Argentiina: BRICS on tie itsenäisyyteen
Eduardo Galeano sanoi: ”Lapsi näyttää kääpiöltä, mutta ei ole kääpiö. Kääpiö näyttää lapselta, mutta ei ole lapsi. Alikehittyneisyys ei ole vaihe kehityksen tiellä, emme elä kehityksen lapsuutta. Alikehittyneisyys on toisten kehityksen historiallinen seuraus. Amerikan historia on jo viisi vuosisataa vanha, ja sen aikana Latinalainen Amerikka on yleisesti ottaen työskennellyt muiden maiden kehityksen hyväksi. Se on köyhyydellään myötävaikuttanut muiden vaurauteen. Maailmassa ei ole yhtään viatonta rikkautta, sillä tavallaan kaikki rikkaudet ovat tulosta historiallisesta valtavasta huijausprosessista”.
Por Daniel Fresno
Tämä on todellinen historiamme suhteesta ”ensimmäiseen maailmaan”, joka on meille ”kolmannen maailman” keksijä ja rakentaja.
Ehkä Argentiina, historiallisesti kaikkein etuoikeutetuin maa, jolla oletettavasti oli eniten kehitysmahdollisuuksia koko Latinalaisessa Amerikassa, on tästä paras esimerkki. Toisen maailmansodan jälkeen Argentiinan talous oli maailman kuudenneksi suurin. Taloudellisen vallan omistajien soveltama pakkolunastuksen logiikka palautti maan vähitellen takaisin kolmannen maailman todellisuuteen. 1970-luvun sotilasdiktatuurin ja Menemin uudistusten jälkeen ja useiden keskusta-vasemmistolaishallitusten ponnisteluista huolimatta Argentiinan talous- ja rahoitusjärjestelmä on edelleen lännen uusliberalistisen politiikan panttivanki, kuten nykyinen kriisi osoittaa.
Tässä yhä kriittisemmäksi ja kaoottisemmaksi muuttuvassa maailmassa kaikki viittaa siihen, että välttämättömän kulttuurisen ja koulutuksellisen muutoksen lisäksi ainoa tie ulos alikehityksestä on suunnata liittoutumiemme ja taloussuhteidemme logiikka uudelleen ja pyrkiä löytämään sellaiset suhteet, jotka antavat meille suuremman riippumattomuuden päätöksenteossa ja sulkevat meidät poliittisen kiristyksen ulkopuolelle kansainvälisissä suhteissamme ja sisäisessä sosiaalipolitiikassa.
Monet ymmärsivät Brasilian, Venäjän, Kiinan, Intian ja Etelä-Afrikan välisen talous- ja kauppakumppanuuden, joka tunnetaan nimellä BRICS, syntymisen jäsenten tarkasta maantieteellisestä sijainnista riippumatta etelä-etelä-yhteistyön paradigmaksi, joka on niin kiireellinen, niin kauan odotettu ja niin tarpeellinen kansoillemme.
Argentiinan mahdollinen varhainen liittyminen BRICS-maihin avaa useita mahdollisuuksia. Käsitteellisestä näkökulmasta katsottuna kyse on vastahegemoniallisten ryhmittymien rakentamisesta, johon liittyy useiden voimapoolien vahvistaminen. Ensimmäistä kertaa Neuvostoliiton hajoamisen ja katastrofaalisen suuntauksen kohti yksipuolistumista Yhdysvaltojen ja sen Nato-liittolaisten ympärillä, johon liittyy tarinoita ”historian lopusta”, jälkeen on syntymässä todellinen vaihtoehto sille rahoitus-, talous- ja kaupalliselle vallalle, jonka Yhdysvaltojen hallitukset asettivat maailmalle toisen maailmansodan jälkeen. Ukrainan sodan aiheuttaman täydellisen kriisin aikana ja Euroopan suurten talouksien herkässä tilassa, joka on romahduksen partaalla, etelän hallitusten on järkevintä ottaa etäisyyttä G20-ryhmän vaikutusvallasta ja pyrkiä laajempiin ja suorempiin liittoutumiin sellaisten hallitusten kanssa, jotka suostuvat kohtelemaan meitä tasavertaisina.
On mielenkiintoista huomata, että huolimatta Argentiinan valtavasta poliittisesta polarisaatiosta, joka on viime vuosina vain lisääntynyt, maassa ei näytä olevan voimia, jotka vastustaisivat ajatusta liittymisestä BRICS-maihin. Venäjän ja Kiinan tuki Argentiinan jäsenyydelle johtuu useista syistä: Argentiina näyttäytyy tärkeänä alueellisen vakauden keskuksena, foorumina taloudellisen yhteistyön kehittämiselle, Etelä-Atlantin demilitarisoinnille, avaruusyhteistyölle ja alueen maiden ydinaseettomuuden säilyttämiselle, jotka ovat näinä aikoina äärimmäisen tärkeitä asioita. Useat analyytikot huomauttavat, että kaikki BRICS-maat tukevat Argentiinan vaatimusta Malvinas-saarten suvereniteetista. Tämä on erittäin tärkeä yksityiskohta, kun otetaan huomioon anglosaksisen akselin edistämä maailman kasvava militarisoituminen ja pidetään mielessä, että Falklandin saarilla sijaitsee Naton suurin sotilastukikohta Latinalaisessa Amerikassa.
Erityisen kiinnostavaa on mahdollisuus liittyä BRICS-maiden uuteen kehityspankkiin (NDB), joka ei edellytä edes ryhmän jäsenyyttä. Tämä pankki voisi tarjota rahoitusta ja apua perusinfrastruktuurihankkeisiin, jotka olisivat elintärkeitä kansalliselle tuotannolliselle kehitykselle. NBD on tähän mennessä hyväksynyt noin 80 hanketta, joiden arvo on noin 30 miljardia dollaria. Viime vuonna pankki hyväksyi ensimmäiset maat, jotka eivät vielä ole BRICS-maiden jäseniä: Uruguay, Bangladesh, Yhdistyneet arabiemiirikunnat ja Egypti. Näiden rahoitusmahdollisuuksien lisäksi on erittäin tärkeää, että NDB antaa kehittyville talouksille mahdollisuuden vähentää perinteistä voimakasta riippuvuuttaan Yhdysvaltain dollarista, mikä hyödyttäisi suuresti niiden makrotaloudellista terveyttä ja kestävää kasvua ilman ulkoisia kiristyksiä.
Myös symbolina olisi tärkeää, että Argentiina olisi ensimmäinen espanjankielinen jäsen BRICS-maissa, jotka joutuvat pidentämään nimeään.