Paimensukuinen lapinkoira Keiju sai ensimmäiset pentunsa viime syksynä. Yksi viidestä pennusta syntyi vammaisena, eikä siitä ollut elämään. Se oli surullista mutta ei epätavallista.
– Joskus pentueessa on syystä tai toisesta yksi tai jopa kaksi kuollutta pentua, mutta pääsääntöisesti lapinkoirat synnyttävät hyvin ja niille syntyy eläviä pentuja, sanoo Janika Wiksten, jolla on kolmen vuosikymmenen ja 46 pentueen kokemus lapinkoirien kasvattajana.
Seuraavan pentueen kohtalo oli kova. Silläkin kertaa pennut syntyivät normaalikokoisina ja kiirehtivät emon nisille niin reippaasti kuin sokeat, kuurot ja likipitäen liikuntakyvyttömät pikku otukset kykenevät.
Emo erittää jonkin aikaa synnytyksen jälkeen ternimaitoa. Pennuille se on superravintoa ja antaa taudinaiheuttajien vastaista suojaa, jota ilman ne syntyvät.
Parina ensimmäisenä elinpäivänä pennun suolen limakalvo on auki. Se läpäisee ternimaidon sisältämiä vasta-aineita, joita emon elimistössä on kehittynyt torjumaan tartuntatautien vaikutuksia.
Keijun pentujen elämä jäi alle viikon mittaiseksi. Kolmantena päivänä syntymästä yksi pennuista lopetti imemisen ja alkoi hiipua. Kolme päivää myöhemmin samoin kävi sen sisaruksille.
– Niillä ei ollut minkäänlaista imurefleksiä. Yritimme totta kai boosterilla, mutta mikään ei auttanut. Kokemuksesta tiedän myös, ettei pennusta yleensä ole eläjäksi, jos sitä pitää kovasti lisäruokkia, kertoo Janika Wiksten.
Kun terveenä syntynyt pentu alkaa kuihtua, sitä kutsutaan englanniksi ”hiipuvan pennun syndroomaksi”. Sen aiheuttajat ovat monenlaisia, imetyksen ongelmista navan tulehtumiseen. Usein syy jää epäselväksi.
Kokonaisen pentueen nopea hiipuminen oli kokeneellekin kasvattajalle täysin odottamatonta.
– Meillä oli tietysti jo paniikki, että mitä tämä on, tämä ei ole missään nimessä normaalia, ja jokin syy täytyy löytyä, kertoo Wiksten epätoivoisista hetkistä Keijun sijoituskodissa.
Eläinlääkäri oli samaa mieltä lisäruokinnan hyödyttömyydestä. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi viimeistenkin pentujen lopettaminen. Kysymykseen hiipumisen syystä hänelle ei kuitenkaan ollut vastausta.
– Hän arveli, että ehkä se oli jokin tulehdus, kenties bakteeri. Silloin me kysyimme, voisiko kyseessä olla herpes. Hän tutki verkosta, mitä oireita herpeksessä on, mutta oli sitä mieltä, että se ei ollut se syy.
Vastauksen löytyminen vei viikkoja
Herpeksen mainitseminen eläinlääkärille oli Janika Wiksteniltä ensin vain heitto, yksi mahdollinen epäilys.
– Eihän minullakaan ollut tietoa siitä, miltä herpespentue näyttää ja miten nopeasti se voi mennä, hän sanoo.
Hän aloitti syyn jäljittämisen teettämällä toisena lopetetulle pennulle ruumiinavauksen ja herpestestin. Myös yksi pisimpään eläneistä pennuista testattiin. Niistä ei löytynyt herpeksen merkkejä eikä vasta-aineita.
Siihen kului viikkoja. Tuloksia odottaessaan Wiksten kyseli muilta kasvattajilta heidän kokemuksiaan.
– Kenelläkään lähikasvattajapiirissä ei ollut ollut herpespentueita. Sen takia en osannut myöskään ajatella, että Keiju olisi pitänyt rokottaa tiineyden aikana.
Kun hän laajensi piiriä, hän sai kuulla useista kuolleista pentueista ja hänelle kerrottiin, ettei herpes ollut aina näkynyt pentujen tutkimuksissa.
Sitten hän kuuli, että emonkin voi testata. Testin tulos vihdoin ratkaisi arvoituksen: Keijulla oli CHV- eli herpestartunta. Se oli todennäköisesti aktivoitunut tiineyden aikana. Vain aktiivinen virus tarttuu.
– Kyllähän tämä tarina kuulostaa aika tyypilliseltä herpestapaukselta, kommentoi lisääntymistieteiden erikoiseläinlääkäri ja Helsingin yliopiston vieraileva tutkija Tuire Tamminen Keijun pentujen oireita.
Virus leviää kuonosta kuonoon
CHV:n voima on kyvyssä aiheuttaa piilevä eli latentti infektio, eikä CHV aktiiviseksi roihahtaneenakaan aiheuta aikuiselle koiralle erityistä vaivaa. Tulehdus menee usein jopa ihan huomaamatta ohi, kertoo Tuire Tamminen.
– Siitä voi tulla ylähengitystieoireita ja silmien ärtymistä, flunssan tyyppisiä oireita. Sukuelinalueella voi olla jotakin tulehduksellisia muutoksia, mutta niin kuin sanottu, oireet ovat hyvin lievät.
Syynä herpeksen aktivoitumiseen voi olla samaan aikaan saatu toinen infektio, jokin lääkitys tai jokin stressaava tekijä, kuten tiineys. Tamminen ei kuitenkaan usko, että se on yksistään yleispätevä syy.
Piilevän herpestartunnan yleisyyden tietäen voisi olettaa, että herpespentueita olisi enemmän, jos tiineys olisi kovin merkittävä laukaiseva tekijä, hän sanoo. Tutkittua tietoa siitä ei kuitenkaan ole.
Pisaratartuntana leviävä virus on lähes joka koiran seuralainen. Narttu voi saada viruksen myös parittelussa, jos uroksen tartunta on aktiivisessa vaiheessa.
Suurimpien raportoitujen lukujen mukaan CHV on latenttina 80:lla tai jopa lähes 90 prosentilla koirista. Isot luvut ovat Pohjoismaista ja Britanniasta. Pienimmät luvut maailmalta ovat parikymmentä prosenttia. Leveä haitari johtunee siitä, että vasta-aineet on määritelty vaihtelevilla menetelmillä ja tutkimuksia on ylipäätään tehty vähän.
Keijun CHV jäi haaviin testeistä herkimmällä, polymeraasiketjureaktio- eli PCR-menetelmällä. Sillä etsitään viruksen perimää, sen nukleiinihappoja. Ne paljastavat CHV:n, vaikka se piilottelisi elimistössä latenttina.
Kysellessään koirankasvattajapiirien kokemuksia yhä laajemmalta Janika Wiksten sai kuulla, että monet olivat alkaneet rokotuttaa koiransa, kun joku heidän tutuistaan oli menettänyt pentueen. Monille CHV:n vakavimmat seuraukset olivat kuitenkin yhtä tuntemattomia kuin hänelle ennen Keijun pentueen kuolemaa.
Ehkä herpeksen aiheuttamat ongelmat ovat sittenkin sen verran satunnaisia, ettei aihe siksi ole ollut paljon esillä, arvelee Tuire Tamminen.
Yksi syy siihen, ettei viesti ole levinnyt, lienevät kuolinsyyn selvittämisen kustannukset. Koska koiraherpes ei ole lainsäädännöllisesti valvottava tauti, tutkimukset jäävät omistajan maksettaviksi.
Pentujen menettäminen on surun lisäksi taloudellinen menetys, ja ruumiinavaus ja laboratoriotestit tietäisivät lisää rahanmenoa. Niinpä usein tyydyttäneen ”näin vain joskus käy” -selitykseen.
CHV on herkkä lämpötilalle. Aikuisissa koirissa sille sopivan viileää on hengitysteiden yläosissa ja ulkoisissa sukupuolielimissä. Pentujen lämmönsäätely on ensimmäiset viikot kehittymätöntä. Ilman emon tai muuta ulkoista lämpöä ne ovat alttiita alilämmölle ja siksi herpesvirusten lisääntymiselle.
Janika Wikstenin kysymyksiin jotkut kasvattajat kommentoivat, että lämmön lisääminen olisi pelastanut pennut.
– Tänä päivänä ollaan vähän kahta mieltä siitä, onko lämpötilan nostamisesta apua. Sitä ei välttämättä enää niin paljon käytetä. Mutta jos omalle nartulle tämmöinen tapahtuisi, niin varmasti yrittäisin myös sitä, sanoo Tuire Tamminen.
Lämmön nostaminen voi kuitenkin aiheuttaa uuden ongelman: pentu kuivuu normaalia herkemmin, mikä osaltaan heikentää sitä.
– Jos pentu on kovin heikko, niin eihän se jaksa myöskään imeä. Eli se ei helpota selviämistä siitä sairaudesta sitten kuitenkaan, sanoo Tamminen.
Entä lääkitseminen? Viruslääkkeistä on tutkimusten mukaan ollut joskus apua pentujen selviämisessä. Tauti etenee kuitenkin yleensä niin nopeasti, että lääkitseminen on myöhäistä. Yleensä pennulle on ehtinyt jo kehittyä neurologisia oireita, jotka eivät ole parannettavissa.
– Hyvin pienillä pennuilla kuolleisuus kyllä on todella suurta, kaikista tukitoimenpiteistä huolimatta. Oikeastaan ainoa tapa suojella pentuja on rokottaa emä tiineyden aikana, Tamminen summaa.
Rokote ei tuhoa virusta mutta nartun elimistö alkaa tuottaa vasta-aineita, jotka torppaavat viruksen tuhovoimaa päädyttyään ternimaidon mukana pentuihin. Suoja kestää joitakin viikkoja. Niiden aikana pennut ehtivät kasvattaa omaa vastustuskykyään.
Hyviä uutisia Keijulle
CHV:tä vastaan rokottamisesta ei ole yleistä suositusta. Eläinteveydestä vastaavan Ruokaviraston suosittelemien rokotteiden listassa todetaan pentujen vakavan yleisinfektion mahdollisuus ja sanotaan, että narttukoirat voidaan rokottaa pentujen suojelemiseksi. Kennelliiton rokotesivulla herpesrokotetta ei mainita.
Kysymyksiin, suositteleeko Tuire Tamminen rokottamista ja rokottaisiko hän oman koiransa, hän vastaa painokkaasti ”kyllä”. Hänellä on myös lohdullista kerrottavaa niille, joilta on kuollut pentuja herpeksen takia.
Keijukin voi tiinehtyä ja saada pentuja täysin normaalisti, hän sanoo.
Vaikka mikään rokote ei takaa sataprosenttisesti, että kohdevirusta vastaan kehittyy vasta-aineita, herpesrokotus antaa koiran elämän vaarallisimpiin viikkoihin parhaan mahdollisen turvan tappavaa tulehdusta vastaan.
On erittäin epätodennäköistä, että seuraavallakin kerralla kohdalle osuisi traagisen huono tuuri, Tuire Tamminen sanoo.