Tatjana, 48, työskenteli Zaporizzjan ydinvoimalassa, kunnes hän päätti paeta – ”Koko kaupunki pelkää henkensä puolesta”
Zaporizzja
Natalia ja Tatjana itkivät nähdessään Ukrainan lipun tarkastuspisteellä.
Ystävykset pakenivat perjantaina Enerhodarista, jossa sijaitsee Zaporizzjan ydinvoimala, Euroopan suurin. Venäjä on miehittänyt kaupunkia maaliskuun alusta alkaen.
– Siellä on joka puolella Venäjän lippuja ja Z-kirjaimia. Mitä se oikein edes tarkoittaa? Natalia ihmettelee.
Venäjän joukot ovat pystyttäneet kaupunkiin myös kadunvarsimainoksia, joissa kerrotaan että ”Venäjä on ystävä”.
Tatjana ja Natalia saapuivat perjantaina Enerhodarista pakolaisten vastaanottokeskukseen Zaporizzjassa.
Natalia, 47, ja Tatjana, 48, tutustuivat työskennellessään Enerhodarin rautatieasemalla. Vuonna 2019 Tatjana vaihtoi työpaikkaa Zaporizzjan ydinvoimalan puhelinvaihteeseen.
Siellä hän työskenteli aina kesälomansa alkuun asti elokuun puoliväliin. Torstaina ydinvoimala oli lähellä aiheuttaa Euroopan suurimman ydinkatastrofin sitten Tshernobylin 1986.
Korkeajännitelinja Zaporizzjan lämpövoimalaitoksesta ydinvoimalaan katkesi ensi kertaa historiassa. Ydinvoimala joutui ottamaan käyttöön dieselgeneraattorit pitääkseen yllä jäähdytys- ja turvajärjestelmiään.
Häiriön takia voimalan kaksi toiminnassa ollutta reaktoria kytkettiin pois päältä. Se aiheutti sähköjen katkeamisen Venäjän miehittämässä Etelä-Ukrainasta. Perjantaina ydinvoimala alkoi jälleen tuottaa sähköä verkkoon.
– Voimalan ukrainalaiset työntekijät korjasivat tuhot. Työ oli hengenvaarallista, Tatjana sanoo.
Zaporizzjan ydinvoimalassa on kuusi reaktoria, joista neljä oli pois toiminnasta jo ennen torstain täydellistä katkosta.
Perjantaina Tatjana ja Natalia päättivät jättää kotikaupunkinsa. Elämä siellä oli käynyt liian vaaralliseksi.
– Kaupungissa on tykkitulta, ihmisiä kidnapattiin ja venäläiset ryöstävät omaisuutta, Tatjana selittää.
Ilta-Sanomat tapasi ystävykset lauantaina Zaporizzjan kaupungissa, jonka kautta eteläisen Ukrainan miehitetyiltä alueilta pakenevat ihmiset kulkevat kohti turvaa.
Tatjanan mukaan korkeajännitelinjan katkaisi torstaina venäläisten tulitus. Hän kertoo, että venäläiset ampuvat jopa kohti ydinvoimalaa ja ydinjätettä sisältäviä varastoja. Syytä sille hän ei tiedä.
– He ampuvat tankeilla ja muilla aseilla, joiden nimeä en tiedä, hän sanoo.
– Koko kaupunki pelkää ydinvoimalaa henkensä puolesta.
Ukraina on väittänyt, että Venäjä tulittaa ukrainalaisten asemia ydinvoimalan alueelta. Venäjä puolestaan syyttää ydinvoimalan vahingoista Ukrainan tykkitulta.
Tatjana sanoo, että venäläisten väitteet siitä, että Ukrainan joukot ampuisivat tykkitulta kohti hänen työpaikkaansa, ovat pötyä.
– Kerran näin, kun ukrainalaisten drone hyökkäsi venäläisten kenttäkeittiöön. Venäläiset juoksivat karkuun kuin muurahaiset.
Tatjana ja Natalia sanovat, että kaupunkia miehittävät joukot ovat etnisesti venäläisiä, mordvalaisia ja burjaatteja.
Venäläinen sotilas vartioi Zaporizzjan ydinvoimalaa Enerhodarissa toukokuussa.
Tatjanan mukaan venäläiset ovat asettuneet ydinvoimalan pommisuojaan, jonne he eivät päästä ukrainalaisia työntekijöitä. Hän kertoo, että voimalaan on saapunut myös Rosatomin venäläisiä teknikkoja.
– Venäläiset väittävät, että heidän henkilökuntansa voi käyttää voimalaa, mutta se ei ole mahdollista. Se on monimutkainen voimala ja tarvitsee erikoisosaajia, Tatjana sanoo.
Tatjanan mukaan moni ydinvoimalan ukrainalaisista työntekijöistä on paennut, mutta moni on myös jäänyt. He kokevat velvollisuudekseen pitää voimala toiminnassa. Se tuottaa jopa 20 prosenttia Ukrainan sähköstä.
Satelliittikuvat kertovat, että venäläisjoukot ovat siirtäneet sotilaskalustoa ydinvoimalan alueelle. Tatjanan mukaan kalustoa on sijoitettu myös reaktorien lähellä sijaitsevaan halliin, jonka pitäisi olla vain tekniselle henkilökunnalle varattu alue.
– Siellä on tankkeja, panssaroituja ajoneuvoja ja muuta kalustoa, Tatjana sanoo.
Riskeistä huolimatta Tatjanan aviomies jäi kaupunkiin. Hän työskentelee ydinvoimalan alihankkijalle.
– Jonkun täytyy ansaita rahaa. Jos vaara kasvaa, hän lähtee myös.
Myös Natalian 70-vuotias äiti jäi Enerhodariin.
– Yritimme suostutella häntä lähtemään, mutta hän kieltäytyi. Hänellä on terveysongelmia, Natalia sanoo.
Naisten mukaan kaupunki on puolittain tuhoutunut. Lähes kaikki kynnelle kykenevät ovat paenneet.
– Siellä ovat vain vanhukset, ydinvoimalan henkilökunta ja ihmiset joilla ei ole mahdollisuutta lähteä kaupungista.
Natalia ja Tatjana hyvästelivät toisensa Zaporizzjan linja-autoasemalla. Tatjana matkusti äitinsä luokse Dniproon, Natalia tyttärensä luo Kiovaan.
Ilta-Sanomat tapasi Zaporizzjassa lauantaina myös kolmannen Enerhodarista paenneen naisen. Tatjanan ja Natalian tavoin myöskään Jelena ei halunnut kertoa sukunimeään suojellakseen miehitettyyn kaupunkiin jääneitä läheisiään.
Jelena kertoi, että hänen miehensä jäi työskentelemään ydinvoimalaan. Ilta-Sanomat haastatteli häntä erillään Nataliasta ja Tatjanasta, mutta naisten kertomat tiedot voimalasta olivat yhteneväisiä.
Myös Jelena kertoi, että venäläiset ovat parkkeeranneet kalustoaan voimalan reaktorien läheiselle tekniselle alueelle ja että he ovat ottaneet käyttöönsä voimalan pommisuojan.
Jelena sanoi lähteneensä teini-ikäisen tyttärensä kanssa Enerhodarista, sillä tykkituli kaupungissa voimistui entisestään. Hän ei myöskään halunnut tyttärensä aloittavan lukuvuotta venäläisessä koulussa.
– Monet venäläiset sotilaat ovat tulleet perheidensä kanssa ja elävät tyhjissä asunnoissa, joiden omistajat ovat lähteneet Enerhodarista, Jelena kertoo.
Jelena ei osaa sanoa varmaksi, ampuuko Ukraina kohti kaupungissa olevia venäläisjoukkoja.
– Tulitus tapahtuu yöllä, joten en tiedä.
Se on joka tapauksessa selvää, että kaupungissa on hyvin vaarallista olla. Jelena jatkoi Zaporizzjasta matkaansa aluksi Keski-Ukrainan Pultavaan, joka ei sekään tunnu hänestä täysin turvalliselta.
– Menemme sieltä ehkä Puolaan, ehkä kauemmaksi.