Raisa Omaheimon kolumni: Kun ruokakulut nousevat, se vaikuttaa eniten jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin
Vaahtokarkkitesti oli 1960-luvulla suoritettu psykologinen koe, jossa nelivuotiaan eteen asetettiin vaahtokarkki. Lapselle kerrottiin, että jos hän jaksaa odottaa huoneessa herkun kanssa viisitoista minuuttia, hän saa toisen. Lapsi jätettiin huoneeseen ja häntä valvottiin. Osa malttoi odottaa, osalle houkutus oli liikaa: he söivät karkkinsa heti. Lasten menestymistä myöhemmässä elämässä tutkittiin, ja kävi ilmi että ne lapset, jotka malttoivat odottaa parempaa palkintoa, eli osoittivat hyvää itsehillintää, pärjäsivät elämässään paremmin melkein kaikilla tavoilla mitattuina. He tupakoivat vähemmän, opiskelivat pitempään ja olivat harvemmin ylipainoisia.
Kokeeseen on viitattu usein osoituksena yksilön itsehillinnän merkityksestä menestykselle. Kyky viivästyttää tulevaa nautintoa näytti olevan keskeisessä osassa siinä, millaiseksi lasten elämä muodostui.
Samankaltainen argumentointi yksilön ominaisuuksista kuten yritteliäisyydestä, sinnikkyydestä ja tsemppaamisesta vaivaa myös keskustelua köyhistä suomalaisista. Köyhien ominaisuuksia on pohdittu, heitä on kannustettu itsehillintään ja neuvottu tekemään parempia valintoja.
Myöhempinä vuosikymmeninä vaahtokarkkitestiä on kritisoitu paljon. Yksi keskeinen kritiikin kohde on se, ettei tutkimuksessa huomioitu mukaan valittujen lasten vanhempien taustaa, esimerkiksi koulutus- tai tulotasoa. Kun nämä muuttujat otettiin tulosten tarkasteluun mukaan, huomattiin että itse asiassa samat ennusteet tulevista koulupoluista ja elämänhallinnasta olisi voinut vetää melkein suoraan vanhempien taustatiedoista, ilman mitään vaahtokarkkeja.
Miksikö?
Taloudellisesti turvatuissa oloissa kasvavan lapsen on helppo odottaa palkintoaan – hän on tottunut siihen että aikuisten lupauksiin voi luottaa, hän tietää että karkkia on tarjolla jatkossakin. Taloudellisessa epävarmuudessa elävä lapsi taas tietää että välillä on hyödynnettävä tilannetta ja kaapattava mitä voi, koska se voi kadota tuossa tuokiossa.
Asuminen, bensiini ja ruoka kallistuvat. Hintojen nouseminen koskee meitä kaikkia, riippumatta siitä miten hyvin tsemppaamme.
Vaahtokarkkitesti vahvisti osaltaan myyttiä siitä, että ihmisen taloudellinen tilanne on seurausta yksilön ominaisuuksista ja omista valinnoista tai että vaikkapa kova työ palkittaisiin paremmilla ansioilla.
Median kuvastossa esitellään säännöllisesti hyvä köyhä. Hän on ihminen joka ei tee mitään sopimatonta, esimerkiksi tupakoi, meikkaa ylenpalttisesti tai käytä alkoholia. Hyvä köyhä marjastaa, sienestää ja yrittää kaikin voimin parantaa omia olosuhteitaan. Yhteiskunnassamme apu tuntuu kuuluvan niille, jotka ponnistelevat aktiivisesti tehdäkseen omasta elämästään parempaa.
Olemme jälleen keskellä poikkeuksellista aikaa. Siinä missä pandemia vaikutti siihen miten toisemme kohtaamme, Venäjän hyökkäyssota vaikuttaa perusturvallisuudentunteen ja Nato-kannan lisäksi siihen, mitä mikäkin maksaa.
Tällä hetkellä inflaatio kasvaa nopeammin kuin 30 vuoteen. Asuminen, bensiini ja ruoka kallistuvat. Hintojen nouseminen koskee meitä kaikkia, riippumatta siitä miten hyvin tsemppaamme. Mutta kun ruokakulut nousevat, se vaikuttaa eniten jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin.
Muuttuvissa olosuhteissa pärjäävät samanlaiset ihmiset kuin vaahtokarkkitestissä, eli ne, joilla on ympärillään turvaverkko: tukea, ihmisiä joihin luottaa, kerrytettyä omaisuutta.
Kun yhä useampi suomalainen kokee tulevina vuosina köyhyyttä, meidän täytyy muistaa ihmiset, joiden lähtötilanne on erilainen.
Raisa Omaheimo
Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija, joka on hintojen nousun seurauksena joutunut vähentämään kahvin juomista
Kolumnista voi keskustella 10.6. klo 23.00 saakka.