Arkeologit ovat uskoneet pitkään, että ihmisten tartuntatautien kirjon alkujuuret ovat historiamme suuressa käännekohdassa, jolloin esivanhempamme alkoivat asettua aloilleen ja kesyttää itselleen tuotantoeläimiä.
Niukat todisteet on saatu muinaisten ihmisten luiden paleopatologisissa tutkimuksissa. Aineistoa on vähän, sillä harvat infektiot jättävät havaittavia jälkiä luihin, ja vaikka jälkiä olisikin, niistä on vaikea määritellä, mikä tauti oli kyseessä.
Muinais- eli aDNA:n salaisuuksia aukovien tutkimusmenetelmien kehittymisen asiosta tilanne on nyt toinen.
Kööpenhaminan yliopiston geogenetiikan apulaisprofessorin Martin Sikoran johtamassa tutkimuksessa jäjitettiin bakteerien, virusten ja loisten aDNA:ta valtavasta näytemäärästä.
Sekvensointiteknologian ja bioinformatiikan jatkuva kehittyminen tarkoittaa, ettei sekvesoinnissa enää välttämättä olla pelkästään etukäteen määritellyn saaliin jäljillä.
Satunnaissekvensointia kutsutaan englanniksi osuvalla nimellä, haulikkosekvensoinniksi: kun ampuu laajalle alueelle, aina osuu johonkin.
Kansainvälisen tutkimuksen aineistona oli yli 1 300 muinaisen euraasialaisen jäänteitä. Niistä seulottiin yli neljä miljardia patogeenien aDNA-pätkää. Tutkimus on julkaistu ennakkoon eli toistaiseksi vertaisarvioimattomana biorxiv-sivustolla.
Vanhimmissa näytteissä ei ole täiden tuomisia
Sekvensoinneissa kertyi kylliksi todisteita, jotta niistä saatiin pätevä 12 500 vuoden mittainen aikajana monien vakavien sairauksien synnystä ja leviämisestä, tutkimuksessa kerrotaan.
Tartuntauteja ihmisillä on toki ollut aina. Monien aiheuttajia löytyy tasaisesti koko aikajanan mitalta. Zoonooseja eli eläinten ja ihmisten välillä tarttuvia tauteja janalle sen sijaan alkoi ilmestyä ilmiselvästi vasta 6 500 vuotta sitten.
Tutkimuksissa eristettiin yli 2 400 taudinaiheuttajalajia.
Kaikkien aikojen vanhimpia jälkiä löytyi muun muassa Yersinia enterocolitica -bakteerista, joka tarttuu pilaantuneesta lihasta ja aiheuttaa vakavaa vatsatautia, sekä malarian aiheuttajasta, hyttysten levittämästä Plasmodium vivax -loisesta.
Kuusituhatta vuotta vanhemmista ihmisjäänteistä puuttuvat täysin muun muassa ruttoa ja LBRF-toisintokuumetta aiheuttavat bakteerit.
Ne leviävät täiden ja kirppujen mukana ja näkyvät ensi kertaa ihmisten vaivoina juuri samoihin aikoihin, jolloin metsästäjä-keräilijäyhteisöt alkoivat muuttua karjankasvattajayhteisöiksi.
Sitä nuoremmissa näytteissä zoonoottisten mikrobien DNA on yleinen löytö.
Kaikkiaan yli 60 prosenttia ihmisten tartuntataudeista on lähtöisin eläimistä, tutkijat arvioivat. Patogeenien hypyt ihmisiin lisääntyvät, kun ihminen valtaa yhä lisää elintilaa eläimiltä.
Uusien tartuntatautien ilmestymiseen ihmisten uhaksi ei johtunut vain siitä, että ihmisten ja eläinten suorat kontaktit tiivistyivät, tutkijat toteavat.
Oman osansa tautien kehitykseen antoivat ahdas asuminen ja heikko hygienian taso, kun ihmiset asettuivat aloilleen aiempaa suuremmiksi yhteisöiksi eivätkä patogeenejä sisältäneet jätökset enää jääneet matkan varrelle.
Esimerkiksi LBRF-toisintokuumeen on todettu puhjenneen epidemioiksi siellä, missä asuinolot ja puhtaus ovat olleet huonolla tolalla. Sellaisissa olosuhteissa tautia esiintyy edelleen.
Toisintokuume on saanut nimensä kuume- ja kuumeettomien jaksojen vaihtelusta.
Jamnojen maine puhdistuu lisää
Ensimmäisinä zoonoosiepidemioille altistuivat Euraasian arojen paimentolaiset, jamnat. Se saattoi tutkimuksen mukaan olla heille odottamaton etu.
Ratsastaessaan Mustanmeren-Kaspian aroilta länteen jamnat toivat tuliaisinaan hevosen, pyörän ja laktoosinsietokyvyn lisäksi zoonoosipatogeenit, joihin olivat itse ehtineet jo jossakin määrin sopeutua.
Eurooppalaisilla ei ollut niille vastustuskykyä. Epidemiat saattoivat olla heille yhtä suureksi kuolemaksi kuin eurooppalaisten valloittajien ja uudisasukkaiden taudit 1500-luvun Amerikoissa, tutkimuksessa päätellään.
Siinä voi piillä selitys Euroopassa viisi vuosituhatta sitten tapahtuneelle geneettiselle mullistukselle. Nykyeurooppalaisessa perimässä näkyy roimasti jamnaa.
Jamnoja on aiemmin nimitetty jopa ”maailmanhistorian verenhimoisimmaksi kansaksi”, joka rynnisti Eurooppaan hyökkäjinä ja runnoi geeninsä, kulttuurinsa ja kielensä aiemmille populaatioille.
Se on tuntunut pätevältä selitykseltä eurooppalaisten tuolloiselle suurelle kuolleisuudelle, mutta hypoteesi on jo jonkin aikaa horjunut, sillä tutkimuksissa ei ole löytynyt fyysisiä todisteita jamnojen väkivallasta.
Vahvaksi vaihtoehtoiseksi hypoteesiksi on noussut jokin jamnojen mukana tullut kulkutauti, mahdollisesti rutto. Uusin tutkimus antaa ajatukselle lisäpontta.
Kuuntele Areenasta:
Rutto, malaria, polio, tuberkuloosi – tartuntataudit palaavat keskuuteemme