Näin asiantuntijat keräisivät kolmen miljardin säästöt – ”Ongelma on viheliäinen”

Ensi viikolla hallituksen edessä on ankea urakka. Kehysriihessä on määrä päättää kolmen miljardin euron sopeutustoimista.

Sopeutuksesta valtaosa on leikkauksia ja loput veronkiristyksíä.

Julkisuudessa ovat olleet esillä muun muassa eläkeindeksien jäädytys sekä osinko- tai haittaverojen ja arvonlisäveron nosto.

Mutta mikä tai mitkä keinoista toisivat tehokkainta apua valtion paheneviin velkaongelmiin? Tästä käydään nyt kiivasta poliittista kädenvääntöä, jossa sanoja ei ole säästelty.

Riihessä on kyse on vuosien 2025–2028 julkisen talouden suunnitelmasta ja kehyksistä.

Leijonanosa julkisten menojen kasvusta kuluneella vuosikymmenellä on johtunut eläkemenoista. Tältä pohjalta eläkemenoista leikkaaminen voisi kuulostaa loogiselta. Toisaalta vain osa eläkesäästöistä tukisi valtiontaloutta.

Hallituksen tavoitteena on, että julkisen talouden alijäämä on korkeintaan yhden prosenttiyksikön suhteessa bruttokansantuotteeseen vuoteen 2027 mennessä.

Tämän takia sovituissa ensi vuoden menokehyksissä pitäisi pysyä. Se lisää painetta leikkauksiin, sillä tavoitteesta ollaan vielä kaukana.

”

Ongelma on viheliäinen.

Hallituksen pitäisi nyt löytää sellaisia sopeuttamistoimia, jotka eivät samalla tyrehdyttäisi heiveröistä taloutta.

Millaisia ne voisivat olla?

– Teitpä vaikean kysymyksen, huokaisee PTT:n tutkimusjohtaja Olli-Pekka Ruuskanen.

Hänen mukaansa hallituksen edessä on joka tapauksessa enemmän tai vähemmän huonoja vaihtoehtoja.

– Ongelma on viheliäinen. Jos palkkatulojen verotusta tai yhtiöverotusta kiristetään, hidastaa se talousteorian mukaan talouskasvua, Ruuskanen sanoo.

– Jos taas leikataan eläkkeitä tai heikennetään pienituloisten sosiaalietuuksia, alentaa se kulutuskysyntää.

Ruuskanen kallistuu kuitenkin enemmän verotuksen kiristämisen kuin valtion menojen kovan karsinnan puoleen.

– Esimerkiksi turvaverkoista leikkaamalla voidaan säästää menoja, mutta parin vuoden päästä edessä voi olla isoja sosiaalisia ongelmia, jotka vaativat mittavaa rahallista panostusta.

Ruuskasen mukaan yhtenä ohjenuorana voidaan pitää sopeuttamisen oikeudenmukaisuutta. Tämän takia hän kannattaa arvonlisäveron nostoa.

– Arvonlisävero kohdistuu kaikkiin tuloluokkiin eikä se vääristä työn tarjontaa. Kevennettyjä arvonlisäverokantoja voisi yhtenäistää.

Yleinen arvonlisäverokanta on 24 prosenttia, mutta siitä on poikkeuksia. Hallitus on jo päättänyt nostaa valtaosan hyödykkeistä alimmasta kymmenen prosentin verokannasta 14 prosentin kantaan.

– Mahdollista olisi myös alennettujen kantojen kannan eron kaventaminen suhteessa yleiseen arvonlisäverokantaan. Kaikilla näillä toimilla saataisiin ehkä 800 miljoonaa euroa, Ruuskanen sanoo.

Toinen verotoimi voisi olla listaamattomien yritysten osinkoverotuksen kiristäminen. Nykyinen järjestelmä on EU:ssa melkoinen harvinaisuus. Osinkoverotuksen uudistamisesta on keskusteltu vuosikausia, ja asian päällä on istunut useampikin työryhmä.

– Nykyinen järjestelmä on räikeästi epäoikeudenmukainen ja kansainvälinen erikoisuus. Se asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan. Yleinen vasta-argumentti tosin on, että verotuksen kiristämisellä on yrittämistä jarruttava vaikutus.

Uudistuksella kerättäisiin Ruuskasen arvion mukaan noin 600 miljoonaa euroa.

Nyt kiivaan keskustelun kohteena oleva eläkeläisten verotus olisi siinä mielessä järkevä kohde, että sen kiristäminen ei vähennä kannustinta työntekoon.

– Koska suunnitellut leikkaukset kohdistuvat pitkälti nuorempiin ikäluokkiin, puolustaisi se eläkeläistenkin osallistumista. Ymmärrän tietysti poliitikkojen penseyden, koska eläkeläiset ovat aktiivisia äänestäjiä, Ruuskanen sanoo.

Kyseeseen voisi tulla eläketulon lisävero eli raippavero tai eläketulovähennyksen säätäminen. Eläkeindeksien jäädyttämisen hallitus on jo torpannut.

– Tästä voisi kertyä satoja miljoonia verotuloja, Ruuskanen sanoo.

Yksi verotuskohde voisi olla liikenne, missä sähköautoistuminen on vähentänyt polttoaineista kerättäviä verotuloja.

– Aidosti voisi harkita esimerkiksi kilometreihin pohjautuvaa verotusta. Kyse on kuitenkin enemmän verotulojen pitämisestä ennallaan.

Viimeiseksi jäävät viime vuosina kasvaneet yritystuet. Suoria tukia maksettiin viime vuonna noin työ- ja elinkeinoministeriön mukaan 1,5 miljardia euroa ja lisäksi tulevat epäsuorat tuet, kuten verohuojennukset. Yhteensä puhutaan Ruuskasen mukaan noin neljän miljardin euron potista.

– Tämä on katvealue, jota pitäisi perata. On paljon niin sanottuja säilyttäviä tukia, joita voitaisiin karsia. Täältä voitaisiin saada parhaimmillaan satojen miljoonien euron säästöt.

Lue lisää: Yksi joukko on yleensä suojassa hallituksen leikkauksilta – näin Rydman kommentoi tilannetta tulevassa kehysriihessä

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtajan Aki Kangasharjun mukaan olennaista julkisen talouden velkaongelmien hoitamisen kannalta on loppujen lopuksi talouskasvun vauhdittuminen.

Jos veronkiristyksiin on kuitenkin pakko turvautua, suosisi Kangasharju arvonlisäveron nostoa.

Hänen mukaansa yleistä arvonlisäverokantaa sekä alennettuja arvonlisäverokantoja voitaisiin nostaa prosenttiyksiköllä. Tämä voisi tuoda lähelle miljardin euron lisätulot.

– Arvonlisäveron korotus on laajuutensa takia ilmeisin vaihtoehto. Pienikin korotus tuo selvästi rahaa valtion kassaan. Se kuuluu myös talouskasvua vähemmän haittaaviin toimiin, Kangasharju sanoo.

– Helpoin tapa olisi nostaa kaikkia arvonlisäverokantoja esimerkiksi prosenttiyksiköllä.

Menopuolelta Kangasharju nostaa esiin sote-sektorin tehostusohjelman. Tähän täytyisi löytää tarpeeksi konkreettisia ja järeitä keinoja. Yksi voisi olla valinnanvapauden lisääminen.

– Sillä edellytyksellä, ettei siitä tule samanlaista silmänkääntö­temppua kuin harmaan talouden torjunnasta, jota halutaan aina tehostaa, mutta konkreettiset toimet ovat sitten asia erikseen.

Yksi säästökohde voisivat olla myös yritystuet. Tehottomien tukien karsinta ja jäljelle jäävien tukien keskittäminen tehokkaampaan käyttöön olisi Kangasharjun mukaan yksi menonleikkauskeino.

– Tarvitsevatko esimerkiksi varustamot niin paljon yritystukia kuin tällä hetkellä annetaan?

Tukien karsinnassa on Kangasharjun mukaan pidettävä mielessä, että Suomen kilpailukyky säilyy. Valtiontukisääntöjä on lievennetty viime aikoina sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa.

– Globaali maailma on nyt menossa teollisuuspolitiikassa kohti suurempia yritystukia.