Kansainvälinen media takoo haastatteluja Sauli Niinistöstä – jopa vertailu Putinin jääkiekkotaitoihin kiinnostaa
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on antanut viime aikoina pitkiä haastatteluja moniin ulkomaisiin lehtiin. Pienen maan presidentti on kansainvälisesti poikkeuksellisen suosittu, sanoo maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen.
Saksalainen Spiegel julkaisi perjantaina Niinistön pitkän haastattelun. ”Putin oli yhtäkkiä hyvin, hyvin päättäväinen”, kuuluu haastattelun otsikko.
Ruotsalaisessa Dagens Nyheterissa taas julkaistiin lauantaina artikkeli otsikolla Suomen presidentti: ”Olen erittäin huolissani sodasta Euroopassa”.
Sunnuntaina haastattelujen sarja jatkui, kun Niinistön haastattelu julkaistiin yhdysvaltalaisessa New York Timesissa. Hän tuntee Putinin hyvin. Ja hän pelkää Ukrainan puolesta, otsikoi lehti artikkelinsa.
Loppuviikon haastattelujen sävy on synkkä tai vähintään kaukana optimismista. Niinistö kertoo hänen tuntemansa Putinin olevan aiempaa päättäväisempi. Hänen mukaansa sodan uhka on aito.
Joulukuussa ilmestyi pitkä Niinistö-haastattelu brittiläisessä Sunday Timesissa (Länsi luistelee ohuella jäällä, varoittaa Suomen Putin-kuiskaaja) ja tammikuun lopulla yhdysvaltalaisessa Washington Postissa (Kun jännitteet Venäjän ja lännen välillä kasvavat, Suomen presidentti pitää yllä hiljaista takaovea).
– Presidentti Niinistö antaa säännöllisesti haastatteluja myös kansainvälisille tiedotusvälineille, kertoo tasavallan presidentin kanslian edustaja.
– Viime kuukausina pyyntöjä on tullut poikkeuksellinen määrä ja pääosin niistä on kieltäydytty.
Artikkeleissa nousevat esiin Niinistön ja Putinin pitkään kestänyt yhteydenpito ja verrattain hyvät välit. Niinistö näyttäytyy sillanrakentajana, ja hän on muun muassa puhunut Putinin kanssa lännen huolesta myrkytetyksi joutuneesta Aleksei Navalnyista. Puhelun jälkeen Venäjä suostui siirtämään Navalnyin berliiniläiseen sairaalaan. Myöhemmin kävi ilmi, että Venäjän valtion turvallisuuspalvelu FSB myrkytti Navalnyin.
Niinistö nousi presidentiksi alkuvuonna 2012 ja on yksi pisimpään vallassa olleista eurooppalaisista valtiojohtajista. Vladimir Putin taas on hallinnut Kremliä jo vuodesta 2000. Presidentinkausiensa välissä hän toimi pääministerinä kauden 2008–2012.
Kysymys-vastausmuotoon kirjoitetun Spiegelin haastattelun alussa Niinistö kertoo ensitapaamisestaan Putinin kanssa kesällä 2012: päivällistä Pietarissa, iltaretki Karjalaan, jääkiekkoa. Välissä Putin kysyi, miksi Suomi niin kovin tahtoo Natoon. Niinistö puhui Nato-mahdollisuuden tärkeydestä ja siitä, että jokainen valtio tahtoo vain maksimoida turvallisuutensa.
Professori Teivo Teivainen on artikkelien kanssa samaa mieltä siitä, että Sauli Niinistö on taitavasti ylläpitänyt välejään sekä länteen ja Natoon että Venäjälle. Maine on levinnyt, hän sanoo.
– Niinistö on ollut taitava luovimaan Venäjän-suhteissa, ja sanon tämän ihmisenä, joka ei pelkästään aina kehu Niinistöä. Hän on säilyttänyt suhteellisesti melko hyvän keskusteluyhteyden Putiniin – verrattuna lännen muihin johtajiin – ilman että tulisi vaikutelmaa, että olisi vanhan termin mukaan suomettunut, ilman vaikutelmaa että olisi Putinin puudeli.
Teivainen kuvailee Niinistöä presidenttinä, joka ”menee keskustelemaan ja pääsee keskustelemaan ja osaa keskustella Putinin kanssa, tinkimättä ainakin julkisesti niistä linjauksista, joita vaikkapa Euroopan unioni on tehnyt suhteessa Venäjään”.
Usein on ajateltu, että se joka menee Venäjän lähelle, taipuu Venäjän tahtoon. Niinistön katsotaan se välttäneen.
Sunday Timesin artikkelissa kirjoitetaan, että eurooppalaisista johtajista vain Saksan entisellä liittokanslerilla Angela Merkelillä oli enemmän Putin-kokemusta kuin Niinistöllä. Merkel jäi eläkkeelle parlamenttivaalien yhteydessä viime vuonna.
Washington Post nosti pitkän linjan Putinin-tuntijana esiin myös Unkarin Viktor Orbánin, jonka välit länteen ovat kaikkea muuta kuin hyvät.
Teivaisen mukaan on kolme syytä, miksi Niinistö kiinnostaa kansainvälisessä mediassa. Yksi syy ovat hänen diplomaattiset lahjansa idän ja lännen suhteen, toinen Venäjän lähimaihin kohdistunut paine ja kolmas suomettumisen käsite.
Teivainenkin on antanut kansainväliselle medialle haastatteluja siihen liittyen. Muun muassa uutistoimisto AFP uutisoi suomettumisesta sen jälkeen, kun Ranskan Emmanuel Macronin raportoitiin puhuneen suomettumisesta toimittajille. Macron on itse kiistänyt käyttäneensä termiä, mutta suomettuminen nousi kansainväliseen keskusteluun.
– Se lisäsi kiinnostusta Suomen asemaan, Teivainen sanoo.
Niinistö on haastatteluissa torpannut termin käytön. Sekä Dagens Nyheterin että Spiegelin haastattelussa Niinistö kertoo, että suomettumisella on Suomessa ikävä menneisyys, eikä tällainen malli sovi nykypäivään tai minkäänlaiseksi ratkaisuksi.
Lue lisää: Sofi Oksasen näkökulma: ”Kuvittele suomettunut Eurooppa”
Lue lisää: Financial Times kertoo, miksi Suomea ja Ukrainaa ei voi verrata: ”Tilanne on hyvin erilainen”
Brittilehti Sunday Times kutsui Sauli Niinistöä haastattelussaan Putin-kuiskaajaksi. Samaa ilmausta ovat käyttäneet myös Washington Post ja New York Times. New York Timesin haastattelussa Niinistö sanoo pitävänsä termiä liioiteltuna.
– On liioiteltua luulla, että minä jollain tavoin tietäisin enemmän Putinista tai hänen ajattelustaan, hän sanoi New York Timesille.
Spiegel taas kirjoittaa, että Niinistöllä on EU:ssa maine ”Putin-selittäjänä”. Niinistö on se, joka voi parhaiten keskustella Putinin kanssa ja joka ymmärtää häntä parhaiten, artikkelissa kirjoitetaan.
– En tiedä, miten hyvin ymmärrän häntä. Mutta yritän sitä. Kuten me kaikki yritämme, Niinistö kommentoi haastattelussa suhdettaan Putiniin.
New York Timesin ja Dagens Nyheterin haastattelut on tehty Helsingistä käsin. New York Timesin haastattelun laati Helsinkiin saapunut lehden Rooman-toimituksen Jason Horowitz, joka on viime aikoina kirjoittanut useita Suomi-aiheisia artikkeleita.
NYT:n Horowitz rinnastaa Niinistön suosion Urho Kekkoseen. Lehti on haastatellut myös porontaljoja ja purkitettua karhunlihaa torilla myyvän suomalaismiehen, joka kertoo Niinistössä olevan samanlaista ”maan isää” kuin Kekkosessa.
Niinistö todella on poikkeuksellisen suosittu presidentti. Helsingin Sanomien joulukuisessa selvityksessä 48 prosenttia katsoi hänen onnistuneen tehtävässään erittäin hyvin ja 39 prosenttia melko hyvin. Vain kaksi prosenttia vastasi, että Niinistö on onnistunut melko tai erittäin huonosti.
Entinen ulkoministeri Alexander Stubb kommentoi Niinistön asemaa New York Timesille.
– Hän on hyvä henkilö, jolle voi soittaa, kun haluaa ymmärtää, mitä Euroopan koilliskulmassa tapahtuu ja erityisesti, jos haluaa ymmärtää presidentti Putinin ajattelua.
– Hän on mestari valtapolitiikassa ja oikean tasapainon löytämisessä.
New York Timesin haastattelua on siteerattu monien maiden lehdissä. Muun muassa argentiinalainen La Nacion on julkaissut saman artikkelin espanjaksi. New York Times on yksi Yhdysvaltojen luetuimmista sanomalehdistä ja kansainvälisesti arvostettu sanomalehti, joka on voittanut enemmän Pulitzer-palkintoja kuin mikään muu lehti. Myös Spiegel ja Dagens Nyheter kuten myös Sunday Times ja Washington Post ovat kotimaissaan arvostettuja laatulehtiä.
Artikkelien kuvituksessa toistuu jääkiekko. Ainakin Spiegel ja Sunday Times ovat julkaisseet kuvia, joissa Niinistö ja Putin pelaavat yhdessä jääkiekkoa tai istuvat jääkiekkovermeissä kaukalon penkillä. Punaisissa paidoissa on Suomen ja Venäjän liput vaakunoineen.
Teema nousee esiin myös New York Timesin haastattelussa, jossa toimittaja kysyi Niinistöltä, kumpi pelaa jääkiekkoa paremmin.
”Hän vastasi diplomaattisesti ’Olen pelannut koko elämäni’”, lehti kirjoittaa.
Teivaisen mukaan osasyy Niinistön menestykseen on se, ettei hän tuo ihmisoikeuksia erityisen paljon esiin. Yhtenä esimerkkinä Teivainen ottaa esiin sen, että Niinistö on viime aikoina puhunut ihmisoikeuksien ohessa ”ihmisvelvollisuuksista”.
Niinistöllä on Venäjän lisäksi poikkeuksellisen hyvät välit Kiinaan, Teivainen huomauttaa.
– Niinistöllä on selvästi suurvaltasuhteisiin liittyvää osaamista. Nämä liittyvät osittain myös karismaan, Teivainen sanoo.
Hänen mukaansa Niinistö jatkaa perinteistä suomalaista ulkopoliittista linjaa: se poikkeaa muiden Pohjoismaiden linjasta, jossa ihmisoikeudet ovat lähempänä ulkopolitiikan keskiötä. Teivainen uskoo, että se osin helpottaa hyvien välien pitämistä Venäjään. Teivainen pitää Niinistöä diplomaattisesti taitavana.
– Se, että sanon hänen olevan taitava, ei merkitse, että se olisi moraalisesti kaikkien mielestä paras mahdollinen linja, mutta taitavuutta siinä on.