Vahvasti periytyvä munasarjojen monirakkulaoireyhtymä on yleistynyt selvästi – tunnista tyypilliset oireet
Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä eli PCOS on hedelmällisessä iässä olevien naisten yleisin hormonaalinen häiriö, ja se on yleistynyt entisestään viimeisen kymmenen vuoden aikana. Oireyhtymä on noin 10–17 prosentilla naisista. Vaikka tietoisuus PCOS:stä on lisääntynyt, sen diagnosointi tapahtuu edelleen pääosin turhan pitkällä viiveellä, kertoo Oulun yliopiston professori ja naistentautien erikoislääkäri Terhi Piltonen.
– Oireyhtymän yleistymistä selittää osin myös lihavuuden yleistyminen, sillä lihavuus lisää PCOS-oireiden todennäköisempää esiintymistä. Potilaalla voi olla esimerkiksi taipumus oireyhtymän puhkeamiselle, mutta diagnostiset kriteerit täyttyvät vasta lihavuuden myötä. Yli puolet PCOS-potilaista on vähintään ylipainoisia ja merkittävä osa myös lihavia, Piltonen sanoo.
Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä -diagnoosi voidaan asettaa, kun kolmesta kriteeristä vähintään kaksi saadaan todettua. Yleisin oire on epäsäännöllinen ja pitkä, usein yli 35 päivän pituinen kuukautiskierto. Osalla kuukautiset loppuvat kokonaan.
Toinen kriteeri on miessukuhormonin liikatuotanto, joka voi ilmetä esimerkiksi liikakarvankasvuna tai aknena. Vaihtoehtoisesti se voidaan todeta myös verikokeella.
Kolmas kriteeri on munasarjojen monirakkulaisuus, joka havaitaan munasarjojen ultraäänitutkimuksella.
Piltosen mukaan oireyhtymä tunnistetaan monesti vasta lapsettomuusklinikoilla, sillä pitkä ja epäsäännöllinen kuukautiskierto voi hankaloittaa luonnollista raskaaksi tulemista.
– Usein tässä kohtaa naisella on ollut oireita pidempään, ja oireyhtymä olisi ollut mahdollista todeta jo esimerkiksi opiskelijaterveydenhuollossa tai terveyskeskuksessa. Toivottavasti tietoisuuden lisääntymisen myötä myös tämä tilanne muuttuu paremmaksi, Piltonen sanoo.
Ennen diagnoosin asettamista poissuljetaan muut kuukautishäiriöitä aiheuttavat syyt, kuten kilpirauhasen häiriöt. Piltonen muistuttaa, ettei diagnosoinnissa saisi tuijottaa liikaa potilaan painoa, sillä osa potilaista on hoikkia.
Diagnoosia tulisi välttää, jos kuukautisten alkamisesta on kulunut alle kahdeksan vuotta, sillä kuukautishäiriöt ja esimerkiksi akne ovat yleisiä nuorilla muutenkin. Piltosen mukaan oireyhtymä diagnosoidaan useimmiten 25–35 vuoden iässä. Monilla oireet helpottuvat ikääntyessä – lukuun ottamatta liikakarvankasvua, joka voi jopa pahentua.
PCOS on Piltosen mukaan vahvasti periytyvä: se siirtyy äidiltä tyttärelle noin 30–50 prosentin todennäköisyydellä. Muut taustatekijät ovat edelleen selvittelyjen alla.
– On ajateltu, että oireyhtymä saisi alkunsa jo sikiöaikana. Myös ympäristömyrkkyjä on ehdotettu yhdeksi mahdolliseksi tekijäksi, kertoo Piltonen.
Oireyhtymä lisää lukuisten sairauksien riskiä ja voi heikentää elämänlaatua merkittävästikin. PCOS-naisilla on alttius sairastua esimerkiksi tyypin 2 diabetekseen, verenpainetautiin, rasva-aineenvaihdunnan häiriöihin, kilpirauhassairauksiin, masennukseen, ahdistuneisuushäiriöön, astmaan, migreeniin ja nivelrikkoon.
– Oireyhtymään liittyy vahvasti sokeriaineenvaihdunnan häiriö ja matala-asteinen tulehdus, ja myös miessukuhormonin ylituotanto kuormittaa naisen elimistöä. Kaikki nämä tekijät yhdessä saavat aikaan laajempaa sairastavuutta oireyhtymän ympärille.
Merkittävä osa raskautta toivovista PCOS-naisista joutuu turvautumaan lapsettomuushoitoihin, kertoo Helsingin yliopiston naistentautien ja synnytysopin professori Juha Tapanainen.
– Lievässä oireyhtymässä kierto on ajoittain myös säännöllinen ja ovulaatioita tapahtuu silloin tällöin, jolloin spontaani raskaus on mahdollinen, Tapanainen muistuttaa.
Tapanaisen mukaan noin kolmasosalla kaikista lapsettomuushoidoissa olevista naisista on munasolun irtoamishäiriö ja valtaosalla irtoamishäiriön taustalla on PCOS. Suuri osa saa avun munasolujen irtoamista edesauttavista hoidoista, eikä raskaampiin toimenpiteisiin ole tarvetta siirtyä.
Lapsettomuushoidot onnistuvat Tapanaisen mukaan 70–80 prosentilla PCOS-naisista riippumatta siitä, onko käytetty kevyempiä tai raskaampia hoitokeinoja.
Jos ei toivo raskautta, yleisin hoitokeino PCOS:ään on yhdistelmäehkäisy, eli ehkäisypillerit, -rengas tai -laastari.
– Parantavaa hoitoa oireyhtymään ei ole, mutta yhdistelmäehkäisy pitää kuukautiskierron säännöllisenä ja vähentää myös miessukuhormonin vaikutuksia, mikä auttaa akneen ja liikakarvankasvuun, Tapanainen sanoo.
Yleinen hoitokeino on myös tyypin 2 diabetekseen tarkoitettu lääke, metformiini. Tapanaisen mukaan lääkkeellä voidaan saada kuukautiskierto säännöllistymään. Lääke laskee jonkin verran myös miessukuhormonipitoisuutta. Osalla lääkkeen käyttäjistä paino saattaa laskea.
Vaikeaa liikakarvankasvua puolestaan voidaan hoitaa mekaanisella karvanpoistolla.
Tapanainen muistuttaa, että elämäntapojen merkitystä ei voi korostaa liikaa PCOS:n hoidossa: terveellinen ruokavalio ja liikunta ovat aina ensisijaisia hoitokeinoja. Myös normaalipainossa pysyminen tai siihen pyrkiminen on tärkeää. Painonlasku voi säännöllistää kiertoja, vähentää karvankasvua ja mahdollistaa raskauden alkamisen ilman lapsettomuushoitoja.