Talokauppariidasta yli 100 000 euron oikeuskulut – pelkona on, että kulujen raju nousu vaarantaa oikeusturvan
Oikeuden hakeminen voi tulla kalliiksi, ainakin mikäli häviää juttunsa ja joutuu maksamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut.
Turun hovioikeus ratkaisi vastikään talokauppaa koskeneen riidan, jossa myyjän vastuulle tuli paitsi kauppahinnan palautus viivästyskorkoineen, myös muita kuluja 190 000 euroa. Niistä pelkät oikeudenkäyntikulut ovat noin 110 000 euroa.
Vaikka kyseessä on ääriesimerkki, yksityishenkilöiden oikeudenkäyntikulut ovat viime vuosina kasvaneet. Vuonna 2019 oikeudenkäyntikulut olivat keskimäärin 9 000–10 000 euroa.
Erityisesti yksityishenkilöiden nostamissa kanteissa kulut olivat kasvaneet. Monien mielestä kulujen kasvu uhkaa jo kansalaisen oikeusturvaa.
Asiaan on kiinnittänyt huomionsa myös Suomen Lakimiesliitto, jonka puheenjohtajan, professori Tuula Linnan mukaan oikeudenkäyntikulujen muodostama kynnys uhkaa kasvaa liian korkeaksi.
– Kynnys tulee nimenomaan kasvaneesta kuluriskistä, Linna sanoo.
Vuoteen 1995 verrattuna kantajan oikeudenkäyntikulut ovat 2,5-kertaistuneet ja vastaajan lähes kolminkertaistuneet, ilmenee Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin viime vuonna julkaisemasta selvityksestä.
Suuri osuus kuluista tulee juristin palkkiosta, joka perustuu yleensä tuntilaskutukseen. Vuonna 2019 oikeudenkäyntiavustajan tuntiveloitus oli reilun parin sadan euron paikkeilla. Vaikka tuntitaksat eivät ole viime aikoina ole isosti kasvaneet, juttujen käsittelyajat ovat pidentyneet.
Tämä koskee etenkin rahalliselta arvoltaan suurempia kiistanaiheita, kuten hometaloriitoja. Yhä useampi juttu päätyykin sovitteluun.
Linnan mukaan kuluriski näkyy etenkin siviiliasioita koskevien juttujen pienenä määränä verrattuna EU:n keskiarvoon.
– Voisi ajatella, että on hyvä asia ettei riidellä. Mutta tämä merkitsee samalla sitä, että pieniä riitoja jää avoimeksi, Linna sanoo.
”Käräjäoikeudet kärsivät vakavasta aliresurssoinnista
Hallitusohjelman mukaan sovittelun käyttöä vahvistetaan oikeudenkäyntien määrän vähentämiseksi.
– Osa sovitaan jo asianajajien pöydillä, osa tuomioistuinsovittelussa ja osa riita-asioista menee käräjäoikeuksiin, missä käsittely voi venyä ja käsittelyn väliajat olla pitkiä. Käräjäoikeudet kärsivät vakavasta aliresurssoinnista, Linna toteaa.
Linnan mukaan asianajajat tekevät yleensä kaikkensa, jotta saavat päämiehensä kääntymään sovinnon kannalle, varsinkin silloin, kun on kyse pienemmistä riita-asioista.
Asianajajaliitto on esittänyt sovittelun lisäämistä yhtenä keinona oikeudenkäyntien keston lyhentämiseen. Osa asioista menee tuomioistuinsovitteluun, jossa voidaan käsitellä vaikka asuntokauppaa tai työsuhteen päättämistä koskevia riitoja.
– Melkoinen osa riita-asioista jää kuitenkin käsittelemättä yhtään missään, kun sopivaa menettelyä ei löydy.
Sovitteluun ei pidä kuitenkaan turvautua tilanteessa, jossa se saattaa uhata uhrin oikeusturvaa.
Oikeusministeriö on aloittanut selvityksen oikeudenkäyntikulujen kohtuullistamiseksi. Erityisasiantuntija Jukka Siron mukaan hankkeen lausuntokierros on päättynyt.
– Lausuntomateriaalin analysointi on meneillään. Ministeriössä harkitaan nyt, mihin jatkotoimiin ryhdytään, mutta tarkkaa aikataulua ei ole vielä tiedossa, Siro sanoo.
Suuri osa kuluista tulee avustajalle maksettavasta palkkiosta. Vähävaraisimmille on tarjolla maksutonta oikeusapua, jonka tulorajat ovat kuitenkin melko alhaiset. Hallitusohjelmassa on linjaus, jonka mukaan oikeusavun tulorajojen nostamisesta aloitetaan selvitys.
Käyttövarat saavat olla enintään 600 euroa kuukaudessa. Palkka- ja eläketulojen sekä päivärahojen lisäksi mukaan lasketaan muun muassa lapsilisät, elatusavut ja pääomatulot. Näistä vähennetään esimerkiksi asumismenot ja päivähoitomaksut.
Itä-Suomen yliopistossa äskettäin tehdyn, oikeusministeriötä varten laaditun selvityksen perusteella noin 800 euron käyttövarat kuukaudessa voisivat olla summa, jolla oikeusapua voisi saada ilman omavastuuosuutta.
Tällöin mukaan saataisiin keskituloiset henkilöt, joilla on tarvetta oikeusapuun esimerkiksi perheeseen liittyvissä tai asuntokauppariidoissa. Oikeusavun tulorajojen mataluus on johtanut nykyisin siihen, että nykyisin oikeusapua voivat saada vain vähävaraisimmat kotitaloudet.
Tulorajojen korottaminen kasvattaisi valtion menoja noin 5,1–25,1 miljoonalla eurolla vuodessa, riippuen sovituista rajoista.
Linnan mukaan voitaisiin ottaa käyttöön myös normaalia oikeudenkäyntiä kevyempi vaihtoehto. Siinä asianosaiset hoitaisivat rahamääräisesti vähäiset riitaisuutensa yksinkertaisessa menettelyssä ja kulukaton suojassa. Tällaisia menettelyjä on käytössä monissa Euroopan maissa.
– Meiltä tällainen menettely puuttuu kokonaan. Euroopassa useissa maissa esimerkiksi muutaman tuhannen euron arvoinen asia voidaan hoitaa tätä kautta. Myös Lakimiesliitto on ehdottanut tämän tyyppistä menettelyä, jossa edettäisiin portaittain ja jossa olisi rajoituksia myös muutoksenhakuun, Linna sanoo.
Linnan mukaan tulisi myös harkita hävinneen osapuolen korvausvelvollisuuden lieventämistä, jos oikeudenkäyntiin on ollut perusteltu syy tai jos riidan kohde on ollut rahalliselta arvoltaan vähäinen. Oikeudenkäyntikulujen ei pitäisi ylittää riidan kohteena olevan asian rahallista arvoa.
Oikeusministeriön selvityksen mukaan tällä hetkellä kahdessa viidestä riita-asian oikeudenkäynnistä asianosaisten yhteenlasketut oikeudenkäyntikulut ovat suuremmat kuin riidan aiheen arvo.