Nina noudatti julmaa kaavaa – ”itsemurhan” tapahtumapaikalle saapuneita poliiseja oli vastassa hyytävä yllätys

Flanellipaitainen mies makasi selällään sohvan edessä vieressään ase. Lattialla ja seinissä oli punaisia roisketahroja: punaviiniä ja verta. Ympärillä lojui tupakantumppeja.

Sipoolaiskodin olohuone ei ollut kuin sisustuslehdestä. Sohvapöytä oli nurin, tavaroita ja tupakantumppeja lojui ympäriinsä. Kaatunut viinilasi lojui ruumiin pään lähellä.

Kun viranomaiset saapuivat asunnolle, heitä oli vastassa tyynen rauhalliselta vaikuttava nainen. Hän oli se, joka soitti hätäkeskukseen. Näky olohuoneessa oli järkyttävä, mutta ensihoitajan mukaan nainen käyttäytyi kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Kello oli vasta muutamia minuutteja yli puolen yön, kun Nina Tellervo Schestihin tarttui puhelimeen. Elettiin marraskuun alkua vuonna 2021, edeltävä lauantai oli ollut pyhäinpäivä.

Tapahtuma-aikaan 56-vuotiaan Schestihinin miesystävä olisi viettänyt omia 60-vuotispäiviään kymmenen päivän kuluttua.

Pariskunta oli tuntenut toisensa vuosikymmeniä ja seurustellut kymmenisen vuotta. Yhteen he päätyivät joitakin vuosia sen jälkeen, kun miehen edellinen puoliso oli kuollut syöpään.

Schestihin selitti, että onnen päätti hirvittävä tragedia: mies ampui itsensä.

Epäilykset heräsivät heti. Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta.

Miehen kuolemaa edeltänyt lauantaipäivä oli ollut Schestihinin mukaan aivan tavallinen. Pariskunta oli käynyt päivällä kaupassa ja palannut asunnolle pesemään pyykkiä. Kotiaskareiden jälkeen he tekivät yhdessä ruokaa ja joivat olutta ja punaviiniä.

Koira oli käytetty iltalenkillä arviolta tunti ennen hätäkeskuspuhelua. Tämän jälkeen kertomus sai erikoisen käänteen.

Sohvalla istuskellessaan pariskunnalle oli Schestihinin mukaan tullut riitaa kuunneltavasta musiikista. Aivan yhtäkkiä miesystävä oli hänen mukaansa noussut ylös.

– Nyt riittää, hän naisen mukaan ilmoitti.

Sitten mies Schestihinin mukaan haki vetolaatikosta aseen, palasi sohvalle, alkoi puhua venäläisen ruletin pelaamisesta – ja ampui itsensä. Ase oli naisen edesmenneen isän luvaton Colt-revolveri.

Makuuhuoneessa nainen keskusteli ensihoitajan kanssa. Jonkin ajan kuluttua huoneeseen tuli poliisipartion jäsen.

– Ei ole ihan mahdollista, et se on mennyt silleen kuin olet sen alun perin kertonut, hän totesi.

Nainen toisti pääpiirteissään saman tarinan aina kolmanteen kuulusteluun asti.

Poliisi puolestaan kirjasi välittömästi rikosilmoituksen epäillystä taposta. Schestihinin oli lähdettävä partion mukana asemalle.

Naisella ei ollut mittavaa rikoshistoriaa, mutta yksi merkintä löytyi. Alkoi paljastua kylmä kaava.

15 vuotta sitten Schestihinin silloinen miesystävä sai myös surmansa – ja silloinkin nainen väitti, että kyseessä oli itsemurha.

Huhtikuinen maanantai Helsingissä vuonna 2008 oli sekin Nina Schestihinin kertomuksen perusteella ollut ihan tavanomainen.

Lähipuiston ja ravintolassa käymisen jälkeen hän ja silloinen miesystävä siirtyivät kotiin ruoanlaittoon. Miesystävällä oli Schestihinin mukaan hankaluuksia avata porsaanfileepakettia veitsellä, joten hän nappasi teräaseen itselleen ja päätti kertomansa mukaan näyttää, miten homma hoidetaan.

Sitten naisen mukaan tapahtui kohtalokas vahinko. Hän selitti oikeudessa tönäisseensä takanaan seisonutta miestä, jolloin veitsi osui tämän reiteen. Mies kuoli rajuun verenvuotoon.

Oikeudessa kuultu kuvaus erosi siitä, mitä Schestihin kertoi aiemmin hätäkeskuspäivystäjälle ja poliisille. Heille hän väitti miehen puukottaneen itse itseään suutuspäissään jalkaan. Kyseessä olisi siis ollut itsemurha – aivan kuten vuosia myöhemmin Sipoossa.

Yhtymäkohdat kahden kuolemantapauksen välillä eivät suinkaan jääneet tähän.

Ensimmäisenä surmansa saaneen miesystävän entinen kumppani kertoi, että Schestihin oli ollut suhteessa väkivaltainen. Ex-kumppanin mukaan mies oli myös viime aikoina pelännyt, mitä nainen saattaisi tehdä hänen nukkuessaan.

Läheiset olivat olleet huolissaan myös Schestihinin ja marraskuussa 2021 ammutun miesystävän parisuhteesta. Miehen sisarusten mukaan Schestihin oli ollut sairaalloisen mustasukkainen ja heidän oli yhteisissä tapaamisissa harkittava tarkkaan, mistä naisen kuullen saattoi keskustella.

– [Veljeni] mukaan hän ei saisi puhua Ninan läsnä ollessa sukulaisistaan, vanhoista lomamatkoista tai varsinkaan hänen entisestä edesmenneestä puolisostaan, miehen sisko kertoi poliisille.

Veli ihmetteli, ettei pariskunnan asunnolla ollut miehen kuolleesta ex-vaimosta minkäänlaisia muistoesineitä, vaikka edesmennyt vaimo ”oli hänelle kuitenkin hyvin rakas”.

Poliisille kerrottiin, että Schestihin olisi uhannut miesystäväänsä ampumisella aiemminkin. Lisäksi mies oli kertonut sisaruksilleen, kuinka nainen oli ajanut ja lukinnut hänet aikoinaan asunnon parvekkeelle sekä sanonut hankkivansa tappajat miehen perään.

Mies oli toisinaan lähtenyt sisarustensa luo yöksi turvaan. Hän vaikutti pelkäävän Schestihiniä.

– Muistan jonkunkin kerran, kun [veljeni] kertoi puhelun aikana kävelleensä ulkona ja odottavansa sitä, että Nina nukahtaisi.

”

Jos minut joku tappaa, niin se on tuo.

Ampumiseen kuollut miesystävä ei ollut itsetuhoinen, eikä hänellä sisarusten tai ystävien mukaan ollut muutoinkaan mielenterveysongelmia. Sen sijaan häntä kuvailtiin iloiseksi ”huumorimieheksi”, jolla oli ollut tulevaisuuden suunnitelmia liittyen autonsa kunnostamiseen ja matkusteluun.

Kuolemaansa edeltävänä lauantaina hän oli tehnyt lotonkin.

– Jos minut joku tappaa, niin se on tuo, miesystävä oli todennut yhdelle veljistään erään riidan jälkeen.

Edes Schestihin ei yrittänyt väittää poliisille miesystävänsä olleen itsetuhoinen. Sen sijaan hän esitti hämmentynyttä.

Hänen mukaansa pariskunta oli keskustellut jopa naimisiinmenosta. Raha-asiat olivat kunnossa, eikä ”mitään kummoisempia riitoja eikä nyrkkitappeluita” ollut. Vasta edellisellä viikolla he olivat olleet yhteisellä Viron-reissulla.

Hiljainen, sulkeutunut, ei puhunut itsestään, jopa hieman outo. Ei kovin sydämellinen. Tällaisin sanoin naista kuvailivat miesystävän sisarukset. He eivät mitä ilmeisimmin tienneet Schestihinin taustasta mitään.

Miesystävänsä pelot nainen kuittasi poliisille ”aivan paskapuheiksi”.

– Olen ollut [mustasukkainen], mutta siis täysin normaaleissa suhteissa.

Mitä sipoolaisasunnon olohuoneessa todella tapahtui?

Kolmannessa poliisin kuulustelussa Nina Schestihin kertoi, että hänen aiempi kertomuksensa pitikin paikkansa vain koiran iltalenkkiin asti.

Sen jälkeen riita miesystävän kanssa olikin syttynyt takapihalla. Se oli koskenut naisen työkuvioita ja palkkaa. Schestihin työskenteli osa-aikaisena toimistosihteerinä ja työpaikalla oli ilmeisesti käyty jo jonkin aikaa keskustelua sopimuksen täyspäiväistämisestä.

– [Miesytäväni] siinä sitten sanoi minulle, että ”sä et sitten saa mitään aikaiseksi”, viitaten juuri tähän työsopimukseen.

Sisällä asunnossa nainen oli syystä tai toisesta alkanut etsiä revolveria, jonka muisti olevan jossakin laatikossa. Hän laittoi siihen kaksi patruunaa ja istuutui aseen kanssa sohvalle.

Hän muisteli yrittäneensä ”rähmiä” aseen iskuria taakse.

– Eihän tuosta nyt tule mitään. Anna tänne, mies oli Schestihinin mukaan sanonut ja ottanut aseen.

Kuului kliksahdus, ja mies palautti aseen. Sitten kuului pamaus. Schestihin väitti pitäneensä silmiään kiinni. Kun hän avasi ne, miesystävä oli lattialla, päänsä ympärillä ”helvetillinen” lammikko verta.

Schestihin ei osannut kertoa poliisille, miten näin oli päässyt käymään.

Jossakin vaiheessa hän selitti laittaneensa aseen omallekin ohimolleen. Naisen pohdinta polveili varsin tiheään tahtiin aina venäläisestä ruletista molemminpuolisiin itsemurha-aikeisiin ja täydelliseen hämmennykseen. Hänen kertomuksensa muuttui useaan otteeseen.

Poliisi oli pannut merkille kummallisen kaavan.

– Eikö ole hieman erikoista, että [molempien miesystäviesi] tapauksessa olet kummassakin kertonut ensimmäiseksi tapahtumankuluksi sen, että kuolettavat vammat ovat aiheutuneet heidän itsensä aiheuttamana? kuulustelija ihmetteli.

– Myöhemmin esitutkinnan aikana olet tuonut esille vaihtoehtoisia tapahtumankulkuja, joissa myös sinun omalla toiminnalla on voinut olla osuutta henkilöiden kuolemaan.

Naisella oli tarjota poliisille vain lyhyt vastaus:

– Itsesuojeluvaisto.

Nina Schestihin on Suomen rikoshistoriassa harvinainen tapaus: kahdesti henkirikoksesta tuomittu nainen.

Tarinana parisuhdeväkivallasta molempia surmia edeltäneet, omaisten kuvailemat kehityskulut ovat kuitenkin valitettavan tuttuja – tosin yleensä miehen ja naisen roolit ovat ainakin oikeuteen asti nousevissa tapauksissa toisin päin.

Schestihinin seurustelukumppaneihinsa kohdistama uhkailu ja väkivalta noudatti kylmää kaavaa. Sen alkupuolta ehti todistaa mies, jolla oli lyhyt suhde naiseen kahden henkensä menettäneen miesystävän välissä.

Tämä mies oli ensimmäisen uhrin lapsuudenystävä. Hän kertoi oikeudessa alkaneensa seurustella naisen kanssa hautajaisten jälkeen keväällä 2008. Tarkoitus oli selvittää, mitä miehelle oikein oli tapahtunut.

Schestihin oli lapsuudenystävän mukaan luvannut suhteen alussa, ettei hän koskaan tekisi tälle mitään, mitä oli tehnyt edelliselle miesystävälleen.

Suhteen edetessä ääni kellossa muuttui. Nainen uhkasi lapsuudenystävän mukaan riidan aikana, että hänelle kävisi sittenkin kalpaten.

Lue lisää: Nainen ampui miestään suuhun ja yritti lavastaa teon itse­murhaksi – ensi­hoitaja teki kylmääviä havaintoja rikos­paikalla