”Antti tuli vastaan ja itki” – Louna Kasviolla, 17, on poikkeuksellinen suhde isäänsä

HELSINKI. Mäkelänrinteen uimahalli on täynnä ja kaikki radat ovat käytössä. Iäkkäämmät kuntouimarit ovat altaassa enemmistö, mutta parilla radalla mennään rivakampaa vauhtia.

Seiskaradan päähän on kumartunut Antti Kasvio. Tytär Louna, 17, kuuntelee häntä altaan reunaan nojaten.

Louna on tehnyt jo aamulla kovemman harjoituksen urheilulukion ryhmän kanssa, nyt hän väistelee ja ohittelee kuntouimareita. Ohjelmassa on kevyempi treeni.

Voi olla, että ohitettavat eivät tiedä, kuka juuri meni ohi, vaikka Louna on menestystä jo saanutkin.

Antti Kasvion sen sijaan moni paikalla oleva varmasti muistaa. Yksi kuntouimari uskaltautuu juttelemaankin.

Tunnistamista helpottaa hiustyyli, joka on Antilla sama kuin 1990-luvulla.

– Meillä sujuu hommat Lounan kanssa suhteellisen leppoisasti, ainakin jos ajattelee, millainen persoona minä olen, joulukuussa 50 vuotta täyttävä Kasvio kertoo.

90-luvulla Antti oli melkoinen kivikasvo, joka ei paljoa haastatteluissa puhunut. Urheilutoimittajalle haastava tapaus, kuulemma. Siihen luonteenpiirteeseen mies taitaa viitata.

Altaan reunalla veteen tähyilee kuitenkin rento ja puhelias mies.

– Valmentaminen on fantastista, Kasvio intoilee.

Ehkä se on osittain Lounan ansiota, miksi Antista paljastuu julkisuuteen nyt puoli, mitä ei 90-luvulla nähty.

Vuonna 2006 syntynyt Louna on Kasvion perheen ainut lapsi. Sukunimeen on ladattu paljon, niin kuin Kinnuseen keihäänheittopaikalla tai Koivuun kaukalossa.

Esimerkkejä Suomen hienoista urheilusuvuista löytyisi useita, mutta Kasvioiden uintiklaani on kärkipäässä, kun otetaan huomioon, miten pitkältä ajalta perinne on kehittynyt. Ja mitä on saavutettu.

Jo Antin isovanhemmat olivat menestyneitä uimareita, myös hänen Matti-isä ja Ulla-äiti: molemmat olympiatason urheilijoita.

Jälleen yksi Kasvio on altaassa tavoittelemassa menestystä.

– Minun hienoimmat kokemukseni tähänastisen elämäni aikana liittyvät uintiin. Kaikki ne kilpailut, matkat ja leirit, minne olen päässyt tämän harrastuksen takia, Louna Kasvio sanoo.

Lounalla on vahvasti mielessään muistot lapsuudesta, kun perheen kanssa uitiin meren rannassa. Veri veti uinnin pariin heti.

Harrastuksesta on tulossa ammatti.

– Uinti on meidän suvussa iso asia. Uintiura rakentui luonnollisesti, Louna alleviivaa.

Antti Kasvio tunnettiin Sievisen tavoin todella kovana harjoittelijana. Itsensä piiskaajana.

Lounankin uintikilometrit ovat 17-vuotiaalle kovia: 60–70 kilometrin luokkaa viikossa. Kaksikon mukaan kilometrejä on lisätty vähitellen.

Louna on tullut ainakin harjoittelussa ja määrätietoisuudessa isäänsä. Hän taitaa olla kuitenkin median edessä hieman puheliaampi kuin Antti 17-vuotiaana.

– Harjoituksen aikana ei tunnu aina niin kivalle, mutta tykkään fiiliksestä, kun pääsee ottamaan itsestään irti. Kun on tehnyt tällaista treeniä pitkään, kilometrimääriin on tottunut, kun niitä on tasaisesti kasvattanut, Louna kuvailee.

Lounalla on täysi luotto Antin metodeihin. Hän nauttii isänsä kanssa työskentelystä.

– Isä pääsi aikoinaan niin hyvälle tasolle. Hän tietää, mitä pitää tehdä.

Onko isältä tullut hyviä vinkkejä kisasuorituksiin?

– Kyllä niitä vinkkejä aina tulee, välillä hyviä, välillä huonoja, Louna repeää nauramaan.

Lounalle on iän myötä valottunut isänsä kovat saavutukset. Hän on kelaillut videolta maailmanmestaruus- ja olympaiuinnit moneen kertaan.

– En silloin aikoinaan ymmärtänyt, miten kovalla tasolla hän ui. Nyt osaan ymmärtää, kun olen itse tällä tasolla, Louna kertoo.

Suosikkivideo isästä on kuitenkin 1990-luvun komediantäyteinen R-kioskin mainos, jossa Antti tilaa suklaapatukan ilmekään värähtämättä ääni madallettuna.

Mainoksesta puhuminen naurattaa Lounaa, vähän jopa Anttia.

Antti Kasvio ei juuri tunteitaan näyttänyt kisojen jälkeisissä haastatteluissa saati tv-mainoksissa.

Louna on kuitenkin valmis paljastamaan isästään sen toisen puolen, jota ei ikinä nähty 1990-luvulla.

Mennään viime heinäkuuhun ja Belgradiin, jossa järjestettiin alle 18-vuotiaiden EM-kisat.

Louna oli heti terävänä 400 metrin sekauinnin alkuerissä ajalla 4.46,65. Se oli porukan toiseksi kovin aika ja uusi nuorten Suomen ennätys.

Oma ennätys kohentui peräti kolmella sekunnilla.

Louna lähti kävelemään suorituksensa jälkeen kohti pukuhuonetta.

– Kun näimme heti kisan jälkeen, Antti tuli vastaan ja itki kyyneleet valuen poskia pitkin.

Antti ei lähde kiistämään tarinaa. Hän myöntää, että joutuu Lounan tavoin koville kisoissa. Siihen moni vanhempi voi samaistua.

– Omalla urheilu-uralla olin niin että: ”Jes, meni todella hyvin”. Mutta kun oma lapsi tekee jotain, se on tunteellisempaa. Uskallan kyllä katsoa Lounan kisat, hän vakuuttaa.

Jos isä laittaa välillä tyttärensä koville harjoituksissa, on joskus myös valmentajakin väsynyt. Kaksoisrooli on kuluttavaa.

– Se on isänä välillä raskasta, kun pitää olla roolissa, joka vaatii koko ajan jotain. Se ei ole se rooli, minkä koko ajan haluaisi. Ei ole aina helppoa heittää faija-moodi päälle.

– Valmentajan rooli on myös kotona, koska elän koko ajan huippu-urheilijana.

Kotona on kuitenkin rennompi isä. Valmentajana Antti on vaativa ja melko tiukka, Louna pohtii.

– Harva minun ikäinen viettää niin paljoa aikaa oman vanhempansa kanssa. Kyllä sitä pitää osata arvostaa. Tykkään ainakin itse meidän pikku tiimistä.

Managerin töitä hoitaa äiti Hanna. Hänellä ei ole uintitaustaa.

Mikä on tavoitteesi? Tuleeko sinusta maailmanmestari kuin isästäsi?

Näihin kysymyksiin Louna on varmasti tottunut jo vastailemaan.

– Kyllähän ne jokaisella urheilijalla pyörivät haaveina mielessä, mutta katsotaan, miten kehitys jatkuu.

– Mitä sää sanot? Louna kysyy isältään.

Isä pitää pienen tuumaustauon.

– Sanoisin, että olemme tähän asti nauttineet enemmän matkasta. Emme ole ajatelleet päämäärää niin paljoa, Antti linjaa.

Rivien välistä voi silti lukea, että tavoitteet ovat korkealla. Panostus on tapissa.

– Louna on varmaan vielä parempi, mitä kisatuloksissa on nähty. Treeneissä hän on ihan hirveän hyvä. En ole nähnyt koko potentiaalia, isä uskoo.

Tiivis isä-tytär-valmennussuhde saattaa joskus muuttua, koska uintivuorot on helpompi saada ryhmässä.

Louna tekee urheilulukion harjoitusten jälkeen treenit isänsä kanssa kahdestaan, ja Kasviot joutuvat menemään iltatreeneissä kuntouimareiden joukkoon tyhjää rataa etsimään.

– Toivon, että kolmen vuoden kuluttua voimme tehdä yhdessä hommia jollain tasolla. Ajattelen, että hän voisi tehdä tätä ainakin osan aikaa jonkun muun ryhmän, oman tasoistensa uimareiden kanssa. Se on toiveeni, Antti päättää.

Isää on ihahduttanut etenkin se, miten Louna on oppinut vuosien varrella harjoittelusta.

– Nykyään Louna on ihan yhtä paljon itsensä valmentaja kuin minä. Hän on kehittynyt koko ajan eteenpäin. Se on tässä parasta, isä hymyilee.