Käpykylän tytöt eivät halua rakastua oman kylän poikiin – Nuorisotutkimus valottaa alueellisten erojen vaikutusta elämänsuunnitelmiin
Miltä tuntuisi elää nuoruutta kylässä, jossa samanikäisiä nuoria on vain yksi koululuokallinen? Entä jos rakastuminen kotikylän ihmiseen merkitsisi omista tulevaisuuden suunnitelmista luopumista?
Mahdollisuudet seurustelukumppanin löytämiseen ovat hyvin erilaisia kaupungeissa kuin harvaanasutuilla alueilla. Pienissä kylissä on vähän nuoria ja hengailuun sopivia tapaamispaikkoja. Myös sukupuoliroolit voivat yhä olla ahtaat, eikä sukupuolen- ja seksuaalisuuden moninaisuudelle aina näytä olevan tilaa.
Sadan eri puolilla Suomea asuvan nuoren elämää seuraava tutkimus on tuonut esiin alueellisia eroja nuorten elämänsuunnitelmissa. Tutkimuksen tähänastiset havainnot on koottu teokseen Sata nuorta, sata polkua aikuisuuteen.
Itä-Suomen yliopiston sosiologian yliopistonlehtorit Päivi Armila ja Mari Käyhkö tutkivat syrjäisen pikkukylän tyttöjen romanttisia suhteita. Nuoret itse kutsuivat kotikyläänsä Käpykyläksi, ja siksi myös tutkijat alkoivat käyttää sitä.
Käpykylässä samana vuonna syntyneitä nuoria oli yksi koululuokallinen. Suurin osa nuorista oli tuntenut toisensa pikkulapsesta asti, eivätkä tytöt nähneet ikäisissään oman kylän pojissa seurustelumahdollisuuksia.
Kaikki on vaan silleen, että on liian kavereita. Ei voi enää, että jos se menee pilalle sit se kaveruus.
tutkimukseen osallistunut tyttö
Käpykylässä on tyttöjen mielestä juututtu jonkinlaiseen romanttisten suhteiden mahdottomuuden kierteeseen. Rakastuminen paikkakuntalaiseen poikaan tarkoittaisi todennäköisesti omien elämänsuunnitelmien, kuten opiskeluhaaveiden vaikeutumista.
Ihastuminen tai rakastuminen oman kylän poikaan voisi siinä mielessä olla elämänkulullinen ansa.
– Tytöt liittivät rakkauselämänsä asuinpaikkaansa. Heidän mielestään siinä paikassa ei voinut olla asioita, jotka kiinnittäisivät heidän liian tiukasti sinne, sanoo Päivi Armila.
Siinä missä poikien tulevaisuudenvisioihin mahtuivat asuminen ja työskentely kotikylässä, suurimmalle osalle tytöistä ajatus tällaisesta tulevaisuudesta oli mahdoton.
Tuntuu jotenkin, että pojilla ei ole niin paljon sellaisia haaveita, että ne ei haaveile silleen mistään. […] Itsellä ainakin tosi paljon sellasia haaveita ja mitä odotan tulevaisuudelta ja sellaisia tavoitteita on kanssa.
tutkimukseen osallistunut tyttö
Tyttöjen haluttomuudessa seurustella oman kylän poikien kanssa ei ole kyse vain poikien persoonasta tai viehätysvoimasta. Asenteet heijastavat laajemmin syrjäisissä asuinpaikoissa vallalla yhä olevia sukupuoliin liittyviä odotuksia ja rooleja.
Vaikka tyttöjen lapsuusmuistoissa kylä hahmottuu hyvänä ja turvallisena asuinympäristönä, nuoruusikäisille tytöille se on käynyt rajoittavaksi, ahtaaksi ja visiottomaksi.
– Jo peruskoulun lopulla tytöt katsoivat asuinpaikkaansa puutteiden kautta. Puuttui valinnanvaraa kumppaneista ja paikoista, joissa olisi voinut kohdata uusia ihmisiä. Kaupunki täyttyi heidän puheissaan suurista odotuksista, sanoo Mari Käyhkö.
Monet tytöt toivat esiin, että kylässä oli vahva sosiaalinen kontrolli. Se kohdistui nimenomaan tyttöihin ja sitä harjoittivat toiset tytöt ja naiset. Tytöille ja naisille varattu rooli näytti heidän silmissään hyvin kapealta.
– Kontrolli liittyi varsinkin seksuaaliseen suuntautumiseen ja seksiin liittyviin moraalisiin asioihin. Ahdasmielisyys ajoi osaltaan tyttöjä haaveilemaan muutosta kaupunkiin, joka ajateltiin vapaampana, Käyhkö sanoo.
Pikkupaikkakunnan normatiivisessa ilmapiirissä sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöihin kuuluvien voi olla vaikeaa tai mahdotonta tuoda toiveitaan julki ja löytää kumppania.
Että kun mie puhun suoraan ja on ihan vaan just mitä on [niin juoruillaan ja kiusataan], no okei, näytän tältä, mul on lyhyet hiukset, mie oon kuulemma lesbo.
tutkimukseen osallistunut tyttö
– Kylässä asui myös paljon keskenään sukua olevia ihmisiä. Jos siellä avaa jonkin oman salaisuutensa, niin sen avaa kerralla aika isolle joukolle, sanoo Päivi Armila.
Muutto Käpykylästä oli tytöille elämäntavoite, johon liittyy suunnitelmia kouluttautumisesta, mielekkäästä työstä ja monipuolisesta vapaa-ajasta. Uusi paikka merkitsee uusia ihmisiä ja uutta tekemistä.
Tässä suhteessa tutkimuksen tytöt ovat osa vanhaa ja kansainvälisestikin havaittua sukupuolittunutta muuttoliikettä, jossa nuoret naiset lähtevät pois reunakylistä kohti kaupunkeja ja niiden tarjoamia laajempia mahdollisuuksia.
No se kaupunki siinä on, ja sitte voi tutustuu niihin uusiin tyyppeihin siellä. […] Kyllä me [tytöt] kannustetaan aina toisiamme silleen, että lähe vaan sinne [kaupunkiin, pois], et kummiskin saat hyvän koulutuksen ja silleen.
tutkimukseen osallistunut tyttö
Armilan ja Käyhkön tutkimus romanttisista suhteista on osa yhä käynnissä olevaa kymmenvuotista Nuoret ajassa -tutkimusta. Siinä seurataan sadan nuoren kasvua 15-vuotiaasta peruskoulun yhdeksäsluokkalaisesta 25-vuotiaaksi nuoreksi aikuiseksi.
Tutkimuspaikkakuntia on viisi: Helsinki, Oulu, pienehkö kaupunki Länsi-Suomesta ja kaksi pientä paikkakuntaa Keski-Suomesta ja Itä-Suomesta. Pienimpien paikkakuntien nimiä ei kerrota osallistujien anonymiteetin takaamiseksi.
Jutussa olevat nuorten kommentit ovat Nuorisotutkimusverkoston kirjasta Sata nuorta, sata polkua aikuisuuteen.
Lue seuraavaksi: