Banner Before Header

Turkin Erdoğanin itsevaltius säröilemässä – edessä poikkeuksellisen haastavat vaalit

Turkissa järjestetään ensi vuonna parlamentti- ja presidentinvaalit, jotka voivat olla haastavimmat vuosiin maata itsevaltaisella otteella johtavalle presidentti Recep Tayyip Erdoğanille ja hänen AKP-puolueelleen.

Presidentin suosio on ollut laskussa etenkin Turkkia viime vuosina koettelevan talouskriisin vuoksi, sillä nimenomaan talous on ollut yksi syy Erdoganin suosiolle.

– Hän paransi pääsyä palveluihin, palkat nousivat ja talous kasvoi, kuvaa Erdoganin valtakauden alkua STT:lle Washingtonin Lähi-idän politiikan instituutin Turkin-tutkimusohjelman johtaja Soner Çağaptay.

– Mutta hänessä on myös toinen puoli poliitikkona, joka on synnynnäinen populisti, Çağaptay lisää.

Tähän populismiin kuuluu se, että Erdoğan mollaa ja lannistaa vastustajiaan ja oikeastaan kaikkia niitä turkkilaisia, jotka häntä eivät äänestä. Turkkia on kuvattu lähes kliseisen paljon jakautuneeksi yhteiskunnaksi, ja näitä jakolinjoja Erdoğan on sekä hyödyttänyt että lietsonut.

Uudistajasta itsevaltaiseksi johtajaksi

Lähes 20 vuotta sitten kansanmiehenä ja talouden uudistajana pääministeriksi noussut Erdoğan ratsasti etenkin mielikuvalla tavallisesta kansanmiehestä. Samalla hän oli jo alusta lähtien vahvan populistinen.

Erdoğan on koko valtakautensa ajan vedonnut etenkin uskonnollis-konservatiivisempaan väestöön, jota hän katsoi Turkin vanhan, maallistunutta tasavaltaa korostaneen eliitin sortaneen ja katsoneen alaspäin. Tässä suhteessa hänen viestinsä tavallista kansaa sortavasta eliitistä on hyvin linjassa muiden eurooppalaisten populistijohtajien kanssa – olkoonkin, että Erdoğan ja hänen lähipiirinsä edustavat nykyisin vahvasti Turkin uutta eliittiä.

Presidentti on myös hyödyntänyt valtakautenaan vuosikymmeniä jatkuneita kiistoja uskonnon roolista Turkin julkisessa elämässä. Hän myös heikensi maan asevoimien valtaa maan sisäpolitiikassa.

Valtakautensa alussa Erdoğan saikin kiitosta ulkomaita myöten. Hän teki parannuksia Turkin ihmisoikeustilanteeseen ja vauhditti Turkin nyt jo vuosia jumissa ollutta EU-jäsenyysprosessia.

Nyt ihmisoikeusuudistukset ovat jääneet kauas taakse.

 Recep Tayyip Erdoganin kannattajat juhlivat vaalivoittoa  Ankarassa elokuussa vuonna 2014.
Erdoğanin kannattajat juhlivat vuoden 2014 vaalivoiton jälkeen. Marko Lönnqvist / Yle

Koko viime vuosikymmenen ajan presidentti on omaksunut yhä autoritaarisempia otteita.

Erityisesti Turkin vuoden 2016 sotilasvallankaappausyrityksen jälkeen lukuisia maan hallinnon kriitikkoja, valtion virkamiehiä, opposition edustajia ja toimittajia on heitetty vankilaan, asetettu syytteisiin tai potkittu ulos työpaikoistaan. Osa on saanut syytteet muun muassa ”terrorismin tukemisesta”, vaikka esimerkiksi ihmisoikeusjärjestöt ovat todenneet syyn olevan pikemminkin kriittinen suhtautuminen presidenttiä kohtaan.

Vastakkainasettelun ylläpito hyödyttää

Vastustajista huolimatta Erdoğanilla on ollut omat vahvat tukijansa Turkissa.

Viime vuosina suosio kansan piirissä on kuitenkin rapissut, kun Erdoğan ei ole onnistunut hoitamaan Turkkia ravistelevaa talouskriisiä, joka on iskenyt myös moniin AKP:n perinteisiin äänestäjiin. Inflaatio on ollut maassa huimaa, ja liiran arvo romahtanut kovaa vauhtia. Monissa gallupeissa Erdoganin ja tämän valtapuolueen suosio on ollut alhaisin vuosiin.

– Erdoğanin malli on toiminut vain yhdessä talouskasvun kanssa. Talous on ollut erittäin tärkeä osa Erdoganin voittobrändiä vaaleissa. Siksi uskon, että tulevissa vaaleissa hän nojaa yhteistyöhön Turkin oikeistopuolueiden kanssa ja lisää vastustajiensa vainoa, lannistamista ja mollaamista, Çağaptay sanoo.

Erdoğanin puolue AKP onkin vaaleissa liitossa kahden äärioikeistolaisen puolueen, MHP:n ja BBP:n kanssa.

Myös Turkki-tutkija Halil Gürhanli on arvioinut Politiikasta-lehdessä, että vastakkainasettelun ylläpito ja vahvistuminen ovat ehto Erdoğanin ja siten koko AKP:n hegemonian säilymiselle turkkilaisessa politiikassa.

Yksi äänestäjistä ensi vuonna on turkkilaisnainen Özge Acıoğlu. Hän kertoo STT:lle puhelimessa, että Erdoganin kansansuosio on laskussa. Myös Erdoğanin puolueella AKP:lla on vain niukka enemmistö gallupeissa.

– Opposition heikkojen vaalilupausten vuoksi AKP voi voittaa vaalit vaikka yhdenkin prosentin erolla.

– Samalla AKP yrittää turvata asemansa pitämällä Selahattin Demirtasin kaltaisia politiikkoja vankilassa, Acıoğlu lisää viitaten kurditaustaisen puolueen HDP:n puheenjohtajaan, joka on vangittu terrorismisyytteiden nojalla.

Istanbulin menetys oli kova paikka

Säröjä Erdoğanin vallassa näkyi jo vuoden 2019 paikallisvaaleissa. Vaikka Erdoğanin AKP voitti koko vaalit, Turkin suurimmissa kaupungeissa johto siirtyi maan opposition käsiin.

Kaikkein kirvelevin tappio Erdoğanille oli Turkin suurimman kaupungin – ja presidentin kotikaupungin – Istanbulin menetys CHP:lle. Istanbulissa pormestariksi nousi karismaattinen Ekrem İmamoğlu, joka onnistui kampanjassaan kiillottamaan CHP:n luutuneena ja heikkona pidettyä imagoa.

–İmamoğlun voitto ja nousu pormestariksi oli merkittävää, sillä nimenomaan Istanbulissa Erdoğan rakensi poliittisen brändinsä. Se oli psykologisesti erittäin merkittävä voitto, Çağaptay sanoo.

Erdoğan toimi muun muassa kaupungin pormestarina 1990-luvulla.

– Jos İmamoğlu lähtee ehdolle Erdoğania vastaan ensi vuoden vaaleissa, siitä tulee kiinnostava taistelu, Cagaptay sanoo.

Tiedossa ei ole tosin, lähteekö İmamoğlu kansansuosiosta huolimatta haastamaan Erdoğania. Julkisuudessa CHP:n johtaja Kemal Kılıçdaroğlu on toppuutellut niin İmamoğlun kuin Ankaran pormestarin Mansur Yavaşin ehdokkuuksia, koska ne jättäisivät hänen mukaansa Istanbulin ja Ankaran kaupunginhallinnot AKP:n käsiin.

Suomi ja Ruotsi joutuneet osaksi kamppailuja

Mutta voiko valta enää vaihtua Turkissa vaaleilla? Presidentti Erdoğanilla on valta niin mediasta kuin oikeuslaitoksesta, eikä kampanjointia voida pitää siksi reiluna, Çağaptay sanoo.

Recep Tayyip Erdogan.
Erdoğan lehdistötilaisuudessa Ankarassa toukokuun puolivälissä. Adem Altan / AFP

Samalla itse vaalit ovat kuitenkin Turkissa olleet hänen mukaansa suhteellisen vapaat ja ääntenlaskenta on sujunut pääosin reilusti.

– Jos oppositio onnistuu suojelemaan ääntenlaskua ja äänestämistä ja varmistamaan, että se on reilu, se voi hyvinkin voittaa vaalit, hän sanoo.

AKP esimerkiksi kyseenalaisti İmamoğlun voiton vuonna 2019 Istanbulin vaaleissa. Lopulta tulos oli kuitenkin pakko hyväksyä.

Çağaptay kuitenkin arvioi, että Erdoğanin vaalikampanjassa tullaan näkemään entistä enemmän kulttuurisotia, kovia otteita ja populismia.

Tämä kytkeytyy myös Turkkiin ja sen suhtautumiseen Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyteen, jota Turkki on vastustanut. Syynä on ollut etenkin se, että Turkki kokee maiden tukevan kurdijärjestö PKK:ta ja YPG:ta Syyriassa.

Samalla on syytä huomioida, että Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden vastustamisen kilpistäminen pelkäksi Turkin sisäpoliittiseksi peliksi olisi liian yksinkertaistavaa, kuten tutkija Aaron Stein arvioi War on the Rockslehden kirjoituksessaan.

Myös Çağaptayn mukaan Turkilla on aitoja kurdien sissijärjestö PKK:ta ja sen kansainvälistä politiikkaa koskevia huolia.

Asia kuitenkin linkittyy myös vaaleihin. Erdoğan yrittää hyvin todennäköisesti vedota vaaleissa etenkin Turkin oikeistokonservatiivisiin äänestäjiin. Tämä on näkynyt muun muassa tiukempana suhtautumisena kurdeihin – kuten siinä, että Turkissa on peruttu monia kurdinkielisiä konsertteja viime vuosina, Çağaptay sanoo.

– Hän (Erdoğan) on erittäin hyvä rakentamaan asetelman, jossa se, mikä on nähdään hyväksi Turkille, on myös aina hyväksi Erdoğanille, Çağaptay sanoo.

– Esimerkiksi Turkin pitkäaikaiset turvallisuushuolet koskien PKK:ta on nyt sidottu osaksi Erdoğanin omaa agendaa, jolla hän rakentaa nationalistista ja konservatiivista äänestäjäkuntaa itselleen.

Source Link yle.fi