Tuoreen tutkimuksen mukaan ihmisten moraali höltyy politiikan piirissä, Saarikivi kirjoittaa.
Katri Saarikiviaivotutkija
Kuvittele hetki poliitikkoa, joka on mielestäsi kertakaikkinen lurjus ja poliittisesti sinusta haitallinen.
Mitä seuraavista voisit ajatella tekeväsi ilmaistaksesi tyytymättömyytesi tätä poliitikkoa kohtaan? Sovitaan, että teoista ei tulisi sinulle seuraamuksia:
- Huutelisit hänen julkisen puheensa päälle
- Näyttäisit herjaavaa käsimerkkiä hänelle päin naamaa
- Kättelisit häntä tahallasi flunssaisena aivastettuasi kouraasi
- Tärvelisit hänen omaisuuttaan
Jatketaan ajatusleikkiä. Kuvittele nyt kollegaa tai naapurustossasi asuvaa tyyppiä, joka on mielestäsi samanlainen ihmishirviö kuin edellinen poliitikko. Olisiko kynnyksesi tyytymättömyyden ilmaisuihin matalampi vai korkeampi kuin poliitikon kohdalla?
Tutkimuksessa vastaajat raportoivat olevansa keskimäärin valmiimpia tekemään poliitikoille moraalisesti arveluttavia asioita kuin muille kanssaihmisille.
Jos koet, että ronskimpi käytös olisi poliitikkoa kohtaan vähemmän paheksuttavaa, et ole yksin. Tuoreen yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan politiikan piirissä ihmisten moraali nimittäin höltyy. Tutkimuksessa vastaajat raportoivat olevansa keskimäärin valmiimpia tekemään poliitikoille moraalisesti arveluttavia asioita kuin muille kanssaihmisille.
Vastaajat olivat myös moraalisesti hövelimpiä kannattamaansa poliittista ryhmää kohtaan: omien poliitikkojen tekemät moraaliset rikkomukset eivät hetkauttaneet niin paljoa kuin muiden kanssaihmisten.
Toisen tutkimuksen mukaan tällainen sormien läpi katsominen korostuu etenkin heillä, jotka kokevat poliittisessa joukossaan kollektiivista narsismia, eli perusteetonta ja ylikorostunutta uskoa omien ylivertaisuudesta.
Useimmat porukat pitävät jaettuja arvoja tärkeänä liimana, jonka hapertaminen haittaa kaikkia.
Kiinnostavaa on, että ilman politiikkaa moraalikysymyksissä käy tyypillisesti päinvastoin: erään tutkimuksen mukaan oman sisäryhmän jäsenen moraalirikkomuksia arvioidaan ankarammin kuin ulkoryhmän. Motivaattorina tässä on oman ryhmähengen ylläpito. Useimmat porukat pitävät jaettuja arvoja tärkeänä liimana, jonka hapertaminen haittaa kaikkia.
Ensimmäisen moraalitutkimuksen kirjoittajien roisi johtopäätös tästä ristiriidasta lukee heidän artikkelinsa otsikossa ja jopa johtopäätöksissä: Politiikka tekee meistä kaikista paskiaisia.
Tutkijat selittävät ilmiötä kilpailulla.
Moraalin ohella kilpailu politisoituneiden ryhmien välillä saa ihmiset heivaamaan myös totuuden tavoittelun: tuoreen ruotsalaistutkimuksen mukaan poliittinen suuntaus heikensi loogista päättelykykyä, jos päättelytehtävän tulos oli vastaajan poliittisen ideologian vastainen.
Suomessa työmarkkinaosapuolet näyttävät syyttävän toisiaan moraalittomuudesta, ja päätyvät täysin erilaisiiin päätelmiin samoista tiedoista.
Näiden tutkimusten kuvaamat ilmiöt ovat tuttuja arjesta.
Esimerkiksi puolensa Israelin ja terroristijärjestö Hamasin sodassa valinneet näkevät kannattamansa porukan moraalirikkomukset ymmärrettävämpinä kuin vastustajan.
Suomessa työmarkkinaosapuolet näyttävät syyttävän toisiaan moraalittomuudesta, ja päätyvät täysin erilaisiiin päätelmiin samoista tiedoista.
Ihmiset omaksuvat ja kannattavat sellaisia väitteitä, joista saa kiitosta omalta porukalta, vaikka tietävät, että niitä ei tue kunnollinen näyttö.
Aiemmin tällaisten moraalisten ja älyllisten vinoumien on ajateltu olevan tiedostamattomia.
Karmiva tutkimus osoittaa kuitenkin, että ihmiset näyttävät olevan hyvin tietoisia ajattelunsa vääristymistä. Tutkimuksessa selvisi, että ihmiset omaksuvat ja kannattavat sellaisia väitteitä, joista saa kiitosta omalta porukalta, vaikka tietävät, että niitä ei tue kunnollinen näyttö.
Eli yhtäältä moraali höltyy poliittisissa porukoissa, toisaalta ryhmässä hyvinä pidetyt, moraaliset käsitykset nostetaan porukan hyväksynnän tarpeesta tietoisesti näytön yläpuolelle.
Kyseessä ei mielestäni ole pikkuongelma. Politiikassa pitäisi ratkaista yhteiskuntamme merkittävimpiä ongelmia.
Olisi tarpeen auttaa politiikkaan osallistuvia moraalin ja päättelykyvyn vinoumien torjunnassa, että löydetään ratkaisuja, jotka heijastavat todellisuutta.
Kilpailusta tuskin päästään politiikassa eroon.
Mutta ehkä ratkaisu voi ollakin ryhmäpaineessa. Se voi näemmä rapauttaa moraalia ja heikentää logiikkaa, mutta kai sen voiman voi myös valjastaa hyvään.
Erään tutkimuksen mukaan näyttöä ja logiikkaa tiedonmuodostuksessa arvostavat yksilöt ovat muita vastustuskykyisempiä, tutkijoita lainatakseni, hevonpaskalle. Monissa hyvissä tiedeyhteisöissä yhteenkuuluvuus ei minusta synny samanmielisyydestä ja kilpailusta muita vastaan, vaan siitä, että jaetaan juuri nämä arvot.
Kun muilta saa kiitosta ajattelun vääristymien vastustuksesta, se auttaa yksittäistä ihmistä torjumaan niitä.
Katri Saarikivi
Kirjoittaja myöntää, että oma rima poliitikolle huuteluun olisi matalampi kuin tavikselle, mutta onneksi kumpikin rima on niin korkealla että häpeä estää.