Analyysi: Ranska ottaa ohjat EU:ssa, kun Macron vaihtaa kampanjavaihteelle ja katsoo Merkelin loittonevaa selkää
Ranskan vuodenvaihteessa alkanut EU-puheenjohtajuus alkaa vaikeassa hetkessä. Saksan pitkäaikainen liittokansleri Angela Merkel on jättänyt näyttämön, ja Eurooppaan on syntynyt valtatyhjiö.
Saksan uuden hallituksen liittokanslerin Olaf Scholzin ulkopoliittinen kokemus on luonnollisesti heiveröinen edeltäjäänsä verrattuna.
Niinpä tämä hetki ja EU-puheenjohtajuus ovat omiaan korostamaan sitä, että Ranskan presidentti Emmanuel Macron on vahvin Euroopan poliittisista johtajista.
Macron linjasi joulukuussa pitämässään tiedotustilaisuudessa Ranskan puheenjohtajuuskauden tavoitteet ylevästi sanoen, että ”Euroopan pitää olla vahva ja täysin suvereeni oman kohtalonsa herra”.
Venäjä haastaa EU:ta etupiiriajattelullaan
Macronin ajattelussa yksi suvereenin Euroopan keskeisimpiä tekijöitä on yhteisen puolustuspolitiikan luominen. Tätä tavoitetta hän puskee eteenpäin puheenjohtajuuskauden aikana.
Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Juha Jokela arvioi, että Venäjän aktiivisuus rasvaa myös Ranska–Saksa-akselia. Näiden kahden eurooppalaisen suurmaan yhteistyö on ollut vuosikymmenet EU:n kehitystä määrittävä voima.
Akselin on löydettävä yhteinen näkemys nyt siihen, miten Venäjän toimintaan on reagoitava. Näkemys täytyy sitten hyväksyttää koko EU:ssa.
Venäjä näyttää sotilaallista voimaansa Ukrainan rajalla, vaatii muilta turvallisuustakuita ja lämmittelee vanhoja etupiirihaaveitaan Euroopassa.
Venäjälle sopii hyvin, että EU ei vakaudu tasapainoon, vaan jää hämmennyksen valtaan. Lisää epävarmuutta luo se, että Venäjä virittelee suoraa yhteyttä Yhdysvaltain kanssa yli EU:n.
Puheenjohtajamaa Ranska joutuu kokoamaan EU-maat yhteen puolustamaan omia etujaan, ettei unioni jää nappulaksi Venäjän ja Yhdysvaltain valtapelissä.
– Turvallisuus- ja puolustuspolitiikka sekä erityisesti Venäjä-suhteet tulevat olemaan koko kevään keskustelunaihe EU:ssa, ohjelmajohtaja Jokela sanoo.
Osa tätä puhemyllyä on ”strategiseksi kompassiksi” nimetty EU-projekti, jossa mietitään, mitkä ovat EU:n uhkakuvat ja miten niihin vastataan.
Ajattelun pohjalta EU:lle luodaan yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka kymmeneksi vuodeksi. Aikahaarukka on pitkä.
Ranska–Saksa-akseli ei ole murtumassa
Merkelin poistuminen Saksan johdosta kirpaisee luonnollisesti myös Ranska–Saksa-akselia. Venäjä tahtoo sohaista tätä kipupistettä.
– Venäjä pyrkii testaamaan EU:n yhtenäisyyttä juuri nyt, kun Saksassa on uusi hallitus, ohjelmajohtaja Jokela summaa.
Merkel ei ole enää Macronin tukena ja rinnalla luomassa suuntaa EU:lle. Merkel vei mennessään kokemuksen, valtavan verkoston ja suorat yhteydet jokaisen jäsenmaan johtoon.
Aivan nollasta ei Ranska–Saksa-akselia kuitenkaan rakenneta. Jokela näkee esimerkiksi Venäjä-suhteessa myös jatkuvuutta.
– Saksan sosialidemokraatit korostavat perinteisesti dialogia. Toisaalta ulkoministeripuolue vihreät on ollut ihmisoikeuskysymyksissä kovempi retoriikassaan. Tämä sopii Macronille, joka on dialogin kannalla, mutta tukee tiukkaa pakotepolitiikkaa, Jokela sanoo.
EU-kiireitä ja vaalikenttien kutsu
EU-puheenjohtajuus on Ranskan kannalta ongelmalliseen aikaan. Maassa järjestetään presidentinvaalit huhtikuussa. Macron ei ole virallisesti ilmoittanut ehdokkuudestaan, mutta hänen lähtönsä kisaan on sinettiä vaille valmis.
Vaalista on mielipidetiedustelujen perusteella tulossa lopulta tiukka, joten Macronin uudelleenvalinta ei ole läpihuutojuttu.
– Koska vallanvaihdos on mahdollinen kesken puheenjohtajuuden, niin se luo painetta siihen, että alkuaikana tehdään keskeisimmät aloitteet ja saadaan lainsäädäntö eteenpäin, Jokela sanoo.
EU-puheenjohtajuuden merkitys presidenttikisaan on kahdenlainen. Macron voi paistatella kansainvälisessä julkisuudessa merkittävänä Eurooppa-poliitikkona ja siten saada entuudestaan hänen kannallaan olevat Eurooppa-myönteiset äänestäjät liikkeelle.
Toisaalta EU-kiireet vievät aikaa Macronin kampanjoinnista ja tavallaan syrjäyttävät kampanjasta äänestäjien kannalta läheisempiä teemoja. EU-asioiden korostuminen antaa myös EU-vastaisille ehdokkaille lisää aseita Macronia vastaan.
Jos Macron häviää vaalit, Ranskan Eurooppa-politiikan muutoksen suuruus riippuu siitä, kenelle hän häviää.
Jos hän häviää maltillisen oikeiston Tasavaltalaiset-puolueen ehdokkaalle Valérie Pécresselle, niin Ranskan EU-politiikka ei isosti muutu. Se palaa ehkä perinteisemmälle linjalle, jossa keskeisintä on Ranskan kansalliset edut EU:ssa.
Sen sijaan suuri muutos tulisi, jos vaalit voittaisi jompikumpi äärioikeiston ehdokkaista. Marine Le Pen ja Eric Zemmour ovat molemmat EU-vastaisia ja voittaessaan panisivat EU-linjaukset jäihin.
Myös Venäjä-politiikan suhteen muutos olisi ilmeinen. Eurooppalaisen äärioikeiston kytkökset Kremliin ovat tiedossa. Toisaalta esimerkiksi Zemmour on haastatteluissa sanonut, että Venäjällä on historiallinen oikeus esimerkiksi Ukrainaan.
Lue myös: