Pentti Jeronen on erikoistunut metsän antimien keräämiseen. Hän poimii myyntiin mustikkaa, puolukkaa, hillaa ja joskus myös sieniä. Pakurista, kerkästä tai muista erikoisemmista luonnontuotteista hän ei innostu, vaikka niilläkin voisi hyvin tienata.
Marjoja ja sieniä saa kerätä jokamiehenoikeuksilla, eikä maanomistajien lupia tarvitse kysellä.
Mustikkavuosi näyttää Jerosen arvion mukaan loistavalta.
– Raakile on hyvällä mallilla ja vettä on tullut, hän tuumasi juhannuksen alla ja muisteli viime kesää, jolloin kuumuus ja kuivuus koettelivat satoa. Myös tienestit putosivat.
Jeronen oli työtön marjanpoimija, kunnes hän viime syksynä palasi taas töihin. Työmatkaa yhteen suuntaan oli 90 kilometriä, mikä tarkoitti, että polttoaineen hinnannousu tiesi tulojen putoamista.
Kun bensa alkoi maksaa yli kaksi euroa, hommassa ei ollut enää mieltä. Tankkiin katosi 600 euroa kuukaudessa.
– Kolmasosa palkasta meni bensaan. Irtisanouduin töistä, ja nyt sitten aloitan mustikoiden poimimisen. Metsässä ei mene bensaa, kun marjapakat ovat niin lähellä, että pystyn kulkemaan polkupyörällä tai jalan.
Autoa hän tarvitsee suunnilleen kerran viikossa, kun kuljettaa marjat asiakkaille. Hän on laskenut ansaitsevansa marjastamalla paljon paremmin kuin työssä käymällä.
– Poimin vain yksityisille, ja saan määritellä hinnan itse. Viime vuonna moni oli halukas maksamaan enempikin, mutta en ottanut.
Jos marjakesästä tulee samanlainen kuin vuonna 2020, päiväansio voi hyvinkin nousta 250 euroon. Kesällä 2020 hän poimi 145 sankoa mustikoita.
– Metsässä olen joka päivä kahdeksan tuntia ja sen jälkeen siivoan marjat. En minä kahtatoista tuntia pidempiä päiviä tee.
”Poimikaa marjoja, talvella nähdään nälkää!”
Jeronen on miettinyt maailman tilannetta ja uskoo, että Suomessa saatetaan nähdä ensi talvena nälkää.
– Kyllä ainakin omat marjat kannattaa jokaisen poimia!
Joka paikassa on hänen mukaansa marjoja, ne pitää vain löytää.
– Pitää olla silmät päässä ja katsoa. Olen kuullut, että jotkut ajelevat autolla ja katselevat auton ikkunasta ojanvarsia. Ei niitä marjoja sillä tavalla löydä, pitää jalkautua metsään. Eikä saa valittaa hyttysistä, joita on paljon. Itse laitan karkotetta naamaan ja suojaan päätä ja takaraivoa. Sillä olen pärjännyt. Mitään laitteita ei tarvita.
Jeronen itse lähtee mustikkametsään aamukasteen aikaan. Parhaiksi paikoiksi hän mainitsee harvat, mielellään pari vuotta sitten harvennetut valoisat männiköt. Puolukkaa taas löytyy aukkopaikoilta mättäistä.
– Poimintavälineinä minulla on pystymallin poimuri. Ei tarvitse olla kumarassa. Haravaa ei kannata käyttää, sillä se särkee marjan.
Marjametsässä hoituu samalla myös kuntoilu. Jeronen arvioi kävelevänsä päivittäin ainakin kymmenen kilometriä.
Ensimmäiset mustikat pielavetinen poimii heinäkuun puolivälissä. Poiminta jatkuu puolukoilla, ja siinä välissä hän kerää hillaa. Kaikkia marjoja jää myös omaan käyttöön.
– Varustelut on aloitettu ja kalustoa uusittu. Tästä tulee hyvä kesä.
Lue lisää: Mansikkakausi on etelässä käynnistynyt – näin helle vaikuttaa mansikkasatoon