Norjan miesampumahiihtäjen hiihtovauhti parani vuodessa muihin verrattuna sekuntitolkulla – tulokset uhkaavat jo DDR:n ennätystä
92,8 kuvaa ampumahiihdossa yleensä prosenttilukua, joka kertoo lajin parhaan ampujan osumatarkkuuden. Tällä kaudella luku on saanut kuitenkin uuden merkityksen: 92,8 on Norja miesten voittoprosentti maailmancupin henkilökohtaisissa kilpailuissa.
Norjalaisten kausi lähti yskähdellen käyntiin, kun Ruotsin Martin Ponsiluoma voitti cupin Kontiolahdella avanneen normaalimatkan kilpailun. Palkintopallilla ei nähty ainuttakaan norjalaista, mutta sittemmin tahti on ollut toinen.
Norjalaismies on voittanut kaikki seuraavat maailmancupissa käydyt 13 henkilökohtaista osakilpailua. 92,8:n voittoprosentti kohenee entisestään, jos mukaan lasketaan neljä viestiä, jotka ovat päättyneet vuonomaan juhliin. Tässä artikkelissa vertaillaan vain henkilökohtaisten kilpailujen tuloksia, sillä viestit tulivat virallisesti maailmancupiin vasta kaudella 1988–1989.
– Odotukset MM-kisoihin ovat luonnollisesti kovat, koska olemme olleet tällä kaudella niin hyviä. Tulokset ovat olleet parempia kuin osasimme odottaa, Norjan ampumahiihtomaajoukkueen hiihtotuloksista vastaava valmentaja Egil Kristiansen sanoo Yle Urheilulle.
Ampumahiihdon maailmancupia on kilpailtu kaudesta 1977–1978, eikä mikään maa ole pystynyt norjalaisten viime kuukausien kaltaiseen ylivoimaan. Toistaiseksi yhden kauden ennätys kuuluu Itä-Saksalle, jonka urheilija paistatteli ykköspallilla kahdeksan kertaa kymmenestä kaudella 1979–1980.
Kristiansen ja ammuntatuloksista vastaava ranskalaisvelho Siegfried Mazet ovat työskennelleet Norjan miesten ampumahiihtomaajoukkueessa keväästä 2016. Kaksikon alaisuudessa voittotilastot ovat olleet aiemminkin huimia: kaudella 2018–2019 norjalaismiehet saalistivat 17 henkilökohtaista voittoa 25 kilpailusta. Voittoprosentti oli siis 68.
Tätä paremmaksi norjalaismiehet panevat, mikäli he voittavat kauden jäljellä olevista seitsemästä maailmancupin kilpailusta enää kaksi. Kilpailuja on aiempaa vähemmän, koska viime vuodesta arvokisoissa ei ole jaettu enää maailmancupin pisteitä. Norjalaismiehet päätyvät DDR:n ennätystäkin parempaan voittoprosenttiin, mikäli loppukaudesta voittoja kertyy vielä neljä.
Sitä ennen lajiväen katseet kääntyvät kuitenkin MM-kisat järjestävään Saksan Oberhofiin.
– Uskon, että osa maista nostaa tasoaan MM-kisoihin. Meille maailmancup on tällä kaudella tärkeämpi kuin MM-kisat. Toisin oli viime vuonna, kun tähtäsimme huippukunnon olympialaisiin. Mielestäni onnistuimme tavoitteessamme suhteellisen hyvin, Kristiansen sanoo viitaten Pekingin mitalisaaliiseen, joka oli kolme kultaa, hopea ja kolme pronssia.
Kuluvan maailmancupkauden norjalaistulokset enteilevät, että Pekingin mitalisaldo kalpenee sen rinnalla, mitä Oberhofin MM-kisoista on luvassa seuraavan puolentoista viikon aikana. Tätä tukee eritoten norjalaisten esittämä hiihtovauhti.
Hurja parannus hiihdossa
Kun tarkastellaan ampumahiihtäjien hiihtoaikoja 2000-luvun maailmancupissa, nopeimman miehen titteli on karannut Norjan ulkopuolelle vain neljästi: ranskalainen Martin Fourcade oli nopein kausina 2012–2014 ja 2015–2017.
Tällä kaudella jo 11 henkilökohtaista osakilpailuvoittoa ottanut Johannes Thingnes Bö oli kiertueen nopein hiihtäjä jo kaudella 2014–2015, mutta sitä hän on ollut yhtäjaksoisesti jo kaudesta 2017–2018. Kanssakilpailijoiden kannalta onkin ollut musertavaa, että jo entuudestaan nopein urheilija on löytänyt tällä kaudella vielä aivan uuden vaihteen.
Kuten alta löytyvä grafiikka osoittaa, Bö on ollut ladulla peräti 5,95 prosenttia nopeampi kuin valtaosa kilpakumppaneistaan, jotka muodostavat kiertueen hiihtoaikojen mediaanin eli keskiluvun.
Jos Bö viettää esimerkiksi 10 kilometrin pikamatkalla ladulla noin 22 minuuttia, 5,95 prosenttia mediaania nopeampi vauhti tarkoittaa, että Bö on noin 80 sekuntia nopeampi kuin suurin osa kilpailijoistaan. Bön vauhti korostuu, kun vertaillaan hänen ladulla viettämäänsä aikaa kymmenestä nopeimmasta hiihtäjästä laskettavaa mediaaniin. Tässä vertailussa Bö on ollut 1,94 prosenttia mediaania nopeampi, mikä vastaa pikamatkalla noin 25 sekuntia.
Toisin sanoen: Bö voi ampua pikamatkalla yhden ohilaukauksen enemmän kuin kovimmat hiihtäjät ja jopa kolme sakkoa enemmän kuin valtaosa muista kiertueen osallistujista. Mitä pidempi matka on kyseessä, kuten 12,5 kilometrin takaa-ajo ja 15 kilometrin yhteislähtö, sitä enemmän Böllä on nykyisessä hiihtokunnossaan varaa kiertää sakkokierroksia.
Muutos aiempiin vuosiin on merkittävä. Bö on neljänä edellisenä kautena ollut keskiarvollisesti noin viisi prosenttia mediaania nopeampi hiihtäjä. Prosentin parannus tarkoittaa, että hän on ollut tällä kaudella pikamatkoilla kilpakumppaneitaan vielä 13 sekuntia aiempaa nopeampi.
Haaste norjalaisen kampeamiseen voittopallilta ei rajoitu vain Johannes Thingnes Böhön, sillä myös neljä muuta norjalaista mahtuvat kymmenen nopeimman listalle ja maailmancupin kokonaispisteissä kahdeksan parhaan joukkoon. Yhteislähtöcupissa norjalaiset miehittävät koko viiden kärjen.
Heistä Vetle Sjåstad Christiansen on parantanut hiihtovauhtiaan mediaaniin verrattuna 1,5 prosenttia ja Sturla Holm Lägreidkin lähes prosentin. Myös Johannes Dale ja Johannes Thingnes Bön isoveli Tarjei Bö ovat hiihtäneet lähellä uransa parasta vauhtia.
Muutos on suuri, kun vertaillaan hiihtoajoissa jo valmiiksi kärkivauhtia pitäneiden joukkueiden tasonheilahduksia. Edellinen vastaava silmille pomppaava hyppäys on parinkymmenen vuoden takaa. Tuolloin norjalainen lajilegenda Ole Einar Björndalen ja hänen maanmiehensä Lars Berger ja Frode Andresen nostivat kaudeksi 2003–2004 hiihtovauhtiaan edellisestä 2–3 prosenttia suhteessa mediaaniin. Kolmikon tapauksessaan huomiota herättäneessä vaihtelussa oli kyse kuitenkin paluusta tasolle, jolla he olivat olleet heikon kauden jälkeen.
Koska Johannes Thingnes Bö on ampumahiihtopiireissä omilla sekuntiluvuillaan, on aiheellista kysyä, millaisia tuloksia häneltä voisi odottaa maastohiihdon erikoismiehiä vastaan.
Tavatonta ei ole, että ampumahiihtäjä panisi maastohiihtäjät tiukille – tai jopa pesisi heidät. Esimerkkinä mainittakoon vuoden 2002 Salt Lake Cityn olympiakisat, joissa Björndalen sijoittui viidenneksi maastohiihdon avausmatkalla 30 kilometrin yhteislähdössä. Sen jälkeen hän putsasi leipälajissaan pöydän voittamalla kaikki jaossa olleet neljä kultamitalia.
Björndalen kilpaili myös kahdesti maastohiihdon MM-kisojen 15 kilometrin väliaikalähdössä, Oberstdorfissa vuonna 2005 ja kahta vuotta myöhemmin Sapporossa. Björndalenin parhaaksi MM-tulokseksi jäi Oberstdorfin 11. sija, kun taas ampumahiihtokollega Berger lykki mestariksi Sapporon kelilotossa ja oli Oberstdorfissa neljäs.
Maastohiihdon maailmancupissa Björndalen on kuitenkin kaksikosta menestyneempi osapuoli marraskuussa 2006 tulleen osakilpailuvoiton ja loppuvuodesta 2001 nähtyjen kahden kakkossijan ansiosta.
Kristiansen arvioi, että vastaavaa tykitystä nähtäisiin vapaan kisoissa Böltäkin, jos tämä panostaisi maastohiihtoon.
– Bö olisi varmuudella palkintosijatasoa.
MM-laduilla hiihtovauhti kunniassa
Norjan miesten hallinnasta tämän kauden maailmancupissa kertoo, että 14 henkilökohtaisesta kilpailusta 13:ssa palkintopallilla on ollut vähintään kaksi norjalaista. Joukkue on tuonut kuuden kaksoisvoiton lisäksi neljä kolmoisvoittoa.
Kristiansenin mukaan jatkuvuus näyttelee tuloksissa merkittävää roolia: kausi on hänelle ja ammunnasta vastaavalle Siegfried Mazet’lle jo seitsemäs maajoukkueen ruorissa.
– Urheilijat tietävät toimintatapamme, ja sama toisinpäin. Jos haluan viilata hiihdossa teknisiä asioita ja sanon siitä, urheilijat ymmärtävät välittömästi, mitä ajan takaa. Sama pätee Siegfriediin. Tällöin energia suuntautuu vain oikeisiin asioihin.
Lisää harmaita hiuksia kilpailijoille aiheuttaa, että norjalaisten entisestään kohonnut hiihtovauhti pääsee oikeuksiinsa nimenomaan latuprofiililtaan vaativissa Oberhofin maastoissa.
Kun Oberhof järjesti MM-kisat edellisen kerran vuonna 2004, 12:sta miesten henkilökohtaisesta mitalista vain yksi karkasi urheilijalle, joka ei kuulunut hiihtovauhtinsa puolesta maailmancupissa kahdeksan nopeimman joukkoon.
Esimerkiksi Björndalen saavutti takaa-ajossa pronssia kuudesta ohilaukauksesta huolimatta ja Berger hopeaa yhteislähdössä viidellä ohilaukauksella, vaikka molemmissa kilpailussa muu kärkiviisikko selvisi kilpailusta maksimissaan kahdella sakkokierroksella.
Jos vastustajat eivät onnistu ammuntapaikalla merkittävästi Bötä paremmin, edellä mainittu sakkojen suhde pelaa vahvasti Bön pussiin.
Kristiansen arvioi, että Bö on onnistunut hiihtovauhdillaan luomaan vastustajilleen vastaavan paineen kuin Martin Fourcadille kaudella 2019–2020. Tuolloin Bö voitti maailmancupin kokonaiskilpailun kahden pisteen erolla Fourcadeen, vaikka jätti väliin neljä kilpailua, jotka kaikki Fourcade voitti.
– Martin oli erinomainen ampumapaikalla, kun Johannes ei ollut kilpailuissa, mutta hän takelteli heti, kun Johannes palasi. Martin tiesi, että voittaakseen hänen oli aina hiihdettävä maksimaalisesti. Sen vuoksi hän saattoi hiihtää hitusen liian kovaa, mikä kostautui ampumapaikalla ohilaukauksina. Se puolestaan lisäsi stressiä, ja kierre oli valmis.
– Ranskalaiset saattavat painia saman asian kanssa juuri nyt, Kristiansen sanoo ja viittaa viime vuosina norjalaisia haastaneisiin mutta tällä kaudella vaikeuksissa olleisiin Emilien Jacqueliniin ja Quentin Fillon Maillet’hen.
Norjalaisvalmentaja uskoo silti maanmiestensä MM-haastajien tulevan tutuista osoitteista.
– Uskon, että ainakin Jacquelin nostaa tasoaan. Ruotsalaiset ovat varmasti myös vahvoja, Kristiansen sanoo viitaten Ponsiluomaan ja Sebastian Samuelssoniin.