Banner Before Header

”Siirsin nälkää kahvilla ja työpäivän jälkeen juutuin katsomaan tv:tä karkkipussin kanssa” – näin Kati-Susanna muutti asioita ja voi nyt paljon paremmin

Kati-Susanna Lukkarinen kertoo, miten onnistui muuttamaan totuttuja elämäntapojaan niin, että arki tuntuu nyt paljon kevyemmältä, ja elämään on löytynyt uusi kipinä.

– Monta vuotta elin pelkästään työlle. Laiminlöin omaa hyvinvointiani: söin mitä ja milloin sattui, jos ylipäätään muistin syödä. Mitään ruokarytmiä minulla ei ole koskaan ollut. Kärsin myös jatkuvasta univelasta.

Tunnesyöjä olen ollut koko elämäni. En ole tunnistanut, onko oikeasti kyse nälästä vai siitä, että on vaikkapa tylsää. Työpäivän jälkeen juutuin katsomaan jotakin aivotonta tositeeveetä karkkipussin tai suklaalevyn kanssa.

Työskentelen tutkinnanjohtajana poliisissa. Työni on koneella istumista, enkä juuri poistu työmaalta. Päivän mittaan olen juonut paljon kahvia ja vettä, ja sillä tavalla siirtänyt nälkää. Työpäivän päätteeksi olen mennyt nälkäisenä ja kiukkuisena kauppaan ostamaan litran jäätelöä tai suklaalevyn.

Haaveilin pitkään personal trainerista, joka voisi auttaa minua elämäntapamuutoksessa. Elo-syyskuussa 2021 sitten aloitettiin tämä remontti valmentaja Janika Hautalan kanssa.

46-vuotiaana aloin opetella syömään säännöllisesti. Janika teki ohjeet ja antoi palautetta. Treenejä olen tehnyt 4–5 kertaa viikossa. Tekisin enemmänkin ja hingun lisää treeniä, mutta valmentajani jarruttaa ja muistuttaa lepopäivistä.

Kati-Susanna Lukkarinen kuvitteli ennen kuntosalitreenin olevan tylsää, nyt ajatus on muuttunut.

Olin aina ajatellut kuntosalitreenaamisen olevan hemmetin tylsää, enkä voinut ymmärtää ihmisiä, jotka käyvät salilla. Mutta sehän on aivan mahtavaa! Tuntuu niin hyvältä, kun hiki valuu silmiin.

Kun neljän kilon kahvakuula tuntui aiemmin raskaalta, nyt jaksan treenata 14 kilon kuulalla.

Jos lähden reissuun enkä pääse salille, minulla on mukana valmentajan laatima reissutreeni, jonka voin tehdä vaikka oman kehon painolla.

Tässä ei ole kyse mistään kuurista, dieetistä tai painonpudotusohjelmasta, vaan loppuelämän muutoksesta. Haluan olla vahva, voida hyvin ja jaksaa paremmin. En halua vanhana kyttyräselkäiseksi rollaattorimummoksi.

Haluan olla vahva, voida hyvin ja jaksaa paremmin.

En edes omista vaakaa, enkä tiedä, onko painoni pudonnut. Sillä ei ole merkitystä, mutta toki tuntuu mukavalta, kun housut eivät niin paljon kiristä. Toivottavasti myös viskeraalirasvan määrä olisi pudonnut.

Kati-Susanna on saanut niin kovan kuntoilukipinän, että pt Janika Hautala joutuu välillä muistuttamaan lepopäivien tarpeellisuudesta.

Tunnen olevani elämäni kunnossa, ja koko ajan mennään parempaan suuntaan. Stressinsietokykyyn ja mielialaankin tällä on ollut vaikutusta. Kaikin puolin vointi on tosi hyvä.

Olen oppinut säännöllisyyden, mutta edelleen pitää muistuttaa itseä, ettei ateriaväli venyisi liian pitkäksi.

Kun työ on aiemmin ollut elämässä tärkein juttu, nyt ajattelen enemmän omaa hyvinvointia. Vapaalla ollessa yritän saada ajatukset pois työstä, enkä jää enää iltaisin istumaan telkkarin ääreen.

Vaikka henkilökohtainen valmennus on ollut verraten kallista, voin sanoa, että tämä on ollut tähänastisen elämäni paras sijoitus.

– Tässä on kyse loppuelämän muutoksesta. Haluan olla vahva ja voida paremmin, sanoo Kati-Susanna Lukkarinen.

Työpaikalla hyvin monet harrastavat liikuntaa. Se on elämäntapa poliiseilla, ei vain fyysisen kunnon takia, vaan kyse on myös pääkopan hoitamisesta. Ymmärrän sen nyt oikein hyvin: huomaan olevani ympäristölle vähemmän ärsyttävä, kun treenaan.

Raskaan työpäivän jälkeen kun menee salille treenaamaan, tulee mielettömän hyvä, maailmaa syleilevä olo.

Source Link is.fi