Robin Sinisalo, 15, murhattiin julmasti kotiovelleen – äiti uskoo, että ampujaa ei saada koskaan kiinni

Tammikuun 19. päivä vuonna 2016 oli Tukholmassa kolea. Veljekset Robin, 15, ja Alejandro, 20, aikoivat vain käydä nopeasti ulkona tupakalla.

Oli myöhäinen tiistai-iltapäivä ja ulkona alkoi jo hämärtää. Kello lähestyi kolmea. Veljesten pikkusisko Diana, 13, oli sisällä perheen asunnossa, joka sijaitsi Akallan lähiössä Tukholman Kistan kaupunginosassa.

Pian veljesten mentyä ulos hän kuuli rajua pauketta – ne olivat laukauksia.

Nuorukaiset olivat ehtineet olla vain hetken pihalla kerrostalon edustalla, kun naamioitunut henkilö tuli ulos talon ovesta. Hän oli ollut rappu­käytävässä. Yllättäen hän avasi tulen ja alkoi ampua pistoolilla molempia veljeksiä.

Robin syöksyi veljensä eteen suojaksi. Laukaukset kaikuivat kerrostalon seinistä. Yksi luoti hipoi Alejandron kaulaa.

Luoti osui Robinia suoraan päähän. Nuorukainen kaatui maahan välittömästi. Myös Alejandron vartaloon osui luoteja. Hän yritti paeta, mutta murhaaja seurasi häntä. Laukausten jälkeen Alejandro jäi maahan makaamaan eikä kyennyt enää liikkumaan.

Robin kuoli ampumapaikalle, kotitalonsa oven eteen.

Iloinen, aina hyvällä tuulella, todella kiltti. Näillä sanoilla Robinin äiti Carolina Sinisalo kuvailee edesmennyttä poikaansa.

Sinisalo on suomalaissyntyinen. Hänen vanhempansa muuttivat Ruotsiin Sinisalon ollessa 4-vuotias. Hänen lapsensa, myös Robin, ovat syntyneet Ruotsissa.

Robinilla oli paljon ystäviä, hän oli sosiaalinen eikä koulussakaan mennyt huonosti. Nuorukainen piti erityisesti jalkapallosta, jota hän pelasi kavereidensa kanssa.

Tulevaisuuden suunnitelmiakin oli, ja Robin halusi matkustella. Haaveena oli päästä ainakin Yhdysvaltoihin ja Thaimaahan.

Hieman ennen kuolemaansa hän oli löytänyt tyttöystävän. Robin oli hyvin rakastunut.

Robinin muisteleminen saa äidin yhä hymyilemään.

– Hänelle oli tärkeää, että kaikilla hänen ympärillään olevilla on hyvä olla, Sinisalo kertoo.

– Hän oli todella avulias. Robin haaveili myös siitä, että pääsisi joskus auttamaan kehitysmaiden lapsia, äiti muistelee ja lisää.

– Ei hänellä ollut ongelmia kenenkään kanssa.

Kaikki oli todella hyvin.

Niin poikien äiti ajatteli häämatkallaan Las Vegasissa juuri ennen kuin yksi puhelinsoitto romahdutti hänen maailmansa täysin.

Sinisalo sai kuulla kesken hotellin aamupalan, että hänen poikansa oli kuollut.

– En muista enää mitään matkasta takaisin kotiin, Sinisalo kertoo nyt.

– Se oli todella kamalaa.

Poikien äiti suuntasi välittömästi sairaalaan, jonne Alejandro oli kiidätetty ampumisen jälkeen.

– Siellä hän makasi kaikissa piuhoissa kiinni. Hän ehti nähdä minut, että olen tullut kotiin takaisin. Sitten hän vajosi koomaan, Sinisalo kertaa näkyä Tukholman Karoliinisessa sairaalassa.

Alejandro makasi tiedottomana teho-osastolla lähes kolme kuukautta. Herättyään hän ei kyennyt puhumaan eikä kävelemään. Alkoi pitkä kuntoutuminen.

Nykyään Alejandro on pyörätuolissa, mutta pystyy liikkumaan itsenäisesti.

– Alejandro on halvaantunut kaulasta alaspäin, mutta kädet toimivat, Sinisalo kertoo.

Alejandro on saanut elämänsä hiljalleen uomiinsa. Nykyään hänellä on lapsi. Vaikka nuori mies on pyörätuolissa, hän on äidin kertoman mukaan hyvin omatoiminen.

– Hän on uskomattoman vahva, Sinisalo sanoo. Hän on hyvin ylpeä kaikista lapsistaan.

Robinin kuolema jätti kuitenkin voimakkaat jäljet koko perheeseen. Erityisesti henkinen hyvinvointi on ollut kaikilla perheenjäsenillä koetuksella.

Ampumisen kodin ikkunasta nähnyt pikkusisko Diana näkee äidin mukaan yhä painajaisia.

Sinisalo on kuitenkin pyrkinyt jatkamaan elämäänsä surusta huolimatta.

– En voi hyvin, mutta voin paremmin, hän sanoo.

Sinisalo haluaa puhua tapahtumista julkisesti yhä vuosien jälkeen. Asia on noussut taas pinnalle, koska Ruotsi on ollut viime aikoina väkivalta-aallon kourissa.

Se on jäänyt kalvamaan Sinisaloa, että Robinin ampujaa ei ole saatu kiinni vieläkään. Äiti epäilee, että tapaus ei tule koskaan ratkeamaan.

Sinisalon mukaan tutkinnan suhteen luovutettiin melko pian.

– Tapaus on ollut jäissä monta vuotta. Noin 6–7 kuukauden jälkeen poliisi sanoi, että tapahtumaa ei enää tutkita. Mielestäni he luovuttivat.

Sinisaloa poliisin toiminta on jäänyt vaivaamaan. Hän kokee, että lähiöissä asuvien ihmisten kohtaamaan rikollisuuteen ei puututa samalla tavoin kuin muiden ihmisten kohdalla. Akallassa, jossa Robinin murha tapahtui, suurin osa asukkaista on maahanmuuttajia.

– He olivat jo päättäneet, että tapaus liittyy jengirikollisuuteen. He ajattelivat perheestämme tietyllä tavalla, ja se varmasti vaikutti siihen, että murhaajan henkilöllisyyttä ei koskaan saatu selville, hän kertoo.

– Ei pojilla ollut tekemistä jengirikollisuuden kanssa. Mutta niin se on, että myös sivulliset, jotka eivät ole rikollisia, joutuvat Ruotsissa rikosten uhreiksi, Sinisalo lisää.

Hän sanoo, että syy on myös poliisin resursseissa. Väkivaltarikollisuutta on hänen mukaansa Ruotsissa niin paljon, ettei poliisi ehdi selvittämään kaikkia tapauksia.

Ruotsissa väkivaltarikollisuus on todella lisääntynyt. Viime vuonna maassa tilastoitiin reilusti enemmän kuolemaan johtaneita ammuskeluja kuin aiempina vuosina – yhteensä 62 tapausta.

Tänä vuonna lukema oli syyskuun loppuun mennessä jo 42.

Samaan aikaan väkivaltarikoksista kiinni jääminen on käynyt koko ajan epätodennäköisemmäksi.

Vuodesta 2015 lähtien kuolemaan johtaneen aseväkivallan selvitysaste Ruotsissa on laskenut jyrkästi. Vuonna 2022 poliisi julkaisi laskelman, jonka mukaan vain joka neljäs kuolemaan johtanut ampuminen ”rikollisessa ympäristössä” johti tuomioon.

Tämä tarkoittaa sitä, että erityisesti rikollispiireissä jopa kolme neljästä tappajasta pääsee pälkähästä.

Vertailun vuoksi Suomessa henkirikosten selvitysaste oli Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin katsauksen mukaan keskimäärin peräti 98 prosenttia vuosina 2010–2019.

Yllä olevalla videolla ex-rikollinen, nykyinen luennoitsija ja sosiaalipedagogi Toni Tuunainen kertoo, kuinka Ruotsin katujengien väkivallalla on yhä enemmän sivullisia uhreja.

Omaisille ratkaisemattomat tapaukset ovat äärimmäisen raskaita.

Robinin kuoleman aiheuttama suru on yhä päivittäin läsnä Sinisalon elämässä. Raskasta on myös tieto siitä, että tekijä on vapaalla jalalla.

– Kipu on yhä jokapäiväistä, mutta ihminen oppii elämään sen kanssa, hän sanoo.

Sinisalo kokee, että elämässä on tullut myös positiivisia asioita Robinin kuoleman jälkeen. Hän on muun muassa tullut isoäidiksi, ja on siitä valtavan iloinen.

Jotkut päivät ovat hänen mukaansa silti vaikeampia kuin toiset.

Sinisalo perusti Robinin kuoleman jälkeen yhdistyksen Fuck Våldet – vapaasti suomennettuna Väkivalta vittuun. Yhdistyksen kautta hän ja Alejandro levittivät tietoutta nuorten kohtaamasta väkivallasta.

– Se kävi kuitenkin liian raskaaksi. Työtä olisi ollut todella paljon. En kuitenkaan jaksanut sitä enää, Sinisalo sanoo.

Hän haluaa silti yhä vaikuttaa asioihin. Sinisalo päätyi lopulta paikallispolitiikkaan, ja on tätä nykyä Tukholmassa kunnanvaltuutettuna sosiaalidemokraattien riveissä.

– Olen todella väsynyt ja turhautunut juuri nyt. Tämä on mennyt niin pitkälle. Väkivaltaisuudet ovat eskaloituneet. Nyt räjäytellään ja tapetaan sivullisia koko ajan, hän kertoo.

Hänen mukaansa väkivallan torjumiseen ei ole Ruotsissa puututtu ajoissa. Sinisalon mukaan toivoa on silti pidettävä yllä.

– Haluan, että myös pehmeistä arvoista puhutaan väkivallan torjunnassa, Sinisalo sanoo.

– Jokaisen rikoksen takana on jonkun lapsi, ystävä tai läheinen. Emme saa unohtaa ihmistä ongelman takana, hän sanoo painokkaasti.

Sinisalon mielestä rangaistusten koventaminen ei saa olla ainoa keino rikosten torjumisessa.

– Meidän täytyy puuttua nimenomaan lasten hyvinvointiin. Vastuussa ovat yhtä lailla vanhemmat, koulut, päiväkodit, harrastusten tarjoajat ja terveydenhuolto.

Hän on sitä mieltä, että myös Suomessa rahat ja resurssit tulisi kohdistaa nuorison hyvinvointiin. Ja mahdollisimman pian.

– Suomessa pitää toimia jo nyt ja vaikuttaa nuorten hyvinvointiin. Ei vasta sitten, kun tilanne on sama kuin täällä Ruotsissa.

– Teidän pitää reagoida nopeasti eikä jäädä ihmettelemään, sillä tilanne eskaloituu nopeasti, Sinisalo varoittaa.

– On muistettava, että lapset ja nuoret ovat meidän toivomme. He ovat tulevaisuus, hän sanoo.

Lähteet: SVT, Uppsalan yliopisto, Ruotsin poliisi, Riksdagen.se, SVT