Raju riita suorassa tv-lähetyksessä toi potkut – maineensa tärvellyt australialainen on nyt ylistetty guru

The Times -lehden Tom Clarke kertoi osuvan anekdootin tämän kauden Tottenhamista, kun Britannian arvostetuimman lehden The Game -podcast ennakoi uutta valioliigakautta elokuussa.

Clarke oli pannut merkille, että hänen kollegansa katsoi Tottenhamin harjoituspeliä työn teon lomassa. Spurs oli tappiolla. Se sai Clarken irvailemaan: ”Klassista Tottenhamin roskaa”.

– Ei, tämä on Ange-palloa. Olemme joka puolella kenttää ja pelaamme upeita syöttökombinaatioita. Tämä on fantastista, kollega oli Clarken mukaan vastannut.

Tänä kesänä tapahtui se, mitä Tottenhamin kannattajat pelkäsivät useita vuosia. Joukkueen talismaani, oma kasvatti ja kultapoika Harry Kane, 30, jätti seuran ja siirtyi Bayern Müncheniin. Korttitalo ei kuitenkaan romahtanut.

Peräti 280 maalia pohjoislontoolaisille viimeistelleen Kanen lähdöstä on puhuttu itse asiassa hämmentävän vähän. Tottenhamista käytävän keskustelun nuotti on positiivisin moneen vuoteen.

Se johtuu pitkälti manageri Ange Postecoglousta, joka on palauttanut ilon Tottenhamiin. Postecogloun alaisuudessa Spurs on pelannut seuran identiteetin mukaista progressiivista jalkapalloa taktisesti apeiden Jose Mourinhon ja Antonio Conten jälkeen.

Mikä mies 58-vuotias australialainen on? Miksi hänestä on tullut heti niin suosittu?

”

Tämä on Ange-palloa. Olemme joka puolella kenttää ja pelaamme upeita syöttökombinaatioita. Tämä on fantastista.

KREIKASSA syntynyt Postecoglou muutti 5-vuotiaana Australiaan. Hänen isänsä oli yrittäjä, jonka liiketoiminta meni nurin Kreikan vuoden 1967 sotilasvallankaappauksen jälkeen. Postecoglou on sanonut, etteivät hänen vanhempansa muuttaneet toiselle puolelle maapalloa paremman elämän perässä, vaan siksi, että perheen lapsilla olisi mahdollisuus parempaan elämään.

Jalkapalloon nuori Ange rakastui isänsä johdattamana. Isä piti lajista valtavasti. Poika ajatteli, että lajiin tutustumalla heille voisi muodostua yhä tiiviimpi suhde.

– Isäni nosti aina esiin viihdyttävimmät pelaajat ja joukkueet, jotka tekivät paljon maaleja. Se sulautui alitajuntaani. Kun minusta tuli valmentaja, halusin rakentaa joukkueita, joita isäni tykkäisi katsoa, Postecoglou valotti muutama vuosi sitten BBC:lle.

Postecogloun pelaajaura päättyi loukkaantumisiin alle 30-vuotiaana. Laitapakki pelasi neljä A-maaottelua Australian keltapaidassa. Kesken jääneen pelaajauransa jälkeen Postecoglou siirtyi valmentamaan. Hän sai ensimmäisen päävalmentajapestinsä vanhasta seurastaan South Melbournesta 31-vuotiaana.

Postecogloun valmentajauralla on kaksi selkeää taitekohtaa, joista ensimmäinen ajoittuu vuoteen 2007. Australian alle 20-vuotiaiden päävalmentaja epäonnistui johdattamaan maan ikäluokan MM-turnaukseen.

Pettymyksen jälkeen Postecoglou kävi kiivasta debattia asiantuntija Craig Fosterin kanssa suorassa tv-lähetyksessä.

Fosterin mielestä valmentajan piti kantaa vastuu tuloksesta ja erota. Postecoglou näki epäonnistumisen juurisyyksi maan juniorijalkapallon surkean tilan, jossa nuoret eivät saaneet riittävän tasokkaita pelejä. Postecoglou syytti kameroiden edessä Fosteria epäammattimaiseksi.

Osapuolet haukkuivat toistensa ammattitaitoa ja huusivat jatkuvasti toistensa päälle. Kinastelua kesti vartin. Hetki sen jälkeen Postecoglou sai potkut. Mainetahra jäi. Uutta työpaikkaa ei meinannut löytyä.

Tuolloin 43-vuotias australialainen kävi valmentamassa jopa toisen kotimaansa Kreikan kolmostasolla ja Victorian osavaltion puoliammattilaissarjassa, kunnes sai töitä A-liigan Brisbane Roarista.

TOINEN taitekohta on Postecogloun kaksivuotinen pesti Celticissä.

Skottijätti oli sekavassa tilassa, kun seura palkkasi Postecogloun kesällä 2021. Huippumanageri Brendan Rodgers jätti seuran helmikuussa 2019. Hänen seuraajansa Neil Lennon ei saanut hommaa raiteilleen. Takaisin jaloilleen noussut arkkivihollinen Rangers porskutti mestaruuteen kaudella 2020–21 – häviämättä peliäkään. Samalla katkesi Celticin yhdeksän vuoden mestaruusputki.

Celtic havitteli Eddie Howea, mutta palkkasi yllättäen Japanissa edelliset kaudet luotsanneen Postecogloun, josta fanit eivät tienneet juuri mitään. Sopimus oli vain vuoden mittainen.

Ensimmäisestä kuudesta sarjapelistään Celtic hävisi kolme. Sen jälkeen kurssi kääntyi. Kausi päättyi 31 tappiottoman ottelun jälkeen mestaruusjuhliin. Celtic dominoi ja viihdytti – piti palloa 69-prosenttisesti, teki eniten maaleja ja päästi niitä vähiten. Mestari loi selvästi enemmän maalipaikkoja kuin kakkoseksi jäänyt Rangers.

– Olen 35-vuotias, mutta joka päivä harjoituksissa kuin pikkulapsi. Hän on saanut kaltaiseni vanhan aasin tuntemaan itsensä taas nuoreksi. Se on suurin kehu, minkä voin hänelle antaa, konkarimaalivahti Joe Hart suitsutti Postecogloua kesällä 2022.

Celtic jyräsi tuplamestaruuteen seuraavalla kaudella, kun seura nosti liigapokaalin lisäksi myös Skotlannin cupin mestaruuspystin kohti taivasta. Sekä pelaajayhdistys että jalkapallotoimittajat arvostivat Postecogloun sarjan parhaaksi valmentajaksi hänen molempina kausinaan Skotlannissa.

Postecoglousta alettiin puhua miehenä, joka mullisti Celticin. Australialaisen kovaäänisiin epäilijöihin lukeutunut entinen huippupelaaja Alan Brazil pyysi jopa anteeksi aiempaa ryöpytystään.

– Nielen ylpeyteni ja pyydän anteeksi. Ange on eri tasolla kuin muut. Miten fantastista työtä hän onkaan tehnyt, Brazil suitsutti.

KOKENEEN aussiluotsin lähtökohta Tottenhamissa oli pitkälti samanlainen kuin kahta vuotta aiemmin Glasgow’ssa. Seura oli käymistilassa Conten myrskyisän lähdön jälkeen.

Turbulenssia lisäsi urheilujohtaja Fabio Paraticin pestin päättyminen 2,5 vuoden toimintakieltoon. Italialainen sai pannan, koska junaili ex-seurassaan Juventuksessa taloudellisen reilun pelin sääntöjä kiertäneitä pelaajakauppoja.

Celticin fanien vakuuttamiseen Postecogloulla meni vuosi. Tottenhamin kannattajat olivat myytyjä jo kesän harjoituspelien jälkeen.

Postecoglou on mullistanut Spursin pelillisen identiteetin liki täydellisesti pragmaattisten Conten ja Mourinhon jälkeen. Tai ei ole oikeastaan edes mullistanut, vaan palauttanut Tottenhamin pelaamaan seuran arvojen mukaista jalkapalloa.

”

Posteglou on hurmannut positiivisella aurallaan.

Tottenhamin tunnuslause To dare is to do kääntyy huonosti suomeksi, mutta sillä viitataan uskallukseen olla rohkea. Nimenomaan rohkeus kuvastaa Postecogloun Tottenhamia.

Toisin kuin potkut saaneet edeltäjänsä, Postecoglou haluaa, että hänen joukkueensa prässää aggressiivisesti jo vastustajan kenttäpuolella.

Pelirohkeus korostuu myös pallollisessa vaiheessa. Conten joukkueessa sivuraiteille joutunut, mutta Postecogloun alaisuudessa kukkaan puhjennut Yves Bissouma on pallollisessa vaiheessa kutospaikalla kahden topparin yläpuolella.

Laitapakit nousevat välikaistoille Bissouman tasolle. Tottenham etenee maata pitkin ja riskejä kaihtamatta. Jos joku kolmikosta hukkaa pallon, heidän alapuolellaan on vain kaksi topparia. Vaikka vaarallisia menetyksiä on nähty, Spurs ei ole peruutellut marssittamalla lisää pelaajia alas, vaan jatkanut samaan malliin.

Pallollisessa vaiheessa Pape Sarr nousee mainiosti pelanneen James Maddisonin tasolle Bissouman ja laitapakkien yläpuolella kymppialueelle. Laitahyökkääjät pysyvät leveällä. Ottamalla riskejä avausvaiheessa joukkue luo ylivoimia ylemmäs kenttää ja dominoi pelejä.

Hyvistä tuloksista huolimatta Spursin peli ei ole valmista, mutta suurimman tähtensä Kanen menettänyt nuorekas joukkue on hyvällä tiellä. Ennen kaikkea pohjoislontoolaisten peleissä tapahtuu. Maaliodottamat paljastavat, että vain Brightonin peleissä on ollut enemmän säpinää kun Tottenhamin otteluissa, kun lasketaan yhteen sekä tehtyjen että päästettyjen maalien odottamat.

Moni kannattaja on kokenut saaneensa oman seuransa takaisin. Tottenhamin, joka hyökkää ja viihdyttää.

TOINEN syy, miksi Tottenhamin kannattajat ovat rakastuneet manageriinsa, on Postecogloun karisma ja tapa puhutella seurayhteisöä.

Seurapomo Daniel Levy yritti tekohengittää Mauricio Pochettinon projektia (2014–2019) ja voittaa seuran kauan kaipaamia pokaaleja meritoituneiden Mourinhon ja Conten avulla.

Menestysvalmentajat eivät varsinaisesti pitäneet aiempia saavutuksiaan vakan alla ja antoivat vuorollaan ymmärtää, että seura on heidän meriittilistojensa alapuolella. Ikään kuin he olisivat tekemässä palvelusta luotsatessaan tällä vuosituhannella yhden liigacupin pokaalin (2008) voittanutta seuraa.

Nallekarhumainen ja lehdistötilaisuuksissa vitsaileva Postecoglou on hurmannut positiivisella aurallaan, josta huokuu sitoutuneisuus ja nöyrä asenne.

– Kaikki positiivisuus, jota on tällä hetkellä paljon niin kannattajakunnassa, pelaajissa kuin pelissä, on lähtöisin Postecoglousta, We Are Tottenham -kannattajakanavaa tekevä Ben Daniels summasi hiljattain.

Tilanne on tavallaan nurinkurinen. Tottenham jahtasi monta vuotta pokaaleja niin epätoivoisesti, että seurayhteisö oli valmis sietämään epäpyhiä liittoja seuran traditioista poikenneiden managerien kanssa.

Nyt Pohjois-Lontoossa on palattu ”Tottenhamin tielle”, vieläpä 58-vuotiaan ensi kertaa Valioliigassa valmentavan australialaisen johdolla. Tuloksilla ei tunnu olevan edes niin suurta merkitystä – koska kaikki rakastavat Ange-palloa.