Kärsitkö sairauden pelosta? Asiantuntijat kertovat, milloin huoli voi olla liiallista ja miten sitä voi helpottaa
Huoli sairaudesta voi alkaa hallita elämää. Psykiatrian professori ja yleis- ja työterveyslääkäri selittävät sairauden pelon taustat.
Yleis- ja työterveyslääkäri Antti Friman (vas. ylh.) ja psykiatrian professori Jyrki Korkeila selittävät taustat sairauspelolle.
Sairauspelkoiselle fyysiset oireet ovat piinaa: väsymys saa pelkäämään aivokasvainta ja vatsakipu suolistosyöpää. Todennäköisesti melkein jokainen on joskus huolissaan terveydestään, ja kaikkialta ylle tulviva tieto lisää tuskaa. Joskus sairauksien pelko muuttuu kuitenkin liialliseksi ja alkaa hallita elämää.
– Sairauspelkoiselle tulee oire, josta hän huolestuu. Lopulta itse huolesta tulee pääasia, ja se mistä ollaan huolissaan, vaihtelee. Ihminen voi pelästyä niin, että jää monitoroimaan omaa kehoaan ja hakeutuu toistuvasti lääkärille tutkimaan erilaisia oireita, psykiatrian professori Jyrki Korkeila kuvailee.
Todennäköisesti melkein jokainen on joskus huolissaan terveydestään, ja kaikkialta ylle tulviva tieto lisää tuskaa.
Yleis- ja työterveyslääkäri Antti Friman tunnistaa ilmiön ja kertoo sen näkyvän vastaanotolla.
– Lääkäri kohtaa sairauspelkoisia potilaita todennäköisesti viikoittain. Vastaanotollani on ollut esimerkiksi potilaita, jotka ovat todella huolissaan toiminnallisista vatsa- ja suolisto-oireista ja pelkäävät niiden tarkoittavan jotain vakavaa, kuten syöpää, Friman kertoo.
”
Lääkäri kohtaa sairauspelkoisia potilaita todennäköisesti viikoittain.
Mistä ihmeestä lääkäri sitten tunnistaa sairauspelkoisen, kun mahdollisuus todelliseen sairauteenkin on olemassa? Vaikeaa se on, myöntää Friman.
Ongelmaa hankaloittaa se, että pitkät potilassuhteet ovat nykyään harvassa, ja lääkäri tapaa potilaan usein ensimmäistä kertaa. Osviittaa antaa kuitenkin, jos ihminen on käynyt usein lääkärissä erilaisten somaattisten vaivojen takia.
– Sairauspelkoiselle tulee oire, josta hän huolestuu. Lopulta itse huolesta tulee pääasia, ja se mistä ollaan huolissaan, vaihtelee, psykiatrian professori Jyrki Korkeila kuvailee.
– Yleensä tällaisilla potilailla on hyvin epätyypillisiä oireita tai sitten lääkärille yksinkertaisesti tulee vaikutelma, että potilaan huoli on ylimitoitettua, sanoo puolestaan Korkeila.
Vaikka ilmiö on tuttu lääkäreille, ei sairauspelkoiseen potilaaseen ole aina helppo suhtautua. Myös Friman kertoo tehneensä uransa alkuvaiheessa virheitä huolestuneiden potilaiden kanssa.
– Joissain tilanteissa potilas olisi kaivannut enemmän rauhoittelua ja varmuutta, mutta minä lähdin mukaan potilaan huoleen ja tahtomattani lisäsin hänen ahdistuneisuuttaan. Lääkärinä halusin vain olla varma, ettei kyseessä ole mitään vakavaa. Liika tutkiminen voi kuitenkin vain vahvistaa huolestuneen potilaan pelkoja, Friman miettii.
Sairauksien pelko voi joskus muuttua liialliseksi ja alkaa hallita elämää.
Miksi oma terveys huolettaa?
Korkeila kertoo, että lievä huolestuneisuus omasta terveydestä on melko tavallista ja liittyy usein haastaviin vaiheisiin elämässä. Jos läheisellä todetaan vakava sairaus tai elämässä on voimakasta kuormitusta, saattaa mieleen helposti pesiytyä lisäksi pelko omasta terveydestä.
Taipumus liittyy myös persoonallisuuteen: herkät ja negatiivisiin tunteisiin taipuvaiset huolestuvat herkemmin.
– Tällainen ongelma kehittyy usein ahdistusherkille, mutta se ei välttämättä tarkoita mitään häiriötä tai sairautta, vaan osa ihmisistä on herkempiä kuin toiset, Korkeila muistuttaa.
”
Potilas hyötyy rauhoittavasta keskustelusta ja siitä, että lääkäri selittää potilaalle, miten oireet syntyvät.
Sairauspelkoinen voi auttaa itseään muutamalla keinolla. Korkeila ja Friman korostavat, että jokaisella meistä on usein jonkinlaisia oireita, jotka harvoin liittyvät mihinkään vakavaan. Terveydestään kannattaa toki huolehtia, mutta on hyvä silti tunnistaa taipumuksensa liialliseen huoleen.
Friman suosittelee vahvistamaan yhteyttä kehon ja mielen välillä. Eli käytännössä esimerkiksi opettelemaan tunnistamaan, miten omat mielialat, huoli ja stressi vaikuttavat kehoon ja oireisiin, ja miten niitä voisi helpottaa. Mieltään voi koettaa rauhoittaa myös erilaisilla rentoutusmenetelmillä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö sairaudenpelkoisen potilaan kannattaisi mennä lääkäriin.
– Jos on jokin oire, joka pysyy ja siitä on haittaa, niin kyllä se on aina syytä selvittää. Eikä ihmisen huolta saa koskaan pilkata tai väheksyä, sillä ei se ole mitenkään tahdonalainen asia. Potilas hyötyy rauhoittavasta keskustelusta ja siitä, että lääkäri selittää potilaalle, miten oireet syntyvät, Korkeila painottaa.
– Lääkäri kohtaa sairauspelkoisia potilaita todennäköisesti viikoittain, yleis- ja työterveyslääkäri Antti Friman kertoo.
”
Jos lääkäri tunnistaa, että kyse on todennäköisesti huoliajatuksista, eikä fyysisestä sairaudesta, on turha tutkiminen epäeettistä ja lisää vain potilaan ahdistuneisuutta.
Friman puolestaan toivoo, että sairauspelkoinen potilas kertoisi pelostaan myös vastaanotolla. Monen oloa helpottaa jo se, että lääkäri kuuntelee. Usein oireita on myös mahdollista seurata hetki, eikä heti tarvitse rynnätä tutkimuksiin. Aina tämä ei kuitenkaan miellytä sairaudenpelkoista potilasta, joka saattaa toivoa konkreettisia toimenpiteitä.
– Jos lääkäri tunnistaa, että kyse on todennäköisesti huoliajatuksista, eikä fyysisestä sairaudesta, on turha tutkiminen epäeettistä ja lisää vain potilaan ahdistuneisuutta, Friman huomauttaa.
Friman tunnustaa olleensa itsekin nuorempana sairaudenpelkoinen. Pelot vähenivät, kun hän oppi opintojensa myötä ymmärtämään todennäköisyyksiä: etenkin nuorella ihmisellä hyvänlaatuiset syyt ovat vakavaa sairautta todennäköisempi syy oireisiin.
Fakta
Tästä sairauden pelko voi johtua
Ylimitoitettu huolestuneisuus: Korkeilan mukaan yleisin syy sairauden pelkoon on niin sanottu ylimitoitettu huolestuneisuus. Tällöin ihmisellä on erilaisia oireita, joista hän huolestuu. Hän on ehkä myös lukenut, että oireet kuuluvat tiettyyn sairauteen. Liiallisen huolestunut ihminen jää kiinni oireisiinsa ja on usein vakuuttunut siitä, että on jollain tavalla sairas, vaikka sairautta ei löydetäkään.
Usein oireet ja pelätyt sairaudet vaihtelevat, joten pääasialliseksi ongelmaksi muodostuu huolestuneisuus. Ylimitoitettu huolestuneisuus ja sairauden pelko eivät ole diagnooseja, vaan liittyvät ihmisen persoonallisuuteen ja opittuihin tapoihin toimia. Sairauksia pelkäävät ovat usein herkkiä ja taipuvaisia negatiivisiin tunteisiin.
Hypokondria: Hypokondriassa ihminen kärsii fyysisistä oireista ja pelkää sen vuoksi sairastavansa jotain tiettyä, usein vakavaa sairautta. Hypokondriasta kärsivä ei rauhoitu, vaikka vakavan sairauden mahdollisuus olisi suljettu pois. Hypokondria on huomattavasti harvinaisempaa kuin pelkkä ylimitoitettu huolestuneisuus omasta terveydestä.
Somatisaatiohäiriö: Somatisaatiohäiriö tarkoittaa tilannetta, jossa ihmisellä on fyysisiä oireita ilman sairautta. Oireet ovat todellisia ja potilas toivoo pääsevänsä niistä eroon.
Somatisaatiohäiriö eroaa hypokondriasta siten, että hypokondrikko pelkää nimenomaisesti tiettyä sairautta, jota ei ole vielä löydetty. Somatisaatiohäiriössä ihminen ajattelee, että hänellä on jokin tunnistamaton sairaus, johon hän haluaa hoitoa.
– Nykytiedon mukaan ajatellaan, että somatisaatiossa ongelma on aivoissa, mutta aivot paikantavat kivun jonnekin muualle, Korkeila kertoo.
Ahdistus ja masennus: Ahdistukseen ja masennukseen liittyy lähes aina myös ruumiillisia oireita. Etenkin ahdistus on usein hyvin fyysinen tunne, jota voi olla aluksi vaikea erottaa fyysisistä vaivoista.