Katso, miten kotinsa menettäneet lapset Ukrainassa reagoivat Suomesta tulleeseen lelukuormaan

Zaporizzja

Kamilan ja Karolinan isä on sodassa, eno kadonnut, äiti työtön ja koti pakolaiskeskus.

Viisivuotiaiden kaksosten elämän alku voisi olla helpompikin. Mutta juuri nyt tytöt hymyilevät.

Heillä on pienoiskeittiö ja muovinen astiasto. Ja lupa leikkiä.

Ukrainassa oli syyskuun lopussa 3,7 miljoonaa Kamilan ja Karolinan tapaista sisäistä pakolaista. Heistä 70 prosenttia on ollut paossa vähintään vuoden. Luvut selviävät Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön tutkimuksesta.

Kaksosten koti Huljaipolessa on alle kymmenen kilometrin päässä rintamalinjasta. Tyttöjen äiti Kateryna Parylo pakeni sieltä kuuden lapsensa kanssa reilu vuosi sitten.

Nyt perhe asuu Zaporizzjan kaupungissa lastenkodin tiloissa yhdessä noin 80 muun pakolaisen kanssa. Heistä 24 on lapsia. Pakolaisista suurin osa on kotoisin Huljaipolesta.

Syyskuussa Kamilan ja Karolinan isä liittyi vapaaehtoisena Ukrainan puolustusvoimiin.

– Se oli hänen oma valintansa, Kateryna Parylo tyytyy sanomaan.

Pakolaiskeskus on yksi suomalaisen avustusjärjestön Operation Hopen kohteista. Sen vapaaehtoiset vierailivat Zaporizzjassa lokakuussa.

Heillä oli mukanaan iso lasti muun muassa leluja, huonekaluja ja talvivaatteita, joita oli saatu niin yksityisiltä lahjoittajilta kuin yrityksiltäkin.

Vapaaehtoiset sisustivat leikkihuoneen uuteen uskoon ja asettuivat puhelimineen valmiiksi kuvaamaan ennen kuin lapset päästettiin kokeilemaan uusia lelujaan.

Operation Hopen puuhanainen Säde Westerlund liikuttui kyyneliin katsoessaan lasten iloa. Westerlundin järjestö on tehnyt yli 20 avustusmatkaa Ukrainaan ja tuonut yli 4 500 pakolaista Ukrainasta Suomeen.

Westerlund sanoo, että lahjoitusten kerääminen on tullut vaikeammaksi sodan pitkittyessä.

– Tällä kertaa lahjoituksia tuli lapsille hyvin, Westerlund toteaa.

– Nyt oli konkreettinen kohde, josta tulee myös kuvia ja videoita. Olin kesällä käynyt täällä ja pystyin kertomaan, että apu tulee näille lapsille.

Westerlund pyysi elokuussa Operation Hopen Facebook-sivuilla lahjoituksia pakolaiskeskukseen viestillä, jossa kaikki ei pitänyt paikkaansa.

Hän muun muassa kertoi, että kyseessä on lastenkoti, jonka kaikkien lasten isät ovat yksinhuoltajia ja eturintamalla taistelemassa.

– Jokainen lapsista odottaa isää kotiin. Kaikkien isät eivät ole enää saapuneet rintamalta lomille tapaamaan näitä pieniään. Tämä lastenkoti muuttuu päivä päivältä orpokodiksi, Westerlund kirjoitti.

Pakolaiskeskuksen puuhanainen Ljudmyla Keritshok kertoi Ilta-Sanomille, että pakolaiskeskuksen perheistä viiden isä on rintamalla. Heistä yksikään ei ole kaatunut, eivätkä he ole yksinhuoltajia.

Westerlund arvelee, että kyse saattaa olla kielimuurin aiheuttamasta väärinkäsityksestä. Hän oli saanut tietonsa puolalaiselta vapaaehtoistyöntekijältä.

Keritshokin mukaan pakolaiskeskuksella on vuokrasopimus Zaporizzjan alueen viranomaisten kanssa maaliskuuhun asti. Tulevaisuudesta ei ole tietoa.

– Emme saa paljon apua viranomaisilta. Enimmäkseen apua tulee kansalaisjärjestöiltä. Keritshok sanoo.

Keritshok kertoo, että resurssipulan takia lasten virikkeet ovat vähissä. Enimmäkseen he ovat laitteillaan, joko etäkoulussa tai pelejä pelaten.

– Meillä ei ole leikkikenttää rakennuksen pihalla, joten lapset ovat harvoin ulkona. Meillä ei ole varaa viedä heitä esimerkiksi elokuviin.

Ukrainan valtio maksaa täysi-ikäisille sisäisille pakolaisille asumistukea 2 000 hryvniaa (50 euroa) kuukaudessa ja lapsille 3 000 hryvniaa (75 euroa) kuukaudessa. Tukea saavat vain he, joiden koti on tuhoutunut tai sijaitsee miehitetyllä alueella tai rintaman lähellä.

Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen katastrofiavun päällikkö Marko Korhonen kertoo, että suomalaiset lahjoittavat edelleen rahaa Ukrainaan avuksi, vaikka lahjoitusten määrä on sodan alkukuukausista vähentynytkin.

– Ukraina ei ole kadonnut mihinkään vielä ihmisten mielestä, Korhonen sanoo.

SPR käyttää Ukraina-operaationsa kautta saamiaan lahjoituksia pääasiassa kahteen tarkoitukseen: Ukrainan terveydenhuollon tukemiseen ja käteislahjoituksiin maan sisäisiä pakolaisia majoittaville.

SPR ei toimita Ukrainaan tavaralahjoituksia Suomesta, koska tavaraa on saatavissa myös Ukrainasta ja sen lähialueilta.

– On helpompi ostaa paikan päältä, jolloin kuljetuskustannukset ja välilliset kustannukset jäävät paljon pienemmiksi, Korhonen sanoo.

Korhosen mukaan tavaraa Ukrainaan kuljettavilla pienemmillä avustusjärjestöillä on kuitenkin paikkansa.

– Ihmisillä on erilaisia auttamisprofiileja. Toiset haluavat antaa tavaraa, toiset haluavat antaa rahaa. Joku haluaa osallistua arpajaisiin, ja joku tekee vapaaehtoistyötä.