Samuel Purola, 22, rikkoi heinäkuussa komeasti Tommi Hartosen lähes 22-vuotiaan Suomen ennätyksen 200 metrillä Malmössä. Digitaalit seisahtuivat lukemiin 20,45, kaksi sadasosaa nopeammin kuin Hartoselta Sydneyn olympiakisoissa 2000.
Euroopan tilastossa 18. sijalla oleva Purola juoksee päämatkansa myös Münchenin EM-kisoissa, mutta pitkällä tähtäimellä on hyvin kiinnostavaa, mitä nuorukainen aikoo tehdä jatkossa 400 metrillä.
Vuonna 2020 peräti 191-senttinen Purola juoksi debyytissään 48,45, mistä kohensi Jyväskylän Motonet GP:ssä heinäkuun 26. päivänä jo lukemiin 46,80 – kilpailussa, jossa peräti kolme suomalaismiestä alitti 47 sekunnin ajan ensimmäisen kerran vuosikymmeniin.
Tämä on saanut monet pohtimaan, olisiko Oulun Pyrinnön sprintteristä mieheksi, joka rikkoisi seurakaverinsa, myös neljännesmaileriksi poikkeuksellisen isokokoisen Markku Kukkoahon kahden viikon päästä 50 vuotta täyttävän SE-ajan 45,49. Se syntyi Münchenin olympiakisoissa. Purolan lahjakkuus ratakierrokselle on enemmän kuin ilmeistä.
Perjantai-iltana Samuli Samuelssonin takana 100 metrin kakkoseksi juossut Purola ei tyrmännyt ajatusta.
– Mutta toistaiseksi päämatka ei ole vaihtumassa, vaikka pikajuoksijaksi olen mielestäni aika hyvin hapollista treeniä kestävä kaveri.
Purola tietää hyvin, että ratakierros on ollut suomalaismiesten murheenaihe pitkään.
– ”Kukkiksen” ennätys on hyvin tuttu, sanoi Purola, joka suostui myöntämään, että eurooppalaisessa katsannossa erinomaiset 45-alkuiset ajat voisivat hyvin olla realismia jo vaikka ensi kaudella.
– Siitä huolimatta pidän 200 metrin juoksemisesta enemmän ja katson, että siinä minulla on enemmän huippupotentiaalia. On sitten toinen juttu, että olen saanut kakkoselle hyvää potkua tekemällä myös treeniä, joka on tutumpaa nelosen juoksijoille.
Purola painotti, ettei urkkiminen 400 metristä tunnu hänestä lainkaan ärsyttävältä ja matka kyllä kiehtoo periaatteessa kovasti.
– Tärkeintä nelosella on kyky juosta rennosti kovaa, siis kovat nopeusominaisuudet.
Ne miehessä olisivat jo valmiina.