Voiko Wilma Murto ylittää 5 metrin haamu­rajan? Asian­tuntijat kertovat, miten se on mahdollista

Viisi metriä oli pitkään maaginen haamuraja miesten seiväshypyssä. Korkeuden ylitti ensimmäisenä Pentti Nikula, joka hinasi hallimaailmanennätyksen yli viiden metrin talvella vuonna 1963.

Terässeipäät olivat saaneet väistyä ja lasikuituaikakaudella noustiin uusiin korkeuksiin. Nykyään vaihtoehtona ovat myös hiilikuidusta valmistetut seipäät.

Kehitys on ollut niin vauhdikasta, että nyt myös suomalaisnainen tavoittelee viiden metrin tulosta. Wilma Murto paransi elokuussa Münchenin EM-kisoissa Suomen ennätystä kolme kertaa ja lopulta pöytäkirjaan merkittiin hurja tulos 485.

Murto ylitti kyseisen korkeuden varsin reilusti, joten mahdollisuuksia vielä kovempiin tuloksiin on takataskussa.

Ilta-Sanomat kysyi kolmelta seiväshyppygurulta, missä on SE-naisen rajat.

HKV:n toiminnanjohtaja Reijo Siitonen on entinen hyppääjä ja pitkän linjan seiväsvalmentaja. Hänen mukaansa Murto on mennyt eteenpäin sekä fyysisesti että henkisesti.

– Jos katsotaan hänen antropometriaa, fyysistä suorituskykyä ja tekniikkaa, niin potentiaalia yli viiden metrin hyppyyn löytyy, Siitonen sanoo.

Antropometrialla tarkoitetaan ihmisruumiin rakenteen, mittasuhteiden ja koostumuksen analysointia eri mittareilla, ja tässä katsannossa Murto pärjää erinomaisesti.

– Mutta ominaisuudet eivät ole tapissa, vaan hänellä on varaa parantaa kaikkia osa-alueita.

Avaintekijäksi Siitonen arvioi terveyden.

– Terve urheilija tekee hyviä tuloksia.

Henkisestä kantista ennätyksen parantaminen ei jää kiinni. Televisiokuvistakin näkee, että Murrolla on henkistä kanttia tarttua riittävän isoon seipääseen. Varsinkin hypyn alkuvaiheessa tarvitaan rohkeutta.

– Wilma saa painopisteen nousemaan yli otekorkeuden todella hyvin.

Kuoppaanviennin hetkellä Murron oikea käsi nousee riittävän ylös, mikä mahdollistaa viiden metrin korkeuden hätyyttelyn.

Wilma Murto hallitsi seivästekniikan jo nuorena ja parantuneen juoksunopeuden ansiosta tulokset ovat parantuneet tänä kesänä. Kuva: Heikki Saukkomaa / Lehtikuva

Seipäässä moni hyppääjä on kivunnut hallissa korkeammalle kuin ulkoilmassa, koska sisäradalla on tyyntä ja vauhtia pääsee ottamaan trampoliinityyppisellä juoksualustalla.

Siitosen mukaan kesälläkin voi tehdä ihmeitä.

– Kun ulkona saa taakseen passelin myötätuulen, olosuhde on vielä parempi kuin hallissa.

Töysän Vedon Veijo Vannesluoma kilpaili Helsingin MM-kisoissa 1983 ja on toiminut pitkään liikunnanopettajana Kuortaneen Urheiluopistolla. Siellä hän pääsi seuraamaan Murron harjoittelua vuonna 2019, jolloin hyppääjä oli Mikko Latvalan valmennuksessa.

Vannesluoma oli jo aikaisemmin oivaltanut nuoren naisen lahjakkuuden.

– Katselin tilastoista, kumpi meistä hyppäsi korkeammalta 18-vuotiaana, Vannesluoma sanoi.

Hän hyppäsi siinä iässä 464, kun Murto oli jättänyt riman paikalleen 471:n hypyssä.

– Sen hän hyppäsi raakileena, mikä kertoo valtavasta lahjakkuudesta.

Ylittääkseen sellaisen korkeuden täytyy kyetä hyödyntämään seipään ominaisuuksia ja sitä taituruutta Murrolla oli jo teini-iässä.

Tuon megahypyn jälkeen Murron kehitys laahasi paikallaan useamman vuoden, kunnes tänä suvena pamahti. Vannesluoma huomaa olennaisen eron entiseen.

– Hän juoksee nyt kovempaa ja juoksuasento on aiempaa ylempänä.

Myös Vannesluoma korostaa törmäyshetkeä eli kuoppaanvientiä.

– Wilmalla on rohkeutta törmätä kunnolla.

Veijo Vannesluoma oli mukana Helsingin MM-kisoissa 1983 ja hyppäsi ennätyksensä 555 samana vuonna. Kuva: Martti Peltonen

Vannesluoman mukaan EM-kisojen viimeisellä ylityksellä Murrolta olisi mennyt 490, mutta viiden metrin ylitys ei ole ihan vielä ajankohtainen.

– Sanoisin, että 2–3 vuoden sisällä se on mahdollista.

Münchenin jälkeisille tuloksille Vannesluoma ei pane paljon painoa.

– Euroopan mestaruuden jälkeen on ymmärrettävästi tyhjäkäyntiä.

Vannesluomalla on toinenkin kytky Murtoon, sillä hyppääjän manageri Tero Heiska oli lukukaudella 1977–78 töysäläisen kämppäkaveri, kun kaksikko aloitti opinnot liikuntatieteellisessä tiedekunnassa Jyväskylän yliopistossa.

Someron Voiman kasvatti Jari Holttinen on entinen hyppääjä ja poikansa Tommi Holttisen valmentaja. Hän on seurannut Turussa Murron harjoittelua lähietäisyydeltä.

Siitä huolimatta tulos 485 tuli puskista.

– Kauden paras koheni 25 sentillä, joten olihan se yllätys, Holttinen sanoo.

Murto käytti samaa 460 senttiä pitkää seivästä jo Eugenen MM-kisoissa, mutta siellä hän ei ollut vielä sinut pitkän välineen kanssa.

– Mutta EM-kisoihin mennessä kunto parani siinä määrin, että tulos oli huomattavasti parempi, Holttinen arvioi.

Huippukorkeuksissa Murron ote on 455 kohdalla eli melkein seipään päässä. Holttisen mukaan seipään jäykkyys on kovaa tasoa ja antaa esimerkin seiväsheimon slangilla.

– Flexiväli on 0,5, kun se on monilla muilla maksimikorkeuksissa 0,2 tai 0,3.

Murrolla on seiväskotelossaan myös 475-senttinen kapine, mutta sitä hän ei ole vielä ottanut käyttöön. Jatkossa se saattaa lennättää naisen vielä hurjempiin lukemiin: ehkä sinne viiteen metriin.

Wilma Murron ja valmentaja Jarno Koivusen yhteistyö on osoittanutunut hedelmälliseksi. Kuva: TONI REPO/AAMULEHTI

Holttisen mukaan Murrolla on etua isosta koostaan, mutta kaikkein tärkeimmäksi eroksi muihin nähden hän nostaa nopeuden.

– Wilman juoksu on priimaa ja hän on nopeampi kuin muut, Holttinen sanoo ja antaa tunnustusta Jarno Koivusen harjoitteille.

Holttinen juoksi itse 20 metriä lentävällä lähdöllä aikaan 2,09 ja hyppäsi sillä vauhdilla ennätyksekseen 555. Murto jää hänen rekordistaan vain aavistuksen ennätyksellään 2,14, joten tässä katsannossa haamurajan ylitys ei olisi mikään jymypaukku.

Murron osallistuminen lauantain seiväskisaan on ollut hämärän peitossa. Hyppääjä kerää voimia ensi viikon Timanttiliigan osakilpailuun Zürichissä ja saattaa jättää maaottelun väliin Armand Duplantiksen tavoin.