Pitkän elämän salaisuus piilee ehkä näissä kylissä – tutkijat lennättivät ruotsalaisia ikäihmisiä Italiaan ja testasivat, voiko reseptin kopioida
LAURINO/CANNALONGA, CILENTO Vuoristoisen Laurinon kylän korkeimmalle paikalle johtaa kivilaatoin päällystetty, mutkikas tie. On juuri satanut, ja kiven pinta liukastaa.
Noin sadan metrin pituinen reitti vaatii ponnistelua keneltä vain. Jyrkkä nousu saa haukkomaan henkeä.
Tien päässä asuva Antonio Grippo, 98, ei hänkään ole enää muutamaan vuoteen kulkenut sitä mielellään.
– Jalkojeni virkaa toimittaa nykyään nelivetoauto. Tässä iässä pienikin kaatuminen voi olla kohtalokasta, hän sanoo ja laittaa kahvipannun tulelle.
Kauaa siitä ei ole, kun Grippo itse käveli vielä mäkeä ylös ja alas.
Hän muistaa, kuinka muutama vuosi sitten kylässä vieraillut japanilainen kuvausryhmä laittoi hänet kapuamaan tietä ylös. Ryhmä halusi kuvata televisioon sitä, kuinka vetreästi nousu sujuisi.
– Ja sujuihan se, Grippo huudahtaa ja hymyilee niin, että koko hammasrivi näkyy.
Olohuonetta lämmittävät takassa palavat polttopuut. Sisällä on hiljaista, ulkona on hiljaista.
Grippo on päättänyt viettää viimeiset elinvuotensa kotikylässään, tässä “maanpäällisessä paratiisissa”.
– Täällä vallitsee rauha, joka on rahaa arvokkaampaa. On niin turvallista, että voisin nukkua ovi auki.
Laurinon kylä kuuluu Italian länsirannikolla sijaitsevaan Cilenton alueeseen. Seudun syrjäisiin kyliin on kätkeytynyt ehkä asia, jota moni tavoittelee: pitkän elämän salaisuus.
Alueen asukkaat elävät nimittäin poikkeuksellisen pitkään. Grippo on siitä hyvä esimerkki.
Pitkäikäisyys on herättänyt myös tutkijoiden mielenkiinnon. Viime vuosina Cilentossa on käynyt tieteentekijöitä myös ulkomailta, muun muassa Ruotsista ja Yhdysvalloista.
Tutkijoiden mukaan yksi syy pitkään elämään piilee Välimeren ruokavaliossa, jonka keskuspaikkoja Cilento on. Runsaasti kasviksia ja oliiviöljyä sisältävän ruokavalion terveysvaikutuksista on puhuttu pitkään.
Mutta voisiko cilentolaista vanhenemisen mallia viedä muuallekin?
Tämä on uusin kysymys, johon ruotsalaiset ja italialaiset tutkijat yrittävät parhaillaan saada vastausta.
Tutkijat testasivat ajatusta ensimmäistä kertaa viime syyskuussa.
Rooman Sapienza-yliopiston tutkijat lennättivät yhteistyössä ruotsalaisen Lundin yliopiston kanssa Cilentoon 60 ruotsalaista koehenkilöä. Keski-iältään testiryhmän jäsenet olivat 75-vuotiaita. He viettivät Cilentossa viisi päivää syöden tiukasti tutkijoiden määrittelemän, paikallisen ruokavalion mukaan.
Koehenkilöiden terveydentilaa kartoitettiin ennen ja jälkeen koeviikon muun muassa suolistosta otettavin näyttein.
Tutkimus on kesken, eikä siitä voi vielä vetää johtopäätöksiä.
Italiassa tutkimusryhmää johtavan lääketieteen professorin Salvatore di Somman mukaan tulokset ovat kuitenkin lupaavia. Lyhytkin aika Cilentossa näyttäisi vaikuttaneen myönteisesti ruotsalaisten suolistoarvoihin, joiden puolestaan uskotaan olevan yhteydessä laajemmin hyvään terveyteen.
Juttu vuodelta 2016: Yle kävi erikoisessa satavuotiaiden kylässä Italiassa – kertovat suomalaisille pitkän iän salaisuuden
Mallia tutkijat voisivat ottaa myös Antonio Grippon ruokailutottumuksista.
ANTONIO GRIPPO TARJOILEE espressoa pienistä keraamisista kupeista ja maistattaa vieraille oman viljelymaansa satoa: kaikkea oliiviöljystä granaattiomeniin, persimoneihin ja aurinkokuivattuihin viikunoihin.
Grippon ruokarutiinit ovat kuin Välimeren ruokavalion ohjekirjasta. Maltillisia annoksia, paljon kasviksia ja paikallisia yrttejä, hyvää oliiviöljyä, kalaa joskus, punaista lihaa vain harvoin. Punaviiniä hän juo palan painikkeeksi yhden, kaksi lasia päivässä.
– Minulle on tärkeää syödä täällä kasvatettua ruokaa. Myös ulkomailla ollessani pyrin syömään puhtaasti, vaikka suurkaupungeissa sen eteen piti tehdä enemmän töitä.
Grippon mukaan hänen elämästään on tullut seesteisempää kymmenisen vuotta sitten, kun hän palasi nyt jo edesmenneen vaimonsa kanssa kotipaikkakunnalleen. Sitä edelsi kansainvälinen virkamiesura Brysselissä ja Roomassa.
Grippon rutiineihin kuuluu terveellisen ruokavalion lisäksi päivittäin toistuvat aktiviteetit.
Nykyisin Grippo herää aamuisin seitsemältä, polkee kuntopyörää puoli tuntia ja keittää aamukahvin. Sitten on vuorossa ainakin yksi sanomalehti. Grippolle on tärkeää pysyä kärryillä maailman tapahtumista. Niistä hän ottaa välillä selvää myös älypuhelimen ja tietokoneen avulla.
– Ja täytän ristikoita. Jos en keksi jotain sanaa, mietin kärsivällisesti.
Kun aurinko paistaa, Grippo suuntaa kylän ulkopuolella sijaitsevaan toiseen taloonsa. Siellä hän nauttii usein musiikista.
– Kuuntelen vanhoilta levyiltä napolilaisia lauluja. Ei mitään uutta hömpötystä, olen jäänyt siihen ‘O Sole Mio -aikaan, hän sanoo ja naurahtaa.
Grippon lapset ja lapsenlapset asuvat muualla ja moni läheinen on jo ehtinyt nukkua pois, mutta seuraa on silti. Roomassa asuva ystävä soittaa joka aamu kahdeksalta kysyäkseen, onko tuli jo takassa. Jouluisin Grippo matkaa usein poikansa kotiin Pohjois-Italiaan.
Ihmisiä näkee myös Laurinon kylän kahvilassa, vaikka pandemia on tuonut sosiaalisiin suhteisiin pelkoa. Se on harmi, sillä Grippon mukaan tärkeää elämässä on se, että saa vaihtaa ajatuksia ja välillä myös auttaa muita.
– Aiemmin pelasimme korttia ja juttelimme. Nyt käymme aperitiivilla, ja sitten jokainen menee kotiinsa.
Kertomus keskeytyy, kun ovelle ilmestyy naapurin rouva. Hän tuo mukanaan kasvimaan herkkuja ja tiedustelee, pitäisikö isännän Jolie-koiraa jo ruokkia.
– Oikeasti hän tuli tarkistamaan, ollaanko täällä vielä elossa, Grippo sanoo ja iskee silmää.
Tutkijat ovat myös huomanneet, että Cilenton ikäihmisiä yhdistää tietty elämätyyli. Ihmiset ovat Grippon tapaan aktiivisia.
Moni on tehnyt ruumiillista työtä koko elämänsä.
SAMOIN PITKÄIKÄISTEN IHMISTEN elämänasenteissa on yhteneväisyyksiä, kertoo Sapienza-yliopiston Di Somma.
– He ovat optimistisia ja kokevat itse voivansa psykologisesti hyvin.
Professori sanoo, että Cilentossa iäkkäät ihmiset ovat myös arvostettu osa yhteisöä. Hänen mukaansa ikään liittyy kokemus viisaudesta: satavuotiaalta kysytään neuvoa silloin, kun yhteisössä on ongelma.
– He ovat jatkuvasti perheen tai kyläyhteisön ympäröimiä, ja heistä välitetään.
Vanhemmista ihmisistä välittäminen näkyy esimerkiksi merkkipäivien muistamisena.
Näin toimittiin Cilentossa sijaitsevassa Cannalongassa viime marraskuussa, kun kylässä juhlittiin Maria Carmela Cortazzon satavuotissyntymäpäivää.
Juhlimaan tuli kyläläisiä ja Cortazzon perhe peräti viiden sukupolven voimin.
Syntymäpäivän kunniaksi järjestettyyn jumalanpalvelukseen saapui myös kunnanjohtaja, joka ojensi kylän vanhimmalle tunnustuksen pitkästä iästä. Sitten juhlaväki meni ravintolaan pitkälle lounaalle, ja ruokailu huipentui kermakakkuun.
– Kaikki olivat iloisia, ja minulta kyseltiin kaikenlaisia asioita, muistelee Cortazzo tyytyväisenä.
Hän lämmittelee viltin alla takkatulen loimussa perheen maatalossa. Kattoparrujen päällä on juustokiekkoja tekeytymässä. Kanat kotkottavat ja lampaat määkyvät, ja ympärillä avautuu Cilentolle tyypillinen kumpuileva kukkulamaisema.
– Mummo asuu keskustassa, mutta haluaa tulla joka aamu tänne maalle viettämään aikaa muiden seurassa, kertoo Cortazzon pojan tyttärentytär Angelina Romualdi. Hän tulkkaa isoisoäitinsä, nonna Marian, vahvaa paikallismurretta italiaksi.
Romualdin mukaan nonna Marian hyvinvointia varjelee koko perhe. Viime vuosina tämä on päässyt liikkumaan vähemmän omin avuin ja joutunut välillä eristäytymään muista kyläläisistä pandemian takia. Perhe ei kuitenkaan jätä häntä yksin yhdeksikään yöksi.
– Hän on perheen nuorille henkilö, jota katsotaan ylöspäin. Luonteeltaan hän on hyvin jämpti mutta silti rehellinen ja rakastava. Olemme oppineet häneltä paljon.
Vieressä Cortazzo liikuttuu kyyneliin.
– Minä rakastan lapsiani ja heidän kaikkia lapsiaan, ja he rakastavat minua. Näen, että he ovat ylpeitä minusta.
VOISIMMEKO ME KAIKKI siis vanheta cilentolaiseen tyyliin, tyytyväisinä ja terveinä?
Asia ei ole niin yksinkertainen. Geeniperimällä on merkitystä – mutta ehkä luultua vähemmän, sanoo professori Di Somma.
– Perimää ei kannata pitää tuomiona. Näyttäisi, että kyse on vahvasti myös muista elämään ja ympäristöön liittyvistä tekijöistä.
Entä sitten se yhteisöllisyys ja läheisyys, jota monen pohjoismaalaisen vanhuksen elämästä puuttuu?
Di Somman mukaan pohjoisen Euroopan asukkaat voisivat ottaa oppia Cilentosta.
– Cilentossa ikäihmiset eivät esimerkiksi ikinä syö yksin. Nämä ovat ulkoisia tekijöitä, joita voi kehittää, Di Somma sanoo.
VAIKKA CILENTON IKÄIHMISILLÄ tuntuu olevan arjessaan paljon tyytyväisyyttä tuottavia asioita, myös elämän nurjan puoli on tullut tutuksi: moni on tehnyt raskasta työtä tai kokenut köyhyyttä, suruja ja huolia.
Esimerkiksi satavuotias Maria Cortazzo kertoo aloittaneensa työt pelloilla alle kymmenvuotiaana. Vuosien vieriessä hän on menettänyt vanhempansa, aviomiehensä ja kymmenestä sisaruksesta yhdeksän.
Vastoinkäymiset ovat kasvattaneet luonnetta.
– En ole lannistunut vaikka mitä olisi tullut vastaan. Olen ollut aktiivinen ja pitänyt kiinni siitä, mitä haluan.
Cortazzo kertoo, että on löytänyt iloa elämäänsä yksinkertaisista asioista. Hän kertoo tanssineensa mielellään ja tavanneensa muita kyläläisiä kirkossa ja tapahtumissa. Ja rakkaus – sitä hän on kokenut paljon.
– Mieheni kanssa olimme köyhiä, mutta rakastimme ja arvostimme toisiamme kovasti. Teimme kaikki päätökset yhdessä, hän sanoo.
Sitten on lähdettävä lounaspöytään syömään oman maan kasviksista tehtyä minestrone-keittoa.
Mitkä asiat sinun mielestäsi voivat edistää pitkää ja hyvää elämää? Voit keskustella aiheesta maanantaihin 3. tammikuuta kello 23 asti.
Lue lisää:
Juttu Cilentosta vuodelta 2016: Yle kävi erikoisessa satavuotiaiden kylässä Italiassa – kertovat suomalaisille pitkän iän salaisuuden