Tietokirjailija lähti onnellisuuden jäljille ja löysi sen pienistä hetkistä: ”Kun tuijotan puusaunan jälkeen tähtitaivasta, olen aika lähellä”

– Onnellisuus on aika abstrakti käsite. Oikeastaan onni muodostuu pienistä hyvistä hetkistä, joita kokee, jos osaa ne noteerata. Mutta hyvä elämä on sellainen, jonka perusedellytykset jokainen voi aika yksinkertaisesti määritellä, psykologi Pirkko Lahti sanoo.

Puhutaan onnellisuudesta. Hyvästä elämästä. Siitä, miten nämä kaksi asiaa kytkeytyvät ihan tavalliseen arkeen.

Helsinkiläinen tietokirjailija ja kirjallisuushistorioitsija Minna Maijala on pohtinut aihetta viime aikoina paljon. Hänen syyskuussa ilmestyvä kirjansa Pirkko Lahti – Kuuntelija on henkilökuva psykologi Pirkko Lahdesta.

Samalla kirja pureutuu Lahden ajatuksiin hyvästä elämästä ja ennaltaehkäisevästä mielenterveystyöstä. Aiemmin Maijala on kirjoittanut Minna Canthista ja Katri Valasta.

Kirjailijaa kiehtoi Pirkko Lahden elämäntarina ja ura mielenterveystyön uranuurtajana.

– Perehtyessäni hänen ajatuksiinsa esiin nousi ajatus, että kuka tahansa voi särkyä. Emme hoida vain rikkoutuneita mieliä. Tärkeää on myös ennaltaehkäisevä työ, hyvän elämän rakentaminen. Puhummekin mieluummin hyvästä elämästä kuin onnellisuudesta.

Maijalalle itselleen onnellisuus tarkoittaa pieniä asioita. Hänellä on kakkoskotina mummonmökki Portaan kylässä. Onni on nikkarointia mökillä, kasvimaalla kuokkimista, mielekästä työtä, lasten kanssa oloa. Ystäviä ja tähtitaivaan tuijottelua.

– Mökki on minulle aikaa ja paikka, jossa voin tehdä kaikenlaista käsilläni. Se tuottaa onnen hetkiä. Kun istun puusaunan jälkeen tekemisestä väsyneenä ja tuijotan tähtitaivasta, olen aika lähellä onnea.

Hyvä elämä ei ole vain vapaa-aikaa.

– Minulle se on myös sitä, että saan tehdä rakastamaani työtä ja työskennellä kotona, olla läsnä lasten arjessa. Moni on ihmetellyt valintojani, ja joudun usein selittämään niitä. Mutta mikään ei ole täydellistä, pitää miettiä mitä itse arvostaa.

”Jokaiselta löytyy hyviä hetkiä, ja ne eivät maksa mitään”

Hyvä elämä lähtee Pirkko Lahden mielestä tavallisesta arkipäivästä.

– Meillä on tapana ajatella, että vasta kun tapahtuu jotain dramaattista, on meneillään tärkeä elämänvaihe. Mutta tavallinen arki on tärkein.

Lahti sanoo, että hyvän elämän määreet voi jokainen miettiä itse. Ne ovat kaikilla erilaiset.

– Esimerkiksi se, paljonko rahaa tarvitsee, vaihtelee paljon. Mutta kun oikein ajattelee, riittää, että on peti, jossa nukkuu, katto pään päällä, pesumahdollisuus, ruokaa ja että voi joskus osallistua yhteiskunnallisiin asioihin tai kulttuuriin. On sosiaalisia suhteita.

Työmaailma korostaa tehokkuutta. Lahdesta arki on sen vastapaino. Huippuhetket ovat pieniä yksittäisiä hetkiä kaiken keskellä. Riittää, että huomaa ne.

– Väittäisin, että jokaiselta löytyy hyviä hetkiä, ja ne eivät maksa mitään. Mutta niitä ei tule kukaan osoittamaan. Hetki voi olla silloin, kun lapset ovat menneet nukkumaan ja miettii, että päivä on mennyt kohtuullisen hyvin. Tai rauhallinen hetki teekupin ääressä. Tai se, että ottaa puolison vieressä tilkan konjakkia ja katsoo iltauutiset.

Kriisin keskelläkin ensin arki kuntoon

Kun Minna Maijala kirjoitti Pirkko Lahti – Kuuntelija -kirjaa, hän vaikuttui arjen konkreettisten tekojen tärkeydestä.

– Psykologin työn arkisuus oli minulle yllätys. Se, että kriisin keskellä tarvitaan ensin eniten arkista läsnäoloa. Tarjotaan lämmintä päälle, annetaan syötävää, ollaan läsnä ja luodaan turvallisuuden tunnetta, kuunnellaan ihmistä.

Maijala on itsekin välillä kohdannut kriisejä ja miettinyt, miten selviää kaikesta. Nyt hän oivalsi, että hyvän elämän rakentaminen alkaa arjesta.

– Ymmärrän, että aluksi riittää, kun saa arjen palat kohdilleen: uni, ruoka, arki. Pohtimisen ja terapian aika on myöhemmin. Arjen perusasiat ovat tavallaan niin yksinkertaisia, ettei niitä edes ajattele. Niistä huolehtiminen on arkista viisautta, joka on nykyään jäänyt unohduksiin.

Julkisessa keskustelussa onnellisuus rinnastetaan usein menestykseen ja ulkoisiin saavutuksiin. Se ärsyttää Maijalaa.

– On ällistyttävää, miten vähän keskusteluissa on lyönyt läpi se, mistä hyvinvointi ja hyvä elämä rakentuvat. Ihmiset on saatu uskomaan, että onni on kiinni ulkoisista asioista. Luulen kuitenkin, että etenkin tässä ajassa on syntynyt tarve puhua hyvästä elämästä.

Hän sanoo, että vallalla on uusliberalistinen ihmiskuva, joka korostaa ulkoisia asioita.

– Tällainen ihmiskuva on aika vaarallinen. Se ei tarjoa minkäänlaista armollisuutta. Vastapainoksi tarvitaan tutkittua tietoa siitä, että nyt arvossa olevat asiat eivät tuo onnea.

Menestyksen hetkiin jää koukkuun

Kirjailijana Minna Maijala on kohdannut sekä menestyksen hetkiä että syrjään jäämistä.

– Arvostus tuntuu hyvältä, mutta siihen jää koukkuun. Sitä haluaa aina vain lisää. Sen varaan ei voi rakentaa. Sen ulkopuolelle jääminen tekee kuitenkin aika kipeää. Silti arjen hyvinvointi viis veisaa siitä, tuleeko palkintoehdokkuutta.

Maijala on tietoisesti kehittänyt keinoja, joilla saa palautettua itsensä hyvän arkeen. Niitä ovat esimerkiksi Portaan mökki, jooga, meditointi, kävely, ystävät tai vaikka ruohonleikkuu.

– Lupa hölläämiseen ja armollisuus on se, mitä olen oikeastaan oppinut.

Myös oma suhtautuminen kriiseihin on muuttunut.

– Kriisejä tulee kaikille, isoja ja pieniä, töissä ja kotona. Hyvä elämä tuo resilienssiä. Parikymppisenä moni asia aiheutti kovaa kuohuntaa, yksi kupru pilasi koko elämän. Nyt minulle riittää, että jollakin elämänalueella karttuu voimavaroja.

Hänelle hyvä elämä ei ole jatkuvia erityishetkiä. Se on sitä, että asiat ovat kunnossa ja mukaan on ripoteltu nautinnon hetkiä.

Onnellisuudesta keskustellaan myös Portaan Nahkurinverstaan Taidekesässä 22.–24. heinäkuuta. Onnellisuus on tapahtuman tämän kesän teema.

Keskustelussa Maijala haastaa Pirkko Lahden ja psykologian emeritusprofessori Markku Ojasen pohtimaan, voiko kriisien keskellä ylipäätään olla onnellinen.