Sam katsoi peiliin, muttei nähnyt siellä itseään – pian mustasta puvusta olivat jäljellä vain riekaleet

Sam Taskinen tuijotti peilikuvaansa pukuhuoneen seinästä. Musta puku istui hyvin, mutta Taskinen ei tunnistanut ihmistä peilissä.

Reaktio oli voimakas. Niin voimakas, että kun Taskinen pääsi oopperatalolta kotiin, hän meni vaatekaapille ja leikkasi saksilla oman mustan pukunsa riekaleiksi.

– Muistin sen olon, joka minulla on ollut lapsesta asti.

Taskinen ymmärsi, että hän on nainen.

21-vuotias nuori hymyilee hieman vinosti kameralle. Hiukset on kammattu siististi toiselle sivulle. Vuonna 2010 lappeenrantalainen Taskinen oli toistuvasti otsikoissa.

Hän osallistui X-Factor-laulukilpailuun, hurmasi yleisön ja tuomarit upealla äänellään. Media kiinnostui Taskisesta, joka sijoittui laulukilpailussa toiseksi.

Huomio ei kuitenkaan kohdistunut vain hänen ääneensä. Taskisen henkilökohtainen elämä kiinnosti enemmän.

Haastatteluissa Taskinen kertoi, että kuka tahansa voi rakastua keneen tahansa. Otsikoissa kirjoitettiin, että hän tuli kaapista ulos.

– Piti olla kiva pieni lokero, johon minut voi laittaa. Laulukilpailussa minua yritettiin brändätä, tehdä helpommin ymmärrettäväksi.

Taskinen sanoo, että hän on aina ollut oman tiensä kulkija. Jo X-Factorin aikaan hän identifioitui enemmän muunsukupuoliseksi kuin mieheksi.

– Silti minusta haluttiin tehdä sisäsiisti kiva pikku homo.

Kilpailun jälkeen Taskinen kävi muutamien levy-yhtiöiden kanssa neuvotteluja. Kukaan ei tuntunut ymmärtävän, mitä hän musiikilta ja esiintyjyydeltä halusi.

Niinpä hän katosi julkisuudesta.

”Etsitään kuorolaulajia Figaron häiden tuotantoon.”

Oopperaluokan ilmoitus Sibelius-Akatemian käytävällä kiinnitti Taskisen huomion. Rajun X-Factor-vuoden jälkeen hän oli päässyt yliopistoon opiskelemaan musiikkikasvatusta.

Hän ei enää uskaltanut unelmoida suurista lavoista, mutta halusi työskennellä musiikin parissa.

Ooppera oli taidemuotona Taskiselle lähes tuntematon. Silti hän ilmoittautui mukaan. Ainakin kuorossa laulaminen olisi tuttua.

– Se hetki muutti kaiken. Kun olin lavalla, ymmärsin, että tätä minä haluan tehdä.

Esityksen jälkeen Taskinen vaihtoi pääinstrumenttinsa lauluun. Pari vuotta myöhemmin hän teki solistidebyyttinsä muutamassa pienessä roolissa Suomen Kansallisoopperassa.

Taskinen ei ehtinyt valmistua Sibelius-Akatemiasta maisteriksi. Kansainvälinen nuorten oopperakilpailu kiinnitti hänet ensin vuonna 2017 Berliiniin, sitten Sveitsiin.

Menestys on tullut monen asian summana. Yhtäkkiä asiat vyöryivät eteenpäin vauhdilla.

– Olen aina ollut todella hyvä koelaulaja. Olen hyvä näyttämöllä ja erottunut muista. Myös tanssitaustasta on ollut varmasti hyötyä, Taskinen miettii.

Tällä hetkellä Taskinen on kiinnitetty Saksassa Kasselin kaupunginteatteriin. Seuraavan kauden jälkeen hän aikoo jättäytyä freelanceriksi ja muuttaa puolisonsa kanssa Berliiniin, sillä kysyntää riittää.

Hän sanoo, että rooleista kieltäytyminen on jo nyt johtanut isoihin tulonmenetyksiin. Vaikka freelancerin työ on epävakaata, Taskista kiehtoo siihen liittyvä vapaus.

Hänen suurin unelmansa on tehdä joskus Richard Wagnerin Lentävän hollantilaisen nimirooli.

– En ole siihen vielä ihan valmis, mutta se on tuloillaan. Ääni kehittyy koko ajan.

Nyt Taskinen on dramaattisille äänille tyypillisessä vaiheessa, jossa ääni moninkertaistuu. Kun massa kasvaa, ääntä pitää oppia kannattelemaan.

Sukupuolen korjaaminen ei ole vaikuttanut Taskisen ääneen, vaikka jotkut korjausprosessin käyvät haluavat muutoksia myös siihen. Taskiselle ääni on työkalu, josta pitää pitää hyvää huolta.

– Äänen kehittäminen ei lopu koskaan. Käyn laulutunneilla ja opiskelen teosten tyylilajeja.

Kun mustan puvun riekaleet olivat tippuneet lattialle, Taskinen tarttui puhelimeen ja soitti parhaalle ystävälleen. Hän halusi kertoa, mitä on tapahtunut.

Esitys, johon Taskinen oli Sveitsissä valmistautumassa, striimattiin koronapandemian vuoksi nettiin. Jokaisen esiintyjän piti esiintyä omana itsenään, ilman roolia.

Mutta Taskinen ei enää ollut se, joksi hän oli aiemmin esittäytynyt.

Seuraavana päivänä hän valitsi itselleen uuden nimen ja soitti ohjaajalle. Tästä lähtien hän olisi Sam. Esitykseen pitäisi hankkia erilaiset meikit ja puvustus.

– Koska ammattini on julkinen, minulla ei ollut mahdollisuutta sellaiseen salassa olemiseen, joka monilla transihmisillä aluksi on.

Ohjaaja suhtautui asiaan hyvin. Hän ei kysellyt, vaan lupasi tehdä tarvittavat muutokset näytökseen.

Ensin sukupuoli-identiteetin muuttumisesta kertominen tuntui Taskisesta helpottavalta. Työkaverit ja lähipiiri ymmärsivät.

Kun sukupuolenkorjausprosessi eteni, ja Taskisen ulkonäkö alkoi muuttua, hän alkoi saada myös ikäviä kommentteja. Saksassa hän kohtaa kadulla häirintää usein.

– Tällä hetkellä arki ei ole turvallista, valitettavasti.

Kansainvälistä uraa tekeviä transsukupuolisia laulajia on Taskisen mukaan vasta muutamia.

– Ooppera on taidemuotona samaan aikaan moderni ja konservatiivinen. Yleisössä on kahdenlaista porukkaa.

Saksassa Taskisesta on kirjoitettu kritiikkejä, joissa on keskitytty sukupuoli-identiteetin arvostelemiseen esiintymisen sijaan. Erityisen pahalta tuntui alan lehdessä julkaistu kirjoitus, jonka näkökulma oli Taskisen mukaan asiaton.

Lehdistön sensaatiohakuisuus on muistuttanut X-Factor-aikojen tapahtumista. Taskinen sanoo, että hän on väsynyt teeskentelyyn.

– Minua on laitettu transnaisen roolissa lavalle ymmärtämättä, mitä se tarkoittaa. Välillä olen joutunut käyttämään työtunteja siihen, että kerron, miten toisia ihmisiä kohdellaan.

Kulttuurialalla kilpailu on kovaa. Taskisen äänityyppi on basso-baritoni ja hän kilpailee rooleista pääasiassa mieslaulajien kanssa. Transnaisena se vaatii hänen mukaansa kaksin verroin töitä.

Toisaalta jo 1600-luvulla hänen äänityypilleen on kirjoitettu myös naisrooleja.

– Toki niitä on vähemmän, mutta taidemuotona ooppera on sellainen, että ohjaaja pystyy muokkaamaan teoksia. Niissä on paljon tilaa.

Taskinen on esiintynyt esimerkiksi Tuhkimon sisarpuolena, erilaisina jumalhahmoina, itäeurooppalaisena sairaanhoitajana ja isoisänä.

– Olen tehnyt paljon miesrooleja naisena, mutta myös rooleja, jotka eivät ole ihmisiä ollenkaan. Nykyisin on hauska esittää miestä, koska tavallisessa elämässä sitä ei enää tarvitse tehdä.

Tähän mennessä henkilökohtaisesti tärkeimmän roolinsa Taskinen teki Sveitsissä. Hän esitti kapteenia Daniel Catánin oopperassa Florencia en el Amazonas. Teoksessa nainen etsii nuoruuden rakastettuaan.

– Tuotannossa asia ratkaistiin niin, että kapteeni oli ollut naisen nuoruuden rakastettu. Hän oli sittemmin käynyt läpi sukupuolenkorjausprosessin, eikä koskaan pystynyt tunnustamaan, kuka oikeasti oli.

Juttu on julkaistu ensi kertaa 25.8.2022.