Näin Maustetytöt ja Agents päätyivät tekemään uuden version yhdestä kaikkien aikojen Suomi-biisistä – tältä se näyttää
Agents -yhtyeen legendaarinen kitaristi Esa Pulliainen, 65, sai äskettäin postikortin.
Erja, 74 vee, kirjoitti Kainuusta: ”Esa, anna palaa!”
Erja kannusti Esaa toteuttamaan yhteisen soittoprojektin, joka hämmästytti monia viime lokakuussa. Silloin tiedotettiin, että kevään ja kesän 2022 yllättävin musiikillinen yhteistyö tehdään Agents -yhtyeen ja Maustetyttöjen välillä.
Nyt yhteistyö on päässyt ensimmäiseen vaiheeseen: yhteislevytys, neljä kappaletta sisältävä ep on juuri julkaistu.
Toinen vaihe ovat yhteiset esiintymiset. Maustetytöt X Agents nähdään Suomen suurimmilla festivaaleilla kuten Provinssissa, Ilosaarirockissa ja Ruisrockissa, aktiivisten pop-harrastajien Sidewaysissa Helsingissä sekä Someron Esakallion kaltaisilla tanssilavoilla. Kaikkiaan keikkoja on parikymmentä.
Keikoilla epäilemättä ollaan suomalaisuuden juurilla niin kuin 2020-luvun musiikissa vain voidaan: kuullaan vuosikertakappaleita, joita Agents on kitaristi Esa Pulliaisen johdolla kierrättänyt 1970-luvulta lähtien sekä Maustetyttöjen muutaman viime vuoden aikana julkaisemia suomipop-hittejä.
Maustetytöt X Agents kappaleen Salattu suru videoensi-ilta on katsottavissa alta tai tästä linkistä.
Ihan mahtava yhdistelmä, jos sitä hetken miettii – tai kuuntelee vaikka Maustetyttöjen Anna Karjalaisen solistina tulkitseman Topi Sorsakoski & Agents -klassikon Salattu suru.
Mahtava, mutta yllättävä.
Miten se saattoi tulla kenenkään mieleen?
Idea iski Anna Karjalaiseen, 30, kun hän oli tanssilattialla Riutanharjulla.
– Voin ottaa sen kontolleni, vaikka en ole ihan varma, miten se meni, hän sanoo.
– Anna se oli, Kaisa Karjalainen, 28, vahvistaa.
Maustetytöt kuuluu uuden omaehtoisen suomirockin kärkinimiin. Kaisa (vas.) ja Anna Karjalainen Uusi Tampere-festivaalilla vuonna 2019.
Muusikoita haastatellaan viime vuosina yleistyneeseen tapaan videoneuvottelussa. Kaisa Karjalaisen takana häämöttää leveistä hirsistä tehtyä seinää ja Anna Karjalainen näyttäisi olevan mikrofonitelineiden ja kaiuttimien ympäröimänä bändin treenikämpällä.
Kun heitä huomauttaa siitä, että he ovat eri paikoissa, saa Kaisa Karjalaiselta ytimekkään, Maustetyttöjen nasevaan, Aki Kaurismäen elokuvista inspiroituneeksi sanottuun tyyliin osuvan vastauksen.
– Ei me sentään asuta yhdessä.
Anna ja Kaisa ovat tosiaan muodostuneet julkisuudessa vastaavalla tavalla tiiviiksi sisaruspariksi kuin Matti ja Teppo. Ketään heistä on vaikea nähdä yksilöinä vaan jokaisen rinnalle kuvittelee aina tutun siskon tai veljen.
Julkisuuden ja musiikin kautta Maustetyttöihin oli tutustunut myös Esa Pulliainen. Hän puhuu nettikameralleen Ylläksellä, jossa on laskettelemassa ja hiihtämässä.
– Idea yhteistyöstä tuntui aluksi oudolta. Mutta olen aina arvostanut Maustetyttöjä. He tekevät itsensä näköistä musiikkia. Tässä on tietynlaista sielunveljeyttä. Omaa latua tässä on painettu itse kukin, kitaristi sanoo.
Agentsin latu on piirtynyt Pulliaisen rautalankakitarasoundin ja hänen yhtyeen solistiksi kelpuuttamien laulajien kautta. Yhtyeen varhaisversio soitti 1979 Tuomari Nurmion Kohdusta hautaan -levyllä, silloin vielä nimellä Köyhien ystävät. 1980-luvulla yhtye säesti Rauli Badding Somerjokea, jolle Pulliainen sovitti hittisoundiksi yhdistelmän rockia, rautalankaa, beatia ja slaavilaista iskelmää. Baddingin jälkeen solistiksi tuli Topi Sorsakoski ja bändi kohosi Suomen suosituimpien joukkoon. Toisin kuin mikään muu aikalaisyhtye, se haluttiin esiintymään sekä iskelmää suosiville tanssilavoille että rockklubeille ja festivaaleille.
Tuomari Nurmio vuonna 1979: esikoislevyn säestäjänä toimi Agents, silloin nimellä Köyhien ystävät.
Vuonna 1986 Topi Sorsakoski & Agents julkaisi albumin In Beat ja nousi Suomen ykkösbändien joukkoon. Keikkoja koivumetsälavasteen edessä riitti.
Vuonna 2008 Agents teki yhteiskiertueen uuden solistin Vesa Haajan (vas.), Jorma Kääriäisen ja Topi Sorsakosken kanssa.
Vuonna 2019 Ville Valo ja Agents hurmasivat festareilla läpi kesän – tässä Pori Jazzin päälavalla.
Sorsakosken jälkeen Agentsin solistina on kuultu Jorma Kääriäistä ja Vesa Haajaa sekä kolme vuotta sitten sensaatiomaisesti kansainvälisen rocktähden uran HIM-yhtyeensä kanssa luonutta Ville Valoa. Ville Valo & Agents oli 2019 iso ilmiö, joka kuittasi keikkakesän korkeimmat palkkiot ja valloitti erilaisten tapahtumien yleisöt – kuin Agents jo Topi Sorsakosken aikaan 1980-luvulla.
Maustetytöistä kilpailivat vuonna 2018 puolestaan monet levy-yhtiöt. Karjalaiset eivät kuitenkaan tahtoneet joustaa täydestä taiteellisesta vallastaan, vaan he hylkäsivät isojen levy-yhtiöiden tarjoukset. Siskot kannustivat manageriaan, valokuvaaja Aki Roukalaa julkaisemaan bändin levyt oman Is This Art! -levymerkin kautta. Se kannatti, sillä bändi on saavuttanut yleisöä valtakunnallisesti, kultalevymyynnin molemmilla levyillään ja ylistävät rinnastukset Leevi & The Leavingsin Gösta Sundqvistin ainutlaatuiseen kykyyn kirjoittaa tragikoomisia pop-kappaleita suomalaisten arjesta ja sielunmaisemasta.
Karjalaiset kasvoivat Vaalassa, Pohjois-Pohjanmaalla. Heillä on ikäeroa vain puolitoista vuotta, joten he viettivät paljon aikaa yhdessä jo lapsuudessa ja nuoruudessa. Yhdessä he myös lauloivat karaokea kotiin hankittujen VHS-videokasettien mukaan.
– Niissä oli paljon Agentsia, Anna Karjalainen sanoo.
– Nyt on huomannut bänditreeneissä, että melkein kaikkien laulujen sanat osaa jo valmiiksi, Kaisa Karjalainen kertoo.
Esa Pulliainen hymyilee punaiseksi maalatun lautaseinän edessä Ylläksellä. Hän vaikuttaa tyytyväiseltä.
”Tehtäväni suomalaisen musiikin kentässä on säilyttää näitä vanhoja biisejä. En vaan kerta kaikkiaan hyväksy, että vanhat biisit heitetään romukuoppaan ja tehdään tietokoneella uusia.
– Tehtäväni suomalaisen musiikin kentässä on säilyttää näitä vanhoja biisejä. En vaan kerta kaikkiaan hyväksy, että vanhat biisit heitetään romukuoppaan ja tehdään tietokoneella uusia, hän sanoo.
Säilyttämistyössä hän on todella onnistunut, Karjalaisen 1990-luvulla syntyneet sisarukset ovat siitä hyvä esimerkki.
Onnistumista voi tarkastella vaikka Salattu suru -kappaleen historian kautta:
1965 suomalaistunut englantilaisyhtye Renegades kirjoittaa ja levyttää kappaleen My Heart Must Do the Crying.
1966 yhtye levyttää siitä suomenkielisen version Salattu suru, solistinaan Danny.
1986 Topi Sorsakoski & Agents julkaisee Salatun surun osana In Beat -menestyslevyään, joka oli lp- ja cd-aikakauden myydyimpien suomalaislevyjen listalla korkealla 135 000 kappaleen myynnillään.
Voi olettaa, että ilman Sorsakosken ja Agentsin versiota biisi olisi jäänyt monien 1960-luvun melodisten hittien tavoin nostalgiseksi muistoksi. Mutta Sorsakosken laulu ja Pulliaisen kitara antoivat sille uuden elämän niin, että se soi lasten karaokeleikissä vuosituhannen vaihteessa – ja vuonna 2022 Maustetytöt X Agentsin uutena tulkintana.
– Minusta on kivaa kuultavaa, että Maustareilla on aito, jo aikanaan muodostunut suhde Agents-musiikkiin. Se ei ole mitään netistä opeteltua, vaan aito asia, Pulliainen sanoo.
– Olen hirveän tyytyväinen, että Maustarit ehdottivat yhteistyötä ja tulivat rinnalle toteuttamaan tärkeää tehtävää, vanhojen biisien säilyttämistä.
Ruudun kauttakin välittyy molemminpuolinen kunnioitus.
– Eihän meidän musiikkimme osu tyylilajiltaan yks yhteen Agentsin kanssa, mutta minulla itselläni on vahva mieltymys vanhaan iskelmään. Olen aina toivonut, että vitsi, kun osaisin säveltää noin melodisesti hienoja kappaleita, Anna Karjalainen sanoo.
”Vanhat iskelmähitit ovat jo osoittaneet, että ne ovat hyviä. Itse yrittää parhaansa samalla saralla.
– Vanhat iskelmähitit ovat jo osoittaneet, että ne ovat hyviä. Itse yrittää parhaansa samalla saralla, Kaisa Karjalainen toteaa.
– Kuulen Maustareiden musassa, että perinteistä ponnistetaan. Työni on purkaa melodioita ja analysoida niitä. Löydän Maustareiden sävellyksistä klassikkoaineksia. Niissä on kaikkea sitä, mitä Agentsin levyttämissä kappaleissa, Pulliainen sanoo.
Maustetytöt ja Agents kuuluvat eri sukupolveen, mutta arvostavat molemmat musiikin käsityöläisyyttä.
Musiikissa on riittävästi yhteistä. Ja asenteessa vielä enemmän. Kun Anna Karjalaista pyytää täsmentämään, mitä hän tarkoittaa ”vanhalla iskelmällä”, vastaus voisi olla Pulliaisen suusta.
– Ei ainakaan se, mikä nykyisin soi iskelmäradioissa, hän tokaisee Helsingissä – ja Pulliainen hymyilee Ylläksellä leveästi.
– En ole kovin hyvin perillä, millaista nykymusiikissa tapahtuu. Mutta ainakaan se, mitä satunnaisesti kuulen radiosta, ei kuulosta laadukkaalta iskelmämusiikilta. Tai ainakaan sellaiselta, mistä itse tykkään, Anna Karjalainen kuvailee.
”En ole kovin hyvin perillä, millaista nykymusiikissa tapahtuu. Mutta ainakaan se, mitä satunnaisesti kuulen radiosta, ei kuulosta laadukkaalta iskelmämusiikilta. Tai ainakaan sellaiselta, mistä itse tykkään.
– Hyvä Anna, Pulliainen huudahtaa.
– Minulla on myös hämärä suhde nykypopmusiikkiin. Sanoisiko näin siististi, että sillä ei ole minulle paljonkaan annettavaa. Väheksymättä, salaa väheksyen, sanoo Pulliainen.
Nyt on Karjalaisen siskosten vuoro hymyillä. Vaikka heidät on julkisuudessa totuttu näkemään ujoina ja vakavina, Pulliaisen seurassa he vaikuttavat vapautuneilta. Yhdessä on selvästi vietetty paljon aikaa.
– Ollaan me treenattu paljon, ja tullaan treenaamaankin, Pulliainen sanoo.
– Agents treenaa aina. Se on kivaa. Ja haluan, että kun keikoille lähdetään, kaikki on hallussa.
– Meillä on sama, Karjalaiset sanovat, ja Anna jatkaa:
– Vaikka kyllä ne keikat silti vähän jännittävät.
Esa Pulliainen hymyilee ja kannustaa:
– Älkää jännittäkö. Hyvin se menee!