillä minun on vaikea istua paikallani. Onneksi olen saanut opettajilta luvan kävellä tai venytellä oppituntien aikana, Potkonen naurahtaa.
Ainakaan vielä kaksinkertaisella nyrkkeilyn olympiamitalistilla ei ole tullut ikävä huippu-urheilun pariin. Päivittäinen elämä on monipuolisempaa ja ystäviä ehtii näkemään useammin.
Urheilijamassa puuttuu
Naisten amatöörinyrkkeily on kehittynyt maailmalla huimasti viime vuosina. Potkosen mielestä on tärkeää, että nyrkkeilijöiden keskinäinen kilpailu on kovaa jo nuorena. Hän aloitti itse uransa vasta 28-vuotiaana kuntonyrkkeilystä.
– Nykyään monet juniorit ovat jo erittäin taktisia ja teknisiä nyrkkeilijöitä siirtyessään naisten sarjaan, Potkonen huomauttaa.
Suomessa maajoukkue on Potkosen mielestä kuitenkin liian pieni. Kansallinen kilpailutilanne on köykäinen eikä urheilijamassaa ole.
– Tällä hetkellä ei ole myöskään isoja kotimaisia nyrkkeilyn leirityksiä, vaan pitää aina lähteä ulkomaille. Oman urani aikana oli sama tilanne. Aina lähdettiin ulkomaille, sinne isoihin massoihin treenaamaan ja kehittymään.
– Toivottavasti me yksilöt voimme olla esikuvina heille, jotka ihastuvat nyrkkeilyyn.
Nyrkkeilyn naisten MM-kilpailut käytiin tänä vuonna Turkissa. Suomea kisoissa edustivat Tampereen Voimailuseuran Vilma Viitanen, 20, ja Pihla Kaivo-oja, 19.
Potkosen kanssa samasta seurasta tuleva kaksikko menestyi hyvin junioreissa ja debytoi nyt MM-tasolla. Molempien taival katkesi hajaäänitappioihin ensimmäisellä kierroksella.
Tahtonyrkkeilijä
Nyrkkeilykehistä Potkonen muistetaan päällimmäisenä kovasta tahdostaan. Heinävedellä syntyneen Potkosen mukaan voimakas tahto on ollut läsnä lapsesta asti, vaikka se on urheilu-uran jälkeen hieman hiipunutkin.
– Ei se enää nyrkkeilyn jälkeen ehkä niin voimakkaasti ole läsnä. Mutta edelleen, jos aikoo saavuttaa jotain elämässä, täytyy tahtoa lujasti. Mikään elämässä ei tule ilmaiseksi, ainakaan minulle ei ole tullut.
Potkonen ei usko, että häntä nähdään tulevaisuudessa huippu-urheilun tai kilpanyrkkeilyn parissa. Päällimmäisenä on into liikuttaa ihmisiä tulevan ammatin parissa. Nyrkkeily on kuitenkin antanut paljon eväitä tähän.
– Aina yritetään enemmän ja paremmin, eikä luovutus ole koskaan vaihtoehto. Jostain löydetään aina keinot päästä lopulta omaan tavoitteeseen. Vaikka välillä käydään isommassakin kuopassa, mietitään heti, kuinka sieltä päästään ylös.
– Valmentajallani on ollut näissä asioissa iso rooli. Hän on puskenut minua eteenpäin, kannustanut ja ollut tukena, Potkonen sanoo viitaten pitkäaikaiseen valmentajaansa Maarit Teuroseen.
Tokion pronssimitalin myötä Potkosesta tuli nyrkkeilyhistorian vanhin olympiamitalisti. Olympiatyylin nyrkkeilyssä urheilijoiden yläikäraja on 40 vuotta.
Tokion olympialaiset siirtyivät koronapandemian takia vuodella eteenpäin, ja Potkonen osallistui kisoihin yli-ikäisenä poikkeusluvalla.
Suomalainen korvasi monesti kehässä tekniset puutteensa tahdonvoimalla. Hän uskookin, että ajattelun voimalla voi saada ihmeitä aikaan.
– Miten suhtautuu ja ottaa vastaan kohtaamansa asiat ja pystyy käsittelemään ne. Ei pidä edes antaa vaihtoehtoa epäonnistumiselle, vaan etsiä heti keinot päästä eteenpäin ja kääntää asiat voitoksi.
Potkosen motto:
”Jos haluat jotain, ole valmis luopumaan jostain”
Lue myös: