Vartalon arvostelua ja uhkaavia viestejä – tunnetut suomalaisnaiset kertovat saamastaan törkypalautteesta, ja se on karua luettavaa

”Media-alalla yleisesti tiedetty tosiasia on se, että naiset saavat miehiä enemmän paskaa”. Näin totesi Ylen toimittaja Iida Rauhalammi artikkelissaan julkisuudessa olevien naisten saamasta epäasiallisesta palautteesta, ja aihe nousi tapetille.

Muun muassa toimittaja Sanna Ukkola kritisoi väitettä kolumnissaan, mihin televisiosta tuttu lääkäri Pippa Laukka tarttui Twitterissä ja kertoi oman näkemyksensä.

– Ikävä sanoa, mutta minun saamastani vihapuheesta 99 % tulee muilta naisilta. Surullista mutta totta, Laukka twiittasi.

Hän kertoi tuolloin Ilta-Sanomille, että naisilta saatu palaute on yleensä luonteeltaan mitätöivää, vähättelevää, henkilöön menevää ja ulkonäköä kommentoivaa.

– Mielestäni unohtuu se, että vihapuhe voi tulla yhtä hyvin naiselta naiselle.

– En jostain syystä ole oikeastaan koskaan kokenut sitä, että saisin miehiltä vähättelyä tai tytöttelyä. En tosiaankaan niitä kaipaa, mutta en ole saanut sellaisia, Laukka sanoi.

Tilastokeskuksen viime keväänä teettämän tutkimuksen mukaan hyökkäävä ja häiritsevä käytös sosiaalisessa mediassa kohdistuu erityisesti nuoriin naisiin.

Ulkonäkötutkija Outi Sarpilan mukaan naisten arvo on totuttu määrittelemään ulkonäön kautta.

Ilta-Sanomat kysyi kuudelta julkisuudesta tutulta naiselta, millaista vihapuhetta he saavat osakseen sekä keneltä törkeitä kommentteja oikeasti tulee.

Anniina Valtonen: ”Suurin osa negatiivisesta palautteesta tulee naisilta”

Meteorologi Anniina Valtonen, 31, pitää saamaansa palautetta ulkonäöstään jopa absurdina. Sitä tulee paljon, ja Valtonen on oppinut siirtämään työsähköpostin roskakoriin tietynlaisilla otsakkeilla saapuvat viestit. Osa niistä menee kiusaamisen puolelle, hän sanoo.

Valtonen on puhunut asiasta kollegoidensa kanssa. Miehille ulkonäköviestejä tulee vähemmän, ja ne koskevat pääosin vaatteita. Naisten saamat viestit kertovat muun muassa meikistä, hiuksista, vartalonrakenteesta ja tavasta seistä.

Suurin osa positiivisesta palautteesta tulee miehiltä ja negatiivisesta palautteesta naisilta, Valtonen kertoo.

– Ihmiset ajattelevat, että on oikeus arvostella, kun työ on julkista. Mitä jos joku tulisi sanomaan sellaista, kun istut toimistossa työpöydän äärellä?

Vähän aikaa sitten häneltä udeltiin, onko hänellä leukaimplantti, koska joku katsoja huomasi arvet leuasta. Kyse oli lapsena kaatumisessa tulleista arvista. Utelu tuntui absurdilta.

– Joskus pitää osata nauraa, hän sanoo.

”

Ihmiset ajattelevat, että on oikeus arvostella, kun työ on julkista. Mitä jos joku tulisi sanomaan sellaista, kun istut toimistossa työpöydän äärellä?

Ilkeä palaute ei yllätä Valtosta, ja hän kertoo kasvattaneensa teflon-ihon sitä vastaan. Tärkeintä on, että on itse lähetykseen tyytyväinen.

Kaikkein julmimmat viestit pääsevät kuitenkin ihon alle. Silloin Valtonen käsittelee palautetta kollegansa Kerttu Kotakorven tai miehensä kanssa, mutta töiden ulkopuolella hän ei tahdo töihin liittyvää palautetta ajatella.

Lankoja pitkin tuleva palaute tuntuu helpommalta käsitellä kuin aikoinaan pikaruokaketjun kassana tullut asiaton palaute, Valtonen sanoo.

Positiivinenkin ulkonäköpalaute tuntuu Valtosen mukaan turhalta.

– Mähän olen kertomassa säästä, hän painottaa.

Hän lukee mielellään rakentavaa palautetta, jossa kerrotaan vaikka ärsyttävistä maneereista tai itse sääennusteisiin liittyvistä kysymyksistä.

Ina Mikkola: ”Kunhan eivät dumaisi työtäni sen takia, että eivät pidä ulkonäöstäni”

Toimittaja–kirjailija Ina Mikkolan voimakas tyyli saa monet kommentoimaan. Joitain tyyli ärsyttää, toisilta kehuja sataa. Mikkola sitoo saamansa palautteen laajempaan kontekstiin. Naisvihamieliset asenteet heijastuvat helposti osaamisen vähättelynä ulkonäön kautta.

– Negatiivinen palaute valitettavasti harvoin liittyy työni sisältöön. Se liittyy ulkonäköön, ja siinä ei pidetä vaikka rusetistani tai tyttömäisestä tyylistäni. Uskon, että taustalla ei ole minuun kohdistuva ärsytys vaan nimenomaan kapea naiskuva ja se, että emme ylistä tyttöyttä vaan näemme sen jotenkin ala-arvoisena.

Monien on vaikea yhdistää feminiininen tyyli asiasisältöihin. Esimerkiksi naispoliitikkojen uskottavuus liitetään usein hillittyyn tyyliin.

– Ei ihmisten tarvitse tykätä tyylistäni, mutta kunhan eivät dumaisi työtäni sen takia, että eivät pidä ulkonäöstäni.

”

Jotkut ajattelevat, että olen joku hahmo tai sirkuspelle, josta voi sanoa mitä vaan. Jos näkee toisen niin outona ja erikoisena, ei enää muista, että toinen on ihminen, jolla on tunteet.

Viestejä tulee somekanavilla ja kasvokkain. Usein ne koskevat tyyliä ja vaatteita, mutta myös kehoa koskevaa palautetta tulee. Keskustelupalstoja hän ei vaivaudu lukemaan.

– Mitä enemmän on saanut tehdä tätä työtä, sitä enemmän ihmiset tuntevat, että tämä on ihan asiamuija eikä vaan joku rusettipää, hän sanoo.

Välillä Mikkola keskustelee hänen ulkonäöstään ärsyyntyneiden kanssa. Parasta on, kun ärsyyntyminen saa jonkun tiedostamaan ennakkoluulonsa ja uudistamaan näkemyksiään.

– Kun en itse alistu pienentämään itseäni, voin näyttää mallia muille siitä, että tytöt voivat olla moninaisia, monen tyylisiä ja monipuolisia. Ei ole yhdenlaista kuvaa uskottavuudesta tai yhdenlaista naiskuvaa.

Jotkut kokevat, että voimakasta tyyli tarkoittaa vapaata riistaa kommentoinnin osalta.

– Jotkut ajattelevat, että olen joku hahmo tai sirkuspelle, josta voi sanoa mitä vaan. Jos näkee toisen niin outona ja erikoisena, ei enää muista, että toinen on ihminen, jolla on tunteet.

Mikkola kertoo saavansa myös paljon positiivista palautetta ihmisiltä, jotka kokevat hänen tyylinsä vapauttavana esimerkkinä. Ulkonäköä koskevaa palautetta tulee niin miehiltä kuin naisilta.

– Syvempi voimaantumisen taso tulee naisilta, koska juuri heitä rajoitetaan ulkonäön suhteen.

– Moni sanoo, että kiva kun joku uskaltaa, kiva kun joku on rohkea, kiva kun joku on vähän värikkäämpi. Sille on suuri tilaus ja tarve.

Onpa tullut kuvia Mikkolalle tyypilliseen nutturaan ja rusettiin pukeutuneista lapsistakin.

Mikkolan kirjoittama Valtakirjani julkaistiin syksyllä. Kirjojen osalta ulkonäköpalautetta on tullut vähemmän kuin tv:stä.

Ulkonäön kommentointi on vallankäyttöä, ja valtaa voi käyttää joko kehumiseen tai alistamiseen.

– Palautteenantaja asettaa itsensä sellaiseen asemaan, että hän kokee oikeudekseen arvioida toista, hän sanoo.

– Siinä voi kukin miettiä, millaista maailmaa halua luoda.

Alma Hätönen: ”Naisilta vaaditaan edelleen paljon enemmän kuin miehiltä”

Asiaton palaute on tullut valitettavan tutuksi juontaja Alma Hätöselle, 31. Hän tehnyt töitä radiossa ja televisiossa jo lähes kymmenen vuoden ajan. Tänä syksynä hänet on nähty Big Brotherissa.

– Big Brother on unelmien duuni, ja nautin siitä. Samaan aikaan on kuitenkin raskasta olla kolme kuukautta monta kertaa viikossa televisiossa, koska palautetta tulee niin paljon ja päivittäin. Se alkaa väistämättä vaikuttaa mielenterveyteeni sekä siihen, miten näen itseni. Jossakin vaiheessa sitä alkaa ajattelemaan, että onko palaute totta. Olenko oikeasti tällainen ihminen, Hätönen kertoo.

Palaute kohdistuu usein ulkonäköön ja muihin fyysisiin ominaisuuksiin. Toisinaan kommenteissa kritisoidaan myös Hätösen persoonaa, ja myös hänen ammattitaitonsa ja älykkyytensä kyseenalaistetaan.

– Vasta hiljattain keskustelin erään miehen kanssa, joka koki tarvetta tulla kertomaan, että olen hänen mielestään ruma. Aika monet vilpittömästi uskovat, että heillä on kaikki oikeus sanoa nämä asiat, Hätönen kertoo.

– Ulkonäköön kohdistuvat kommentit osaan nykyään jättää aika hyvin omaan arvoonsa. Mutta jos kommentit käsittelevät ammattitaitoani tai persoonaani, ne jäävät helposti kytemään pinnan alle.

”

Jossakin vaiheessa sitä alkaa ajattelemaan, että onko palaute totta. Olenko oikeasti tällainen ihminen.

Hätönen sanoo saavansa törkeää palautetta enimmäkseen muilta naisilta. Hän usko syyn tähän piilevän ennen kaikkea sisäistetyssä naisvihassa, mutta myös yhteiskunnan rakenteissa.

– Naisilta vaaditaan yhä edelleen paljon enemmän kuin miehiltä. Käytän ihan samoja käsikirjoittajia ja takanani seisoo sama työryhmä kuin mieskollegoilla, mutta palaute on ihan eri tyyppistä. Toki myös miehet saavat palautetta ulkonäöstään, mutta se sävy on aivan eri, Hätönen sanoo.

– On väsyttävää, että me naiset joudumme jatkuvasti tuomaan tätä asiaa esiin. Kun sä kerrot nämä asiat, sanotaan, ettei tällaista tapahdu. Syytetään uhriutumisesta ja itsensä tyrkyttämisestä julkisuuteen. Siksi toivoisin, että myös miehet heräisivät käymään tätä keskustelua.

Hätönen kertoo ottavansa iskut vastaan, jotta tulevaisuudessa yhä harvempi nuori nainen tai vähemmistön edustaja joutuisi kohtaamaan vastaavaa.

– Se, mitä näillä kommenteilla halutaan saada aikaan on se, että hiljennytään. Myönnän, että myös itseni on ollut joka kerta vaikeampaa puhua näistä. Samaan aikaan en kuitenkaan suostu siihen, että minua yritetään vaientaa, hän sanoo napakasti.

Ujuni Ahmed: ”Kommentit liittyvät aina islamiin, ihonväriin tai naiseuteen”

Ihmisoikeusasiantuntijana ja Ylen somalinkielisten uutisten juontajana tutuksi tulleelle Ujuni Ahmedille, 34, asiattomat kommentit ovat arkipäivää. Ahmed puhuu paljon maahanmuuttajien oikeuksista ja hän on ottanut usein kantaa myös muihin yhteiskunnan epäkohtiin, tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomiseen.

– Sen huomaa selkeästi, että tietynlaiset kannanotot aiheuttavat viharyöpyn. Ylivoimaisesti eniten asiattomia kommentteja tulee silloin, kun puhun kehitysyhteistyöhön liittyvästä valkoisesta pelastajasta, maahanmuuttajien oikeuksista tai rasismista. Saamani palaute ei kuitenkaan ikinä koske varsinaisesti mielipiteitäni, Ahmed sanoo.

Ahmed on tummaihoinen, somalitaustainen, muslimi ja nainen. Nämä ovat myös niitä asioita, joista Ahmed saa osakseen eniten kritiikkiä. Neekeriksi haukkuminen on Ahmedille tuttua. Myös hänen uskontoaan kyseenalaistetaan.

– Olisi helppoa keskustella, jos kritiikki kohdistuisi asioihin. Se liittyy kuitenkin aina siihen, että minua haukutaan neekeriksi. Kuulen myös paljon sitä, että muslimit raiskaavat ihmisiä ja tulemme Suomeen viemään heidän työnsä ja pilaamaan suomalaista yhteiskuntaa, Ahmed kertoo.

– Kommentit liittyvät aina islamiin, ihonväriin tai naiseuteen. Niiden mukaan minulla ei ole naisena mitään oikeuksia uskontoni tai kulttuurini takia. Ollaan myös huolissaan huivin käytöstäni ja pohditaan, pakottaako joku minut käyttämään huivia, hän jatkaa.

”

Olisi helppoa keskustella, jos kritiikki kohdistuisi asioihin. Se liittyy kuitenkin aina siihen, että minua haukutaan neekeriksi.

Palautetta Ahmed kertoo saavansa erityisesti sosiaalisessa mediassa. Törkeitä kommentteja lähettävät tasapuolisesti niin miehet kuin naisetkin. Ahmed uskoo viestien motiivien kumpuavan kirjoittajan omista epävarmuuksista, asenteista tai tietämättömyydestä.

Alkuvuodesta Ahmed teki rikosilmoituksen, kun eräs hänelle tuntematon henkilö kutsui häntä neekeriksi julkisesti. Tapausta puitiin myös julkisuudessa, mutta rikosilmoitus ei johtanut syytteiden nostamiseen. Sen jälkeen Ahmed ei ole vienyt yhtäkään asiatonta palautetta eteenpäin.

– En enää jaksa kuluttaa itseäni vain siksi, että syyttäjä voi sanoa, ettei hän näe tässä ongelmaa. Samaan aikaan neekeriksi haukkuminen on vain pahentunut. Ihmiset ovat saaneet korkealta taholta signaalin, että tämä ei ole tuomittava teko, Ahmed kertoo.

Ahmed tunnustaa, että esittäessään mielipiteitään televisiossa, lehdissä tai sosiaalisessa mediassa häntä pelottaa jo etukäteen se, millaisia kommentteja siitä kulloinkin seuraa. Hän toivookin, että vihapuhe määriteltäisiin selkeästi Suomen laissa ja että asiattomiin kommentteihin suhtauduttaisiin niiden vaatimalla vakavuudella.

– Itse tiedostan sen, että minä en ole se, joka tekee väärin tai jonka pitäisi olla hiljaa. Tiedostan sen, missä ongelma on. Ei se ole helppoa, mutta minun ei kuulu vaieta, Ahmed painottaa.

Tiina Elovaara: ”Huorittelu netissä ei ole mitätön rikos”

Entinen sinisten kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu Tiina Elovaara, 34, sanoo, että vaikka asiaton palaute tuntui poliitikkona pahalta henkilökohtaisesti, niin se on ennen kaikkea uhka demokratialle.

– Vihapuheen yleistyminen on johtanut siihen, että osa ihmisistä ei uskalla enää lähteä edes ehdolle vaaleihin. Ei ole salaisuus, että puolueilla on haasteita rekrytoida nuoria naisia ja vähemmistöjen edustajia. Ihmiset saattavat myös vetäytyä julkisesta keskustelusta ja varoa ottamasta kantaa, koska he pelkäävät. Jos osa kansasta vaikenee, demokratia ajautuu kriisiin, Elovaara sanoo.

Politiikan jättäminen tuntui nyt viestintätoimistossa työskentelevästä Elovaarasta haikealta, mutta myös helpottavalta. Politiikka on kuormittava laji.

Elovaara joutui vihapuheen ja asiattoman palautteen kohteeksi varsinkin sen jälkeen, kun hän jätti perussuomalaiset puoluehajaannuksen jälkeen kesäkuussa 2017.

– Politiikan luonne on muuttunut paljon, sillä nyt väyliä palautteen antamiseen on paljon. En pidä sosiaalista mediaa huonona asiana, mutta siinä on varjopuolensa. Siellä negatiivinen kommentointi on herkässä. Sen käsitteleminen vie aikaa ja voimavaroja, Elovaara kertoo.

– Kyse ei ole siitä, että kansanedustajat pelkäisivät vihapuhetta hirveästi, vaikka toki pelkojakin on. Kyse on nimenomaan sen kuormittavuudesta. Se kuuluu tietyissä määrin julkisen tehtävän luonteeseen, mutta se on hirveän väsyttävää, kun fokuksen pitäisi olla lainsäädäntötyössä ja asiallisessa keskustelussa, hän jatkaa.

”

Esimerkiksi huorittelu netissä ei ole millään tapaa mitätön rikos. Siihen ei kannata suhtautua kevyesti, ja kannustan ehdottomasti raportoimaan esimerkiksi tappouhkaukset.

Elovaara huomasi eduskunnassa selkeän kaavan siinä, millaisia kannanottoja seurasi asiattomien kommenttien aalto. Kansalaisten tunteita herättivät muun muassa maahanmuutto, tasa-arvo ja turkistarhaus.

Vaikka motiivi törkeiden viestien lähettämiseen saattoi liittyä asiaan, sisällössä puhuttiin harvoin Elovaaran poliittisesta linjasta.

– Kyllähän se niin on, että naiset ja etenkin nuoremman polven ihmiset vähemmistöistä puhumattakaan saavat helposti palautetta esimerkiksi iästä, sukupuolesta tai ulkonäöstä. Kaikki julkisuudessa olevat henkilöt saavat varmasti epäasiallista palautetta, myös miehet. Mutta se korostuu, mitä enemmän täytät näitä tiettyjä ominaisuuksia, Elovaara harmittelee.

Elovaara ei koskaan tehnyt rikosilmoitusta saamistaan vihaviesteistä. Hän ajatteli, että se tuskin johtaisi mihinkään. Hän ei kuitenkaan suosittele, että kaikki viestit kannattaisi unohtaa.

– Esimerkiksi huorittelu netissä ei ole millään tapaa mitätön rikos. Siihen ei kannata suhtautua kevyesti, ja kannustan ehdottomasti raportoimaan esimerkiksi tappouhkaukset, Elovaara painottaa.

– Tätä ei pidä jättää naisten ongelmaksi. Tässä tarvitaan yhteiskuntaa ja poliisia, jotta voimme rakentaa myös digitaalisesti turvallisen yhteiskunnan. Emme tarvitse uusia lakeja, mutta jo olemassa olevia lakeja pitäisi hyödyntää, hän muistuttaa.

Jutta Larm: ”Palautetta tulee iän myötä selvästi vähemmän”

Ulkonäköä koskevaa palautetta tulee iän myötä selvästi vähemmän kuin ennen, hyvinvointiyrittäjä Jutta Larm, 48, kertoo.

Hän kertoo huomanneensa eron Facebookin ja Instagramin kautta tulevassa palautteessa. Facebookissa on enemmän vanhempaa väestöä, ja sieltä tulee välillä töykeitä tölväisyjä. Instagramissa ikäviä viestejä tulee usein anonyymeilta tileiltä, mutta välillä omalla nimelläkin.

– Viestit eivät herätä oikeastaan mitään tunnereaktioita. Olen pitkään julkisuudessa ollut aikuinen nainen, hän sanoo.

Ikä on tuonut Larmille itsevarmuutta, jonka avulla palautteelle on helpompi olla korvaansa lotkauttamatta.

– En yritä salata ryppyjäni.

Kommentit kertovat Larmin mukaan valtavasta pahasta olosta, ja hän kertoo olevansa surullinen niiden kirjoittajien puolesta. Viestien taustalla voi olla myös mielenterveyshäiriöitä, hän sanoo tiedostavansa.

– Ei vihalla takaisin, vaan myötätunnolla.

”

Viestit eivät herätä oikeastaan mitään tunnereaktioita. Olen pitkään julkisuudessa ollut aikuinen nainen.

Eniten palautetta tuli 2000-luvun alussa, jolloin Larm kilpaili fitness-kisoissa ja perusti blogin. Fitness-kisoissa oltiin bikineissä, ja ihmiset kommentoivat vartaloa paljon. Kehoa väitettiin usein miehekkääksi.

– Se ei mennyt niin ihon alle, koska olin ylpeä lihaksistani, Larm sanoo.

Erityisen pahalta tuntui, kun kommentoijat vetivät äitiyden esiin ja sanoivat, että hänen pitäisi olla lapsen luona eikä salilla pumppaamassa rautaa.

Aikana ennen sosiaalista mediaa ikävät viestit tulivat esiin lähinnä internetin keskustelupalstoilla ja artikkelien kommenttikentissä. Some ja älypuhelimet ovat muuttaneet maailmaa Larmin mukaan paljon.

Larm on iloinen siitä, ettei sosiaalista mediaa ollut olemassa vielä silloin, kun hän oli 25- tai 30-vuotias ja epävarma olemuksestaan.

Hän arvelee, että asiatonta palautetta tulee miehiltä vähemmän nykyisin osin siksi, että hän jakaa julkisuudessa paljon parisuhdeonneaan puolisonsa Juha Larmin kanssa.

Tutkija: Ulkonäön kommentointi on vallankäyttöä

Naisten ulkonäön kommentoinnilla on pitkät perinteet, kertoo kertoo ulkonäkötutkija ja taloussosiologian dosentti Outi Sarpila.

– Se on vallankäytön muoto, jolla varsinkin toisen ulkonäköä negatiivisesti kommentoiva pyrkii asettumaan kommentoitavan osapuolen yläpuolelle. Mutta kaikenlainen ulkonäön kommentointi voidaan nähdä vallankäyttönä siinä mielessä, että sillä viedään huomio – joko tarkoituksella tai tahattomasti – tekemisestä ja ansioista ja redusoidaan naisen arvo ulkonäköön.

Sarpilan mukaan tutkimus ei tue sitä, että naiset olisivat miehiä alttiimpia kommentoimaan toisten ulkonäköä.

Naisten arvo on totuttu määrittelemään ulkonäön kautta elämän eri osa-aluilla.

– Tämä koskee niin työelämää kuin vaikka pari- ja ystävyyssuhteita. Näin ollen se, onko nainen hyvä työntekijä, puolisoehdokas, ystävä tai vaikka hyvä kansalainen määritellään osin ulkoisten tunnuspiirteiden perusteella, hän kertoo.

– Elämme siis ulkonäköyhteiskunnassa, jossa kaikkien mutta ennen kaikkea naisten arvo on riippuvainen heidän ulkoisesta olemuksestaan.

”

Elämme siis ulkonäköyhteiskunnassa, jossa kaikkien mutta ennen kaikkea naisten arvo on riippuvainen heidän ulkoisesta olemuksestaan.

Ulkonäön kommentointi erityisesti sosiaalisessa mediassa on arkipäivästä ja julkisen kommentoinnin kautta usein myös hyvin näkyvää.

– Äkkiseltään voisi ajatella, ettei toisten ulkonäön myönteisessä kommentoinnissa ole mitään pahaa. Joidenkin tutkimusten mukaan niin positiivinen kuin negatiivinen ulkonäön kommentointi voi kuitenkin lisätä omaan ulkonäköön liittyvää epävarmuutta. Näin ollen ulkonäkökommentoinnin seuraukset voivat olla arvaamattomat, tai sellaiset, joita kommentoija ei tule edes ajatelleeksi.

Turvallisin strategia on Sarpilan mukaan pidättäytyä toisten ulkonäön kommentoinnista kokonaan.

Hän johtaa Turun yliopiston tutkimushanketta, jossa käsitellään ulkonäön taloudellista vaikutusta ja sen taustalla vaikuttavia sosiaalisia mekanismeja. Aiemmin hän johti Suomi ulkonäköyhteiskuntana -tutkimushanketta, jonka osana julkaistiin tietokirja Ulkonäköyhteiskunta.

Kirjassa käsitellään ulkonäön ja elämässä menestymisen välistä yhteyttä termin ulkonäköpääoma kautta. Hyvästä ulkonäöstä on teoksen mukaan hyötyä, mutta samaan aikaan naisten ei sallita hyötyvän ulkonäöstään.

Naisilta kuitenkin oman ulkonäön muokkaamista eli ulkonäköpääoman kehittämistä. Kirjan mukaan miehiä koskee toisenlainen logiikka: ulkonäöstä huolehtimista paheksutaan enemmän, mutta miesten on hyväksytympää hyötyä ulkonäöstään kuin naisten.