Turvapaikanhakijoiden päästäminen rajalle on vielä varsin pieni pisto Venäjän viranomaisilta, arvioi Ylen Venäjän-kirjeenvaihtaja Heikki Heiskanen.
Heikki HeiskanenYlen Moskovan-kirjeenvaihtaja
MOSKOVA Venäjän mediassa rajatilanteesta on kerrottu, että Suomen viranomaiset estävät nyt venäläisten henkilöautojen lisäksi polkupyöräilijöiden tulon Suomeen.
Uutisissa ei ole mainittu Suomen rajaviranomaisten järkeilyä, että polkupyörillä on viime aikoina saapunut turvapaikanhakijoita, jotka Venäjän rajaviranomaiset – siis viime kädessä turvallisuuspalvelu FSB – ovat päästäneet omalta puoleltaan yli ilman Suomessa vaadittuja asiakirjoja.
On helppo epäillä, että kyse on epätoivoisista ihmisistä, sillä loka–marraskuu ei tunnu parhaalta pyöräilyajankohdalta minkään rajan yli.
Suomen rajaviranomaisten mukaan Venäjän viranomaiset ovat siis alkaneet päästää omalta puoleltaan läpi ihmisiä, joilla ei ole Suomeen tuloon vaadittuja asiakirjoja.
Tämä osoittaa, miten paljon rajan rauhallisuus nojaa maiden viranomaisten hiljaiseen yhteistyöhön. Voi olla, että venäläiset eivät koe enää tarvetta tehdä Suomen rajaviranomaisten töitä.
Venäjän viranomaisten näkökulmasta Suomi ei ole enää ystävällismielinen maa. Heille Suomi on Venäjälle vihamielisen sotilasliiton Naton jäsen, joka osaltaan tukee asetoimituksilla Ukrainaa, siis maata, jota vastaan Venäjä käy hyökkäyssotaa.
Siinä tilanteessa voi vallita ajattelutapa, että kiusa se on pienikin kiusa, varsinkin kun Suomi on omalta taholtaan jatkuvasti vaikeuttanut venäläisten kulkua rajan yli.
Suomen lienee siis syytä edelleen varautua tämäntyyppisiin hankaluuksiin Venäjän-rajalla. Kyseessä voi olla tapa ilmaista tyytymättömyyttä Suomen linjaan.
Jos tosiaan on kyse Venäjän ”hybridivaikuttamisesta”, on selvää, että Venäjän viranomaiset ovat löytäneet sellaisen haavoittuvaisuuden, joka heidän näkökulmastaan toimii.
Nyt puhutaan 91 henkilöstä sitten viime elokuun. Ei voi tosiaankaan sanoa, että kyseessä olisi mikään ”virta” tai ”vyöry” tai ”aalto” kuten pakolaisia usein epäinhimillistävästi kuvataan. Silti tämä tilanne on ykkösuutinen Suomessa.
Loka–helmikuussa 2015–2016 Suomeen saapui Venäjältä 1 756 turvapaikanhakijaa Raja-Joosepin ja Sallan rajanylityspaikkojen kautta. Muistissa on myös vuoden 2021 tilanne, kun tuhannet ihmiset pyrkivät Aljaksandr Lukašenkan itsevaltaisesti hallitseman Valko-Venäjän kautta Puolaan ja Liettuaan.
On tavattoman helppoa ja kustannustehokasta päästää Venäjän järjestelmän läpi suhteellisen pienikin määrä turvapaikanhakijoita, sillä tämä herättää heti hyvin voimakkaan reaktion Puolan, Baltian maiden ja Suomen kaltaisissa yhteiskunnissa.
Suhteellisen pienikin määrä pakolaisia toimii kuin megafoni näiden maiden sisäpolitiikassa. Olisi ihmeellistä, elleivät Venäjän viranomaiset olisi tähän kiinnittäneet jo huomiota.
Lisäksi viranomaisten toimet – raja-aidat, piikkilangat, mellakkajoukot – turvapaikanhakijoiden tulon estämiseksi antavat Venäjän ja Valko-Venäjän viranomaisille jälleen erinomaisen tilaisuuden puhua tekopyhyydestä ja kaksoisstandardeista: Miksi nämä demokratiasta ja ihmisoikeuksista saarnaavat maat estämällä estävät hätää kärsivien tulon?
Tapaus herättää myös yhden pienen kysymyksen Suomen itärajalle rakennettavasta noin 380 miljoonan euron esteaidasta.
Aikanaan monet suomalaisetkin naureskelivat Yhdysvaltain taannoisen presidentin Donald Trumpin suureelliselle rajamuurihankkeelle. Oma raja-aitamme ei ole herättänyt kovin paljon epäilyksiä, koska aidan rakentamista esittivät luotetut suomalaiset rajaviranomaiset.
Kysymys on tämä: Miksi turvapaikanhakijat pyrkisivät Suomeen hankalan ja heille tuntemattoman metsämaaston läpi, jos Venäjän viranomaiset yksinkertaisesti päästävät heidät läpi virallisilta rajanylityspaikoilta?
Turvapaikkaa hakevan ihmisen tarvitsee sitten vain ilmoittautua rajaviranomaiselle, ja hän on turvapaikanhakija Suomessa.