Banner Before Header

Huvila & huussi -ohjelman Kati Jukarainen paljastaa, millaista mökkitonttia ei yhdenkään suomalaisen pitäisi hankkia – tänä kesänä esiin nousee yksi selkeä trendi

Suunnitteluhortonomi Kati Jukarainen kertoo, mitkä ovat kesän mökkitrendit. Hän myös paljastaa, millaista mökkitonttia ei kannata välttämättä hankkia.

Huvila & huussin maisemasuunnittelija Kati Jukarainen kyykistyy kukkien keskelle kuvattavaksi.

– Nämä ovat ihan mun suosikkikukkia, hän hymyilee ja sivelee herttavuorenkilpiä.

Jos perennat ovat Jukaraisen suosikkeja, on hän itse puolestaan tv-katsojien suosikki. Onhan hän suunnitellut lukuisia, leuat loksauttaneita, mökkitonttien muodonmuutoksia.

Jukarainen ei syntynyt kultainen puutarhalapio kädessä. Itse asiassa hän opiskeli vasta kolmekymppisenä maisemasuunnittelijaksi.

– Minulla on kaupallinen koulutus pohjalla. Aloin vasta myöhemmin miettimään omia vahvuuksiani ja kiinnostuksen kohteita, Jukarainen kertoo.

Lukion jälkeen Jukarainen työskenteli hautausmaalla kesäpuutarhurina. Into pitää kukkapenkit kauniina taisi syttyä sinä kesänä.

– Silloin ajattelin ensimmäisen kerran, että tämän homman suunnittelu voisi kiinnostaa.

Et siis ollut tyttö, joka viihtyy kukkapuskassa?

– Olin enemmän sellainen metsässä rymyäjä. Olen ollut aina ulkoilmaihminen. Olen kotoisin betonilähiöstä, mutta vietin kesät maalla. Sieltä tuli varmaan kosketuspintaa.

Maisemasuunnittelijaksi opiskelu oli toisenlaista aikuisena. Kahden pienen lapsen äiti suoritti nelivuotisen koulun lopulta vain kahdessa vuodessa.

Valmistumisen jälkeen Jukarainen huomasi kiinnostuvansa mikromanageerauksesta enemmän kuin suurien alueiden suunnittelusta.

– Totta kai haluan tehdä monenlaista, mutta eniten halusin tehdä omakotitalojen pihoja. Lisäksi halusin kirjoittaa, Versoilevan sisällöntuottajana ja kirjoittajana työskentelevä Jukarainen kertoo.

Helsingin betoniviidakostakin löytyy kauniita kohtia, kunhan jaksaa katsoa ympärilleen. Kuva: Terhi Ylimäinen

Huvila & huussi -ohjelmaan Jukarainen päätyi koekuvausten kautta. Ei häntä aivan kotisohvalta televisiokameroiden eteen haettu, mutta ei se kaukana ollut.

– Tuottaja soitti ja kysyi, että tulisinko koekuvauksiin? Olin toki tehnyt aiemmin Suomen kaunein piha -ohjelmaa, eli he tiesivät mun tehneen tv-töitä.

Huviloita ja huusseja on laitettu kuntoon jo kolmentoista vuoden ajan. Aivan kaikki tehty työ ei näy valmiissa ohjelmassa, sillä jaksot leikataan rennoiksi ja hyväntuulisiksi, vaikka töitä tehdään koko ajan hurjalla tahdilla.

– Siellä on iso porukka, joka tekee töitä saumattomasti. On rakentajat, suunnittelijat, tuotanto ja tv-porukka. Aikataulutuksen tulee olla hanskassa. Kaikkien ryhmien täytyy olla tietoisia siitä, mitä missäkin tapahtuu ja milloin. Onhan Huvila & Huussi poikkeuksellinen ohjelma, sillä siinä oikeasti rakennetaan, eikä olla lavasteissa ja esitetä jotain.

Ohjelman jokainen jakso loppuu yllätykseen. Katsojien odottamaan hetkeen, kun omistaja näkee ensimmäisen kerran uuden pihansa.

Katsojien lisäksi omistajien reaktio jännittää myös tekijöitä.

– Olemme tehneet parhaamme ja seison aina lopputuloksen takana. Moni ei näytä tunteitaan kameralle. Vaikka he ovat tyytyväisiä lopputulokseen, he haluavat makustella asiaa. Siihen olen aina henkisesti varautunut. Sen kyllä sanon, että kaikki ohjelmaan osallistujat ovat tosi rohkeita, kun he avaavat omat rakkaat paikkansa ja toiveensa meille.

Jukaraisen saama palaute on pääosin todella positiivista. Siihen on yksi hyvä syy.

– Kaikki remontit tehdään asukkaiden toiveiden mukaan. Ei yritetä miellyttää koko Suomea. Katsojat voivat sitten poimia ohjelmasta inspiraation palasia ja vinkkejä omiin pihoihinsa sen mukaan, mikä istuu omaan makuun.

Huvila & huussin jakson huipennus on uuden mökin tai pihan paljastus omistajille. Ella Kannisen ja Tuula-äidin ilmeet kertovat kaiken. Kuva: Maru Lemmetty / Nelonen

Kun tehdään paljon, niin silloin myös sattuu ja tapahtuu. Kaikkea ei silti näytetä kameroille, eikä varsinkaan televisiossa.

– Joskus piha on yhtä rinnetonttia. Jos sataa rankasti, niin piha voi olla yhtä liejua, jonka suunta on alaspäin.

Rakentajien rajatkin ovat löytyneet. Joskus piha on yksinkertaisesti Huvila ja huussi -formaattiin liian suuri. Kuten kirjailija Tuomas Kyrön tontti, jota porukka tuunasi viime vuonna.

– Se oli tosi iso. Ihan hieno siitä lopulta tuli, mutta siinä meinasi olla liikaa tekemistä. Tuomashan on äärimmäisen huumorintajuinen mies. Olen kova keskittymään kuvauksissa, mutta sen jakson kuvauksissa meinasi mennä pokka koko ajan. Tuomaksen lakoninen huumorintaju upposi ihan täysin. Mä vaan nauroin suu auki ja mietin, että nyt ei ole kauhean ammattimainen olo, Jukarainen hekottaa.

Kun Huvilaa & huussia tehdään, Jukaraisen porukalla on tarkka aikataulu koko kesälle.

– Kamerat eivät ole joka päivä paikalla, joten kaikkien pitää olla koko ajan tietoisia siitä, mitä missäkin tapahtuu – ja milloin. Yleensä meillä on kaksi pihaa työn alla. Työt niillä alkavat usein viikon välein.

Suunnittelijalla on aina monta palloa ilmassa yhtä aikaa. Jukaraisen jongleerausta helpottaa se, että hän suunnittelee kohteet jo alkukesästä.

– Ihan sen takia, koska kaikki kamat pitää tilata etukäteen.

Kuva: Maru Lemmetty / Nelonen

Millainen piha on lähtökohtaisesti vaikea?

– Rinnetontti on aina pahin. Ymmärrän kyllä, että ihmiset ihastuvat rinnetontteihin, koska niistä saadaan tosi upean näköisiä.

– Savimaa on myös paha. Tässä työssä silmä kehittyy ja yleensä vaikeat paikat tunnistaa heti. Mutta aina ei tiedä, mihin on ryhtynyt ennen kuin lyö kuokan maahan.

Jos maa on savinen, savi pitää vaihtaa esimerkiksi soraan. Silloin lompakossa on syytä olla muutakin kuin koipalloja.

– Savi routii pahiten ja isot maamassanvaihdot maksavat. Se on vielä yleensä yllätyskulu. Sitä ei tajuta laskea budjettiin, mutta kun tuhansia kuutioita maata kuljetetaan muualle, niin kalliiksi tulee.

Helpommalla päästään, jos tontti on sen verran iso, että ylös kaivetusta savimaasta voidaan tehdä vaikkapa kumpu.

– Se on myös kestävämpää rakentamista, ettei vain kuljetella isoja maamassoja edestakaisin. Siitähän tulee hirveät päästöt.

Mitä mökkitontin hankkijan kannattaisi ensimmäisenä miettiä?

– Maisemat voivat olla tosi upeat, mutta jos hankkii tontin, joka on aivan ryteikköä, niin hälytyskellojen olisi hyvä soida. Jos tonttia ei ole rakennettu, niin pitäisi kysyä, miksi sitä ei ole rakennettu? Pitäisi oikeasti miettiä, että millä koneella pääsee jotain jyrkkää rinnettä alas? Pitää varautua siihen, että tarvikkeet joudutaan kantamaan käsin perille. Ne lisäävät työkustannuksia.

– Ihmisille on vieraampaa se, mitä pihan rakentaminen maksaa. Usein asioita verrataan vaikkapa siihen, mitä talon rakentaminen maksaa. Pihalla pitää kuitenkin tehdä pohjatyöt kunnolla, ennen kuin sinne voi rakentaa yhtään mitään. Siihen menee paljon paukkuja.

Jos haluaa päästä halvalla, pitää miettiä, haluaako jättää tontin luonnontilaan.

– Se voi olla tosi siisti, kaunis ja ekologinen ratkaisu, jos löydät vaikka nätin mäntytontin. Toinen vaihtoehto on etsiä nurmitontti. Sitä voi tehdä monen vuoden jänteellä pikkuhiljaa.

Mänty tontilla on siis hyvä asia?

– Jos mä ostaisin tontin, niin etsisin juuri sellaisen. Männyn juuret menevät syvälle, eivätkä ne kaadu ensimmäisessä myrskyssä. Koivikko on kivan näköinen, mutta se on lyhytikäinen puu. Se elää yleensä sata vuotta, kun mänty puolestaan elää jopa 500 vuotta.

Kati on julkaissut myös kaksi kirjaa: Keittiöpuutarha – Siemenestä lautaselle ja Juhlapuutarha. Kuva: Terhi Ylimäinen

Entäpä tämän hetken mökkitrendit? Jukaraisella on ollut parin viime vuoden ajan hyvä näköalapaikka, josta on voinut tarkastella maalaismaisemaa ja sen kehittymistä.

– Mökkitrendeissä korostuu nyt luonnollisuus. Ihmiset ymmärtävät ilmastonmuutoksen vaikutukset ja ollaan huolissaan esimerkiksi pölyttäjien vähenemisestä. Ihmiset ovat ottaneet askelia luontoa kohti. Enää ei olla myrkyttämässä kaikkea. Ymmärretään myös kestävää kehitystä rakentamista suunnitellessa.

Toinen trendi on se, että mökeille halutaan samoja asioita, mitä omakotitalojen pihoilla näkee.

– Mökillä pitää olla kaikki herkut. Halutaan kunnollinen kesäkeittiö, palju ja kunnon oleskelualueet. Suomalaiset ovat nurmikkokansaa, eli sitä pitää olla paljon. Ja iso terassi. Pihan ja sisätilojen rajat hämärtyvät koko ajan.

Jukarainen huomasi, että pandemian aikana myös pihapunttisalit nostivat suosiotaan.

– Erilaisia tankoja asennettiin paljon ja tehtiin piha-alueita ihan treenaamista varten.

Yllättävää kyllä, mutta Jukarainen ei itse ole mökkeilijä.

– Tällä hetkellä en edes halua omaa mökkiä. Meillä on omakotitalo ja iso piha, joka ei ole kovin helppohoitoinen. Siellä on keittiöpuutarha, kasvihuone ja kukkapenkit. Tykkään sen hoitamisesta, mutta kyllä se työläs on.

Jos Jukaraisen perhe menee mökille, he haluavat niin sanotusti valmiiseen pöytään.

– On kiva mennä valmiiksi siivottuun paikkaan, jossa polttopuutkin on tehty valmiiksi. Jotain pientä puuhaa voin tehdä, mutta suurimmaksi osaksi haluan vain lukea, maalata ja soudella.

Mikä sitten saa sinut vielä innostumaan?

– Kyllä se puutarha on edelleen. Sitä mä jaksan harrastaa vapaa-ajallakin.

– Toinen intohimo on koirat. Me toimimme rescuekoirien kotihoitajina. Hoidamme niitä juuri sen hankalan vaiheen yli, eli opetamme sisäsiistiksi ja kulkemaan hihnassa. Koirat ovat meillä niin kauan, että löytävät loppuelämän kodin.

– Meille on tulossa kesäkuun lopulla Pet Rescue Finlandin kautta taas joku koira. En tiedä vielä yhtään, että millainen. Se on tosi ihanaa.

Source Link is.fi