”Todellinen katastrofi”, Ruotsin maastohiihdossa kuohuu – asiantuntija näkee tähtihiihtäjien päätöksessä paljon yhtäläisyyksiä Krista Pärmäkosken ratkaisuun
Ruotsin maastohiihtomaajoukkueessa kuohuu. Kolme nimekästä naishiihtäjää on ilmoittanut valmistautuvansa ensi kauteen maajoukkueen ulkopuolella. Maajoukkuetoiminnan ulkopuolelle jättäytyivät Linn Svahn, Frida Karlsson ja Maja Dahlqvist.
Svahn ja Dahlqvist ovat ennen kaikkea sprinttitykkejä. Dahlqvist, 28, voitti viime kaudella Pekingin olympialaisissa hopeaa sprintissä ja parisprintissä sekä pronssia viestissä. Svahn, 22, oli parhaimmillaan ylivoimainen maailmancupin sprinteissä 2019–2020, mutta viime kausi meni mönkään olkapäävamman takia. Karlsson, 22, voitti kuusi MM-mitalia 2019 ja 2021 kisoissa, mutta Pekingin olympiakisat sujuivat alavireisesti.
Jo aiemmin ruotsalaislehdet uutisoivat, että monet maajoukkueurheilijat ovat kieltäytyneet toistaiseksi allekirjoittamasta sopimusta Ruotsin hiihtoliiton kanssa. Muun muassa Calle Halfvarsson, Johanna Hagström, Jens Burman ja Marcus Grate vahvistivat Ruotsin maajoukkueen julkistustilaisuudessa toukokuun puolivälissä, etteivät ole vielä allekirjoittaneet sopimusta.
– Emme vain voi hyväksyä kaikkea, Halfvarsson ilmoitti SVT:n jutussa.
– Maailma muuttuu, joten miksi liiton ei pitäisi pysyä kehityksessä mukana. Tilanne ei ole sama kuin se oli kymmenen vuotta sitten, totesi Hagström Expressenin mukaan.
Ruotsalaislehtien mukaan kiistat liittyvät sopimuksen talouspuoleen, kuten siihen, millaisia henkilökohtaisia sponsorisopimuksia hiihtäjät voivat tehdä.
Urheilijoiden mukaan liitto ei suostunut kompromissiin
Sekä Frida Karlsson että Maja Dahlqvist kertoivat Expressenille, että päätös jättäytyä maajoukkueen ulkopuolelle oli vaikea ja kypsyi kevään aikana. Karlsson totesi, että häntä olisi todennäköisesti kaduttanut myöhemmin, jos hän ei olisi uskaltanut tehdä päätöstään.
Kaksikko olisi halunnut, että maajoukkuetoiminnassa olisi enemmän joustavuutta ja urheilijoihin suhtauduttaisiin yksilölähtöisemmin. He tekivät Expressenin mukaan maajoukkueelle tarjouksen, että he pysyvät joukkueen jäseninä ilman taloudellisia kompensaatioitakin, jos saavat harjoitella enemmän omatoimisesti omien tiimiensä kanssa. Tämä ei mennyt läpi.
– Se on pettymys. Olemme aina halunneet toimia yhteistyössä joukkueen kanssa. Teimme kompromissiehdotuksen, että emme ota mitään liitolta, mutta työskentelemme joukkueen eteen, jos vain saamme viettää enemmän aikaa kotona, Karlsson kertoi.
Kaksikko oli myös tuohtunut tavasta, jolla Ruotsin hiihtoliitto tiedotti kaksikon jäämisestä maajoukkueen ulkopuolelle. Tiedotteen mukaan Dahlqvist ja Karlsson eivät hyväksy maajoukkuesopimusta.
– Minulle kyse ei ole sopimuksesta, vaan urheilusta ja kuinka voisin tulla paremmaksi hiihtäjäksi, Dahlqvist kommentoi.
Anna Dyvik harjoitteli viime kauden omillaan. Hän perusteli vuosi sitten päätöstään sillä, että tarvitsee enemmän lyhyitä, kovatempoisia harjoitteita. Selkävammoista kärsinyt Dyvik koki, etteivät maajoukkueen harjoittelusuunnitelmat sopineet hänelle.
Nyt maajoukkueeseen palannut Dyvik ymmärtää pois jääneiden tähtihiihtäjien päätöksen.
– Mielestäni maajoukkueella ei tarvitsisi olla niin paljon leiripäiviä. Siihen liittyy paljon matkustamista, jolloin palautuminen kärsii. Jatkuvuus harjoittelussa olisi tärkeää, Dyvik kommentoi Aftonbladetille.
Asiantuntija Kalle Lassila kertoo ratkaisun suurimmat hyödyt ja riskit
Yle Urheilun asiantuntija Kalle Lassila näkee, että Ruotsin naisten hiihtomaajoukkue on ollut todella vahva, mutta jokaisen yksittäisen urheilijan fokus on siinä, kuinka voi olla eilistä parempi. Pohjimmiltaan kyse on yksilöurheilijoista.
– Se, että joukkue on kokonaisuudessaan hyvällä tasolla, ei tyydytä itsessään heistä ketään. Silloin täytyy punnita, kuinka paljon joukkueessa mukana oleminen vaatii kompromisseja. Kyse on kokonaisuudesta, eli siitä, mitä saa joukkueessa olemalla ja mistä joutuu samalla luopumaan.
Lassila uskoo, että tilanne on takaisku Ruotsin maajoukkueelle ja hiihtoliitolle, sillä se syö toiminnan uskottavuutta. Samalla muut hiihtäjät jäävät ilman tähtihiihtäjien näyttämää esimerkkiä.
Urheilijoiden kannalta omatoimisen harjoittelun suurin hyöty on se, ettei tarvitse enää tehdä kompromisseja.
– Kullekin päivälle voi suunnitella harjoittelun täysin omia tarpeita vastaavaksi, Lassila sanoo.
Negatiivisena puolena Lassila nostaa esille sen, että urheilijat jäävät vaille korkean tason maajoukkueen jatkuvaa kehittymisen seurantaa ja testaamista.
– Kun yhdessä harjoitellaan leireillä, tulee päivittäinen seuranta käytännössä jokaisessa treenissä. Huomaat, missä kunnossa olet suhteessa kavereihin. Silloin riski sille, että mennään pitkälle metsään, pienenee. Maajoukkueympäristössä harjoittelu on turvallisempaa, ettei tule harjoitusvirheitä.
Ruotsissa haukuttiin maajoukkuejärjestelmä
Ruotsissa päätös otettiin vastaan tyrmistyneinä. Myös norjalaisasiantuntijat pitivät tähtihiihtäjien päätöstä merkittävänä.
– Se on merkki taudeista Ruotsin maajoukkuejärjestelmässä ja vakava asia Ruotsin naisten joukkueelle. Suuret tähdet ovat nyt omillaan sen sijaan, että treenaavat ja kehittävät toisiaan. Lisäksi tämä on huono uutinen ottaen huomioon maajoukkueen sponsorit, totesi VG:lle norjalaisasiantuntija Torgeir Björn.
Ruotsin maajoukkueen johtoportaasta Anders Byström ja Lars Öberg sanoivat, että hiihtäjien päätökset olivat pettymys, mutta vähättelivät ongelmaa. Öbergin mielestä on joukkuehengen kannalta tärkeää, että hiihtäjät osallistuvat leireille, joita maajoukkue tarjoaa. Hänen mielestään Ruotsin konsepti leiripäivineen on vahva ja tarkkaan analysoitu.
– Harjoittelu omalla suunnitelmalla ja samalla myös maajoukkueen – on selvää, että se ei ole mahdollista. Sitten täytyy valita, totesi Bystöm Expressenille tähtihiihtäjien vetäytymisestä.
Ruotsin maajoukkuemanageri kuitenkin lisäsi, että hiihtäjät ovat jälleen mukana, kun kilpailut alkavat, joten ”kyse ei ole jättimäisestä draamasta”.
Aftonbladetin toimittaja Kristoffer Bergström kuvasi tilannetta kolumnissaan ”todelliseksi katastrofiksi”. Hän muistuttaa, että samanlaiseen ratkaisuun olivat aiemmin päätyneet muun muassa Johan Olsson ja Charlotte Kalla. Maajoukkueen päävalmentajat, aiemmin Magnus Ingesson ja nykyisin Stefan Thomson, ovat olleet mielipiteitä jakavia hahmoja, Bergström kirjoitti.
Bergström ihmettelee, miksi maastohiihdossa ei ole mahdollista, että urheilijat harjoittelevat ajoittain omillaan ja kokoontuvat välillä maajoukkueleireille, jos se on mahdollista yleisurheilussa ja uinnissa. Kaikista pahimpana Bergström pitää sitä, että tähtihiihtäjien esimerkit saattavat vetää yhä enemmän urheilijoita maajoukkueen ulkopuolelle. Viimeistään silloin kärsivät liiton talous ja jatkuvuus, kun nousevat hiihtolupaukset eivät pääse oppimaan kokeneemmilta.
– Uusi maajoukkuemalli pitää kehittää välittömästi, kuuluu Bergströmin näkemys.
Paljon yhtäläisyyksiä Krista Pärmäkosken ratkaisuun
Suomessakin samanlaisia ratkaisuja on nähty. Krista Pärmäkoski harjoitteli maajoukkueen ulkopuolella kauteen 2019–2020 valmistautuessaan. Pärmäkoski oli harjoitellut maajoukkueen mukana sekä harjoitus- että kilpailukaudet vuodesta 2009 lähtien, mutta päätti hakea uusia virikkeitä uralleen. Tuolloin Pärmäkoski tiedotti, että on kehitysaskeleiden varmistamiseksi päätynyt valmentajakaksikkonsa Matti Haaviston ja Tommi Pärmäkosken kanssa rakentamaan harjoituskauden omien leirien varaan.
Kalle Lassila näkee paljon yhtäläisyyksiä Pärmäkosken päätöksessä ja ruotsalaishiihtäjien ratkaisuissa. Lassila kertoo, että maastohiihto on viimeisen 20 vuoden aikana mennyt paljon joukkuemaisemman toiminnan suuntaan, jolloin yksilökohtainen soveltamisvara on vähentynyt.
– Samaan yhtälöön lisätään vielä, että ei ole olemassa kansainvälisen tason seurajoukkueita, vaan jos haluat kansainvälisellä tasolla kilpailla ja olla joukkueessa mukana, sen on oltava maajoukkue.
– Suomenkin joukkueessa koko ajan leirityksessä ja harjoittelusisällöissä tehdään kompromisseja jokaisen osalta. Sitä myös sovelletaan yksilökohtaisesti. Kun on menty joukkuemaisempaan työskentelyyn, soveltaminen on vähentynyt. Silti sille on tarvetta, ja yksi syy on, että saadaan pidettyä kovimmat urheilijat joukkueessa.
Lassilan mukaan kovimmilla urheilijoilla pelkästään tason ylläpitäminen vaatii ratkaisuja, joita maajoukkue ei keskimääräisesti tee.
Pärmäkoski oli urallaan tilanteessa, jossa hän näki väylän arvokisamitaleihin ja kehitykselle siinä, että hän tekee asioita enemmän itsenäisesti. Viime kausi osoitti Lassilan mielestä, että Pärmäkosken ratkaisu oli järkevä ja hän on pystynyt urheilu-uransa aikana uudistumaan.
– Tarkemmin tietämättä, mikä on ruotsalaisten perimmäinen motivaattori, kyse on itsensä kehittämisestä ja sen mahdollisuuksista. Kun urheilija näkee, että joku asia on hänelle parasta, silloin se on tehtävä.
Hiihdon maailmancupin kausi 2022–23 alkaa marraskuun lopussa Rukalla. MM-kisat pidetään helmi-maaliskuussa 2023 Planicassa.
Lue lisää:
Venäjän Jelena Välbe sai ääniä, mutta menetti paikkansa FIS:n hallituksessa