Banner Before Header

Uusi kuva Linnunradan sydämestä vahvistaa käsitystä ilmiöstä, joka päihittää mustien aukkojen painovoiman

Kotigalaksimme keskustassa on levoton supermassiivinen musta aukko, jonka magneettikentät on nyt saatu kuvaan.

Mustan aukon ympärillä punakeltaisena kieppuvaa plasmaa.

Linnunradan keskustan supermassiivisesta mustasta aukosta julkaistiin kuva nelisen vuotta sitten. Uusi otos paljastaa myös magneettikentät. Kuva: EHT Collaboration

Kaikkien aikojen ensimmäinen kuva Linnunradan keskustan mustan aukon magneettikentistä viittaa siihen, että vahvat ja järjestäytyneet magneettikentät ovat yhteinen piirre kaikille mustille aukoille riippumatta niiden massasta, koosta ja ympäristöstä.

Linnunradan supermassiivisen musta aukon Sagittarius A*:n magneettikenttien spiraalikuvio on rakenteeltaan samanlainen kuin Messier 87 -galaksin M87*:llä, jonka magneettikentistä julkaistiin kuva kolme vuotta sitten.

Myös Yle uutisoi tutkimuksista, joissa etsittiin vastausta siihen, miten osa mustien aukkojen ympärillä kieppuvasta plasmasta pystyy vastustamaan M87*:n hurjaa painovoimaa ja sinkoutumaan omille teilleen.

Tutkijat ovat tienneet pitkään, että osa mustan aukon tapahtumahorisontin reunalla ajautuneesta kaasusta ei imeydykään aukkoon vaan pakenee suihkuna valovuosien päähän.

Syy on ollut epäselvä, mutta kannatetuimmat teoriat liittyvät juuri magneettikenttiin.

Virtuaaliteleskoopin työt jatkuvat jatkuu

Kun kuuman plasman elektronit kieppuvat magneettikentässä, syntyy synkrotronisäteilyä. Sen polarisaation suunta riippuu magneettikentän suunnasta, joten polarisaation havaitseminen auttaa päättelemään magneettikentän geometriaa, selitti tutkimuksiin osallistuva Aalto-yliopiston vanhempi tutkija, dosentti Tuomas Savolainen M87*:n kuvaa. Sama pätee Sgr A*:een.

Valon polaroituu, kun se kulkee tiettyjen suodattimien läpi, mutta signaalit on seulottava valtavasta datamäärästä. Levoton Sgr A* on ollut vieläkin hankalampi tutkittava kuin M87*.

Sgr A* on massaltaan 4,3 miljoonan Auringon kokoinen mutta silti pieni verrattuna M87*:ään. Sillä on massaa 6,5 miljardin Auringon verran. Valtavan kokoeron vuoksi tutkijat eivät odottaneet näkevänsä niin samankaltaisia kuvia.

Uusimpien tulosten ansiosta voidaan entisestään tarkentaa teoreettisia malleja ja simulaatioita sen ymmärtämiseksi, millaiset voimat mustan aukon tapahtumahorisontin liepeillä vaikuttavat.

Sekä M87* että Sgr A* magneettikenttineen saatiin kuviin virtuaalisella Event Horizon -teleskoopilla. Se yhdistää eri puolilla maailmaa sijaitsevien radioteleskooppien havaintoja. Kahdeksan teleskoopin yhdistelmänä aloittanut EHT on vuosien varrella kasvanut kolmella. EHT:n on määrä tarkentaa katseena Sgr A*:een jälleen tässä kuussa.

Polarization of the Ring ja Physical Interpretation of the Polarized Ring -artikkelit on julkaistu The Astrophysical Journal Letter -lehdessä.

Source Link yle.fi