Biokaasu voi saada nyt uutta nostetta: Suomen maatiloilla makaa aarre, joka voisi auttaa meitä irti Venäjän kaasusta ja ratkaista toisenkin kriittisen tarpeen
Otetaan biokaasulaitos sekä säiliöautollinen biojätteitä tai puhdistamolietteitä.
Lisätään vettä, sekoitetaan, hygienisoidaan ja annetaan muhia kolme viikkoa noin 37 asteen lämpötilassa bioreaktorissa.
Puhdistetaan ja syötetään valmis biokaasu kaasuverkkoon, jota pitkin se kulkeutuu teollisuuden tarpeisiin ja liikennekäyttöön.
Tällä reseptillä Gasumin Riihimäen laitos tuottaa noin 40 gigawattituntia biokaasua vuodessa. Se on murto-osa yhtiön 0,5 terawattitunnin vuosituotannosta Suomessa, mutta kysyntää olisi enemmänkin.
Kun Venäjä sulki kaasuhanat, myös biokaasun tuotanto sai uutta nostetta, uskoo Gasumin biokaasutuotannon johtaja Ari Suomilammi.
– Gasumin on tarkoitus nostaa biokaasun tuotantomääriä Pohjoismaissa neljään terawattituntiin, josta puolet on omaa tuotantoa ja puolet kumppaneilta hankittua. Biokaasun tuotanto nousee nyt entistä enemmän fokukseen, hän sanoo.
Lanta olisi osaratkaisu kahteen kriisiin
Suuri hyödyntämätön potentiaali makaa maatiloilla ja pelloilla.
Alan etujärjestö Suomen biokierto ja biokaasu ry on arvioinut, että vuosikymmenen lopulla noin puolet biokaasusta voitaisiin tuottaa maatalouden ja elintarviketeollisuuden sivuvirroista, joita ei nyt juuri hyödynnetä.
Paitsi että maatalouden biomassoista tuotettu biokaasu voisi osaltaan korvata maakaasua, ne olisivat ratkaisu toiseenkin kriisiin. Biokaasun tuotannon ohella syntyvästä mädätysjäännöksestä saadaan nimittäin kierrätyslannoitevalmisteita.
– Suomi on ollut todella riippuvainen Venäjältä tuotavista lannoitevalmisteista ja niiden raaka-aineista. Biokaasuntuotantoa lisäämällä saataisiin myös ravinteita kiertämään, mikä vähentäisi riippuvuutta tuontilannoitteista, sanoo Luonnonvarakeskuksen johtava asiantuntija Sari Luostarinen.
Lannoitteeksi kelpaavaa tai jalostettavaa mädätysjäännöstä syntyy kaikessa biokaasun tuotannossa, mutta maatilojen biomassoissa hyödyntämätön biokaasupotentiaali on kaikkein suurin.
Toistaiseksi lantabiokaasun tuotanto törmää kuitenkin usein rahaan.
Maatilat ovat hajallaan, ja sekä raaka-aineiden että lopputuotteiden kuljettaminen maksaa. Ja tällä hetkellä maksaja puuttuu.
– Viljelijöillä ei ole kannusteita kuljettaa lantaa biokaasulaitokselle tai kierrätyslannoitetta sieltä pois, eikä biokaasulaitoksella puolestaan ole mahdollisuutta maksaa lannan omistajalle raaka-aineesta, Gasumin Ari Suomilammi sanoo.
Lanta on myös laihempaa raaka-ainetta kuin biojätteet tai puhdistamolietteet.
Jos siitä haluttaisiin tuottaa biokaasua isossa mittakaavassa, laitoksen pitäisi Suomilammin mukaan olla vähintään viisi kertaa Riihimäen laitoksen kokoinen ja sijaita lähellä useampaa maatilaa, jotta raaka-ainetta saataisiin keräiltyä riittävästi.
Gasumin suunnitelmat ovat länsinaapurissa
Suomen suurimmalla biokaasun tuottajalla Gasumilla on kyllä suunnitelmia isojen lantapohjaisten laitosten rakentamisesta – Ruotsissa.
– Ruotsissa maksetaan lantapohjaiselle biokaasulle merkittävää tukea, jollaista Suomessa ei ole saatu toteutettua. Sitä tarvitaan, jos biokaasun tuotantoa halutaan merkittävästi laajentaa, Suomilammi sanoo.
Myös Luonnonvarakeskuksen Sari Luostarinen katsoo, että valtion apua tarvitaan kaiken potentiaalin saamisessa käyttöön.
Luonnonvarakeskuksessa on laskettu, että maatalouden biomassoja kyllä riittäisi sekä paikallisiin pieniin laitoksiin, useamman maatilan yhteisiin laitoksiin sekä myös muutamaan ison mittakaavan lantabiokaasulaitokseen.
Kannattavuuskysymys voi hiljalleen olla ratkeamassa, Luostarinen sanoo.
– Sekä energian että lannoitteiden hinnat ovat pompanneet kovasti, mikä on nostanut kiinnostusta sekä biokaasuun että ravinteisiin. Voi olla, että uskaliaat investoijat voisivat nyt löytää parempaa kannattavuutta.
Yksi esimerkki on St1:n ja Valion vireillä oleva suursuunnitelma, jossa maitotilojen lannasta tuotettaisiin biokaasua raskaan liikenteen käyttöön Pohjois-Savossa.
Korvaako biokaasu venäläisen maakaasun?
Biokaasun tuotannon moninkertaistaminen on sekä EU-komission että Suomen hallituksen agendalla.
Suomi tavoittelee tuotannon nelinkertaistamista vuoteen 2030 mennessä, mikä tarkoittaisi yhteensä neljää terawattituntia. Jos kaikki tunnettu raaka-aine valjastettaisiin käyttöön, olisi tuotantopotentiaali noin 10 terawattitunnin luokkaa.
Silläkään ei vielä kaikkea maakaasua korvata, sillä putkikaasumarkkinan koko Suomessa on noin 25 terawattituntia vuodessa.
Luken Sari Luostarisen mielestä vertaaminen pelkästään maakaasun tarpeeseen on väärin aseteltu. Biokaasu on yksi osa ratkaisua.
EU-tasolla on arvioitu, että biokaasun tuotannon lisääminen voisi kattaa noin 20 prosenttia tällä hetkellä Venäjältä tuodusta maakaasusta.
– Biokaasulla voidaan korvata muutakin fossiilista energiaa eri käyttökohteissa. Lisäksi biokaasun hyödyntämisellä on muitakin etuja, kuten lannan tai biojätteiden kaltaisten kulutusperäisten sivuvirtojen uudelleenkäyttö, Luostarinen sanoo.
Suomessa maakaasua käytetään sähkön ja lämmön tuotannossa, teollisuuden prosesseissa ja liikenteessä. Lisäksi kaasulla lämpeää noin 4 000 pientaloa.
Suurin maakaasun käyttäjä on teollisuus, joka lyhyellä aikavälillä paikkaa venäläistä maakaasua esimerkiksi muualta tuodulla putkikaasulla ja kevytpolttoöljyllä. Myöhemmin kaasuntarpeeseen vastaa Suomen yhdessä Viron kanssa vuokraama nesteytetyn maakaasun terminaali.
Biokaasusta on isossa kuvassa kaavailtu ratkaisua etenkin raskaaseen liikenteeseen. Alan toimijoita edustava Suomen biokaasu ja biokierto ry arvioi, että vuonna 2030 yli puolet tuotannosta menisi liikennekäyttöön. Myös teollisuuden kysynnän on arvioitu lähivuosina kasvavan.
Voit keskustella aiheesta 4.6. klo 23 saakka.
Lue myös: