Banner Before Header

Roope Salminen oli taapero, kun hänen isästään tuli yksinhuoltaja – nyt isä ja poika kertovat poikkeuksellisen tarinansa

Eppu Salminen jäi kahden poikansa Roopen kanssa, kun tämä oli pieni. Nyt Roope Salmisesta on itsestään tullut isä.

Eppu Salmisen esikoisen laskettu aika oli sama kuin hänen oma syntymäpäivänsä, 10. joulukuuta.

Synnytys kesti kuitenkin reilusti yli vuorokauden. Poika tupsahti lopulta maailmaan aamuyöllä 11. joulukuuta 1989.

Roopen synnytys oli tosi pitkä. Muistaakseni kävin siinä välissä suvantovaiheessa hoitamassa Ruma ankanpoikanen -päiväesityksen Kansallisteatterissa ja menin sitten takaisin synnytyssairaalaan, Eppu muistelee nyt.

– Roope oli hirveän tarkkaavaisen ja uteliaan oloinen lapsi heti kun hän syntyi. Hän ei syntyessään edes itkenyt, vaan tuijotti maailmaa silmät auki.

Hän ei syntyessään edes itkenyt, vaan tuijotti maailmaa silmät auki.

Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS

Nuori isä hoiti pikkuista alusta lähtien paljon. Äiti imetti vauvaa, mutta myös isä Eppu valvoi usein öisin ruokkien sylivauvaa korvikemaidolla tuttipullosta.

Yksivuotiaana Roope meni päiväkotiin, jotta vanhemmat pystyivät tekemään töitä ja käymään teatterikoulua. Pian vanhempien suhde alkoi kuitenkin rakoilla.

– Erosimme Roopen äidin kanssa niin aikaisessa vaiheessa, että olin aika pian vastuussa kaikesta. Oli kausia, että Minna oli enemmän aktiivinen, mutta välillä olin täysin kahdestaan Roopen kanssa, Eppu kertoo.

Käännekohta tapahtui, kun hän muutti poikansa kanssa Tampereelle vuonna 1993. Hän oli saanut pestin Tampereen Työväen Teatterista, mikä tarkoitti sitä, että työt keskittyivät yhteen paikkaan. Aiemmin hän oli tehnyt töitä teattereissa ja tv-tuotannoissa eri kaupungeissa. Uuden pestin ja muuton myötä elämään tuli selkeät raamit ja rutiinit.

– Kun muutimme Tampereelle, minusta näytti vahvasti siltä, että kyllä tämä tästä selkiytyy. Ero oli minulle helpotus, koska se lopetti keskinäiset kinastelut.

– Minusta se oli hyvä, että olimme kimpassa Roopen kanssa. En kokenut yksinhuoltajuutta edes rankkana.

Kaksihenkinen perhe eli teatterin vuorokausirytmin mukaan. Eppu vietti päivät poikansa kanssa leikkipuistoissa ja uimahalleissa. Iltaisin hän kävi vetämässä esityksen ja jätti Roopen hoitoon. Samassa taloyhtiössä asui onneksi hoitaja, jonka kanssa järjestely onnistui.

Lapsen luokse kotiin lähteminen esitysten jälkeen ei haitannut miestä yhtään.

– Teatterikorkeakouluaika on toki erikseen, mutta tuntuu kaukaiselta, että esitysten jälkeen lähtisi jonnekin kapakkaan. Sellaista se oli ehkä joskus 80-luvulla, mutta ei enää nykyään. Toki jos oli vapaa viikonloppu ja Roope oli äidillään, niin saatoin käydä Tampereella näyttelijöiden kantakapakoissa moikkaamassa kavereita.

Yksinhuoltajavuodet olivat antoisia, mutta toki myös työntäyteisiä. Epulla oli onneksi lamasta huolimatta aina töitä.

– Kansallisteatterissa saattoi olla neljäkin esitystä saman viikonlopun aikana.

– Kun Roope oli pieni, kävin tietysti töissä, että sain ostettua ruokaa ja maksettua laskut. Onneksi meillä on hyvä päivähoitojärjestelmä, joka mahdollisti tämän.

Pikku-Roope vietti paljon aikaa isänsä kanssa. Kuva: Salmisten kotialbumi

Nykyään Eppu Salminen on kuuden lapsen isä. Toisen lapsensa Santtu Salmisen hän sai Riitta Havukaisen kanssa vuonna 1996. Nykyisen puolisonsa Kaisa Kuikkaniemen kanssa hänellä on neljä lasta.

Eppu palasi hiljattain töihin yhteensä neljän vuoden virka- ja hoitovapaalta. Arjen vapauttaminen neljäksi vuodeksi teatterin aikatauluista helpotti hänen ja hänen puolisonsa lapsiperhe-elämää suuresti.

– Jäin hoitovapaalle, koska arkea oli helpompaa hoitaa ilman teatterin iltarytmiä ja iltanäytöksiä.

– Siinä on ollut paljon tekemistä, kun pieniä on kotona neljä kappaletta. Ajattelin, että nyt on hyvä rauhoittaa ajanjakso kokonaan lapsille ja kotona ololle.

Perhe on asunut viime vuosina sekä Korsikalla että Suomessa. Matkustelu on aina ollut Epusta mukavaa.

– Joku sanoi minulle aikoinaan, että kun tulee lapsia, niin sitten loppuu matkustelut. Minä olen kuitenkin ollut Roopen kanssa kolmisen kertaa Jenkeissä, Etelä-Afrikassa MM-kisoissa, Belgiassa, Espanjassa, Prahassa, Lapissa…

– Nuorempien lasteni kanssa olen ollut Korsikalla, jonne ajoimme Euroopan läpi.

Matkailumuistot saavat herkistymään. Roopen kanssa ensimmäinen reissu kahdestaan sijoittui Lappiin. Silmien eteen piirtyvät onnelliset isä ja poika lumirinteillä.

– Olen aina tykännyt lasketella ja pienenkin lapsen kanssa voi lasketella, kun pitää sitä siinä edessä. Roope näki sillä matkalla ensimmäistä kertaa kunnolla lumen ja oli ihan ihmeissään.

2000-luvun alussa Eppu, Roope ja Santtu matkustivat poikien kesken Yhdysvalloissa. Isä rahoitti matkoja tekemällä reissuilta videoinserttejä juontamaansa Ennätystehdas-tv-ohjelmaan sekä raportteja Radio Novalle. Hän teki matkan aikana useita videoita New Yorkissa ja Kaliforniassa. Yhdellä hän esimerkiksi ui Alcatrazista maihin, toisella juoksee takaperin Golden Gate -sillalla.

San Franciscossa hän pallotteli ideoita siellä asuvien ystäviensä kanssa.

– Siellä on sellainen kuuluisa mutkitteleva Lombard Street. He ehdottivat, että juokse alasti sitä tietä pitkin.

– Laitettiin pitkät valot päälle, kuvaaja istui pelkääjän paikalla ja Roope ja Santtu nauroivat takapenkillä, kun minä juoksin katua pitkin alasti. Insertillä kuuluu Roopen ja Santun nauru.

Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS

Roope Salminen täyttää pian 32 vuotta, ja hänen elämäänsä kuuluu parempaa kuin aikoihin.

Suuri elämänmuutos käynnistyi elokuussa 2019, jolloin hän päätti jättää alkoholin. Pian sen jälkeen hän sai tietää odottavansa esikoislastaan.

– Se oli tosi voimakas tunnereaktio, kun kuulin siitä. Ensimmäinen asia, joka minulla tuli mieleen, oli se, että luojan kiitos lopetin juomisen ennen kuin sain tietää, koska jos se olisi tapahtunut toisin päin, olisin lopettanut juomisen jonkun muun kuin itseni takia, Roope sanoo nyt, marraskuussa 2021.

– Kun lapseni äiti kertoi minulle, että hän on raskaana, sen olisi pitänyt olla yllättävä tieto, mutta jostain jännästä syystä se ei tuntunut yllättävältä. Sen sijaan se tuntui siltä, että niin tietysti, näin tämän pitikin mennä.

Vauva syntyi huhtikuussa 2020 pandemian hiljentämään maailmaan. Hiljaista oli myös Roopen työkalenterissa. Sovittuja keikkoja oli pyöreät nolla kappaletta.

– Olen ottanut tämän tilaisuutena keskittyä niihin asioihin, joita minulla on ollut ikävä. Karsin pois sellaisia asioita, joita olen tehnyt aiemmin vain velvollisuudesta tai rahan takia.

Samalla jaettu vanhemmuus toteutui luonnostaan. Roope ja hänen lapsensa äiti, näyttelijä Helmi-Leena Nummela ovat hoitaneet lastaan täysin puoliksi.

– Se meni tosi orgaanisesti. Minulla ei ollut tarvetta hoitovapaalle, koska silloin kun lapsemme syntyi, maailma oli pysähtynyt. Käytännössä se tarkoitti sitä, että ei ollut sellaista aikaa, että sekä minulla että lapseni äidillä olisi ollut samaan aikaan kiireistä.

Olen ottanut tämän tilaisuutena keskittyä niihin asioihin, joita minulla on ollut ikävä.

Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS

Kotona lapsen kanssa oleminen on toki etuoikeus, joka voi parhaassa tapauksessa tuoda myös ammatilliseen elämään paljon hyvää. Roopelle kävi juuri niin.

Hän on tehnyt viime aikoina suosittua Kolme käännekohtaa -podcastiaan ja toteuttanut vihdoin suuren haaveensa luomalla aivan oman tv-formaatin, MTV3-kanavalla tällä viikolla alkaneen Lauma-viihdeohjelman.

Kun tekee omaa juttua, saa tehdä juuri sitä mitä haluaa.

– Kukaan ei tule sanomaan, että tämä oli liian raju vitsi tai että tämä ei sovi meidän lapsikatsojille tai että voisitko käsitellä mieluummin tätä toista aihetta. Siitä tulee tosi vapaa ja hyvä olo.

Omasta lapsuudestaan Roope muistelee ilolla energisiä, aktiivisia hetkiä jalkapallon pelaamisen ja uimisen parissa. He kävivät hänen isänsä kanssa usein kylpylöissä ja uimahalleissa viettämässä vapaa-aikaa.

– Monet onnelliset hetkeni liittyvät veteen. Vien myös omaa lastani usein uimaan. Hän on hyvä sukeltamaan!

– Kun hän vähän kasvaa, menemme varmasti myös pelaamaan palloa. Nyt se ei vielä oikein onnistu. Pallot päätyvät usein lähinnä suuhun.

Roope muistaa, että hänen isänsä luki hänelle lapsena paljon kirjoja. Saman perinnön hän haluaa viedä eteenpäin omalle lapselleen.

– Mun suosikkiasia on kirjojen lukeminen ääneen lapselle. Se on tosi suloista, kun lapsella alkaa olla lempikirjoja, hän arvostaa jännittäviä käänteitä ja nauraa hauskoissa kohdissa.

Muitakin yhtymäkohtia on kuin uiminen ja kirjat. Roopen lapsi aloitti hiljattain päiväkodissa, juuri siinä samassa, jossa Roope itse kävi pienenä.

– Kun lasta hakee päiväkodista, ja hän juoksee vastaan innoissaan, niin kyllä se on tosi pysäyttävää. Siinä ei tule mieleenkään katsoa kännykkää.

Kaikesta käy ilmi, miten paljon Roope arvostaa oman lapsuutensa hyviä hetkiä ja isäänsä.

– Hän on ollut niin läsnä. Hänellä ei varmasti ole ollut paljon aikaa, koska teatterinäyttelijän työ on työtunneiltaan tosi haastavaa. Hän ei kuitenkaan koskaan antanut näkyä, että olisi väsynyt tai turhautunut minun kanssani. Olen saanut ymmärtää olevani tosi tärkeä ja tervetullut.

Hän ei koskaan antanut näkyä, että olisi väsynyt tai turhautunut minun kanssani. Olen saanut ymmärtää olevani tosi tärkeä ja tervetullut.

Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS

Isyysvapaata pidetään edelleen Suomessa varsin niukasti. Kelan mukaan vuonna 2016 syntyneiden lasten isistä 45 prosenttia piti itsenäistä isyysvapaata eli oli vanhempainvapaalla eri aikaan kuin lapsen äiti. Yli puolet isistä ei siis käytä itsenäistä vapaata lainkaan.

Ylen mukaan isät käyttävät edelleen keskimäärin vain neljä viikkoa heille kuuluvasta yhdeksän viikon palkallisesta vapaasta. Neljäsosa isistä ei jää isyysvapaalle lainkaan edes äidin kanssa samaan aikaan.

Salminen uskoo, että yhteiskunta on muuttunut tässä asiassa todella hitaasti.

– En ole saanut yhtään sellaista kommenttia lapseni syntymän jälkeen, että miten sä olet jo töissä. Uskonkin, että lapseni äiti taas on saanut aika monta sellaista kommenttia, hän pohtii.

– Minusta on hassua, että miksi se on niin ilmiselvää yhteiskunnassamme, että äiti jää kotiin. Toivoisin, että olisi paljon normaalimpaa, että isät olisivat pienten lasten kanssa.

Salminen puhuu aiheesta nopeasti ja epäröimättä antaen vaikutelman, että hän on pohtinut sitä paljon. Hän huomauttaakin, että taiteessa ja fiktiossa nähdään hyvin harvoin tarinoita, jotka keskittyvät isän ja pienen lapsen suhteeseen.

– Usein ne tarinat ovat pikemminkin sellaisia, että isä on poissa ja palaa, kun lapsi on vaikka murrosikäinen, tai että aikuinen mies löytää vanhentuvan isänsä aikuisiällä.

Hän toivookin, että olisi enemmän esimerkkejä isistä, jotka hoitavat pikkulapsia siinä missä äiditkin. Aivan kuten hänen isänsä teki, ja hän itse tekee nyt.

– Olisi ihan mahtavaa nähdä tarina vaikkapa isästä, joka tasapainottelee töiden ja lapsiarjen välillä.

Source Link is.fi