Ulkoministeri Pekka Haaviston ääneenajattelu Suomen Nato-jäsenyydestä ilman Ruotsia oli uutispommi Ruotsissa, kirjoittaa Pohjoismaiden-kirjeenvaihtaja Pirjo Auvinen.
TUKHOLMA Muutin tänne Tukholmaan elokuun alkupuolella ja ehkä useimmin esitetty kysymys on liittynyt Suomen ja Ruotsin yhtäaikaiseen Nato-hakemukseen. Onko todella niin, että Suomi ei jossain kohti irtaudu käsikynkästä ja jätä Ruotsia yksin tahkoamaan Turkin kanssa?
Vielä maanantaina selitin Ruotsin radion iltapäiväohjelmassa, että ei, Suomi ei petä eikä jätä Ruotsia yksin, ei vaikka täällä on viikonvaihteessa poltettu koraani ja heiluteltu kurdijärjestö PKK:n lippuja.
Toistin esimerkiksi ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr.) Sälenin turvallisuuskonferenssissakin lausumat perusteet. Katsokaa karttaa, on Suomesta kehotettu monta kertaa. Miltä näyttäisi, jos Nato-kartta olisi muuten Pohjois-Euroopan osalta yhtenäinen, mutta siinä olisi Ruotsin kohdalla aukko.
Toinen ja minusta uudempi ja mielenkiintoisempi Haaviston peruste Sälenissä oli, että Ruotsin liittyminen on Suomelle tärkeää puhtaasti itsekkäistäkin syistä. Jos Suomi joutuisi kriisin kohteeksi tai sotaan huoltoreitit kulkisivat Ruotsin kautta. Silloin on parasta kuulua samaan kerhoon.
Ensi kerran ääneen: Suomi Natoon vaikka ilman Ruotsia
Voitte kuvitella hämmästykseni kun kuuntelin Suomen ulkoministerin aamuista lausuntoa, jonka mukaan Suomen on harkittava myös Natoon etenemistä yksin, jos Ruotsin osalta neuvottelut jumittavat pahasti ja pitkään.
Se oli Ruotsissa uutispommi. Juuri se asia, mitä täällä on koko syksy pelätty.
Olin taas Ruotsin radion suorassa lähetyksessä ja sanoin, että nyt virallinen Suomi on sanonut sen ensi kerran ääneen: Suomi voi edetä Natoon yksinkin.
Siteerasin Haaviston sanomisia Ylelle ja uutistoimisto Reutersille, ja huomasin niissä eroja. Toivoiko Haavisto aikalisää Ruotsin, Suomen ja Turkin kolmikantaneuvotteluille vai pitikö hän taukoa realitettina? Entä milloin esimerkiksi Turkin vastahanka Ruotsia kohtaan on kestänyt niin pitkään, että Suomen on ruvettava harkitsemaan omia ratkaisuja.
Ulkoministerin puheen synnyttivät kysymysmerkkejä ja sisälsivät spekulaatioita, joita ainakin Haavisto on tähän saakka tarkasti välttänyt. Spekuloiva ulkoministeri on sanapari johon ei ole totuttu.
Pikaisesti aamupäivällä koolle kutsutussa tiedotustilaisuudessa äänessä oli taas vanha Haavisto, joka puhui kuin aamun sanoja ei olisi koskaan lausuttukaan. Yhdessä edetään.
Ruotsin ulkoministeristä mikään ei ole muuttunut
Ruotsin radion Brysselistä tavoittama Ruotsin ulkoministeri Tobias Billström (kok.) haluaa kuulla vain jälkimmäisen Haaviston. Billström sanoo puhuneensa Haaviston kanssa puhelimessa eikä Suomen linja ole hänestä muuttunut. Väärin tulkittu, sanoo Billström radiossa. Yhdessä edetään.
Vanhempi tutkija Jan Hallengren Ruotsin ulkopoliittisesta instituutista pitää Haaviston aamulausuntoa ”vähän ajattelemattomana”.
Taustapuheluissa kuulen, että esimerkiksi jotkut eduskunnassa uskovat, että puheillaan Haavisto antaa ikään kuin enemmän liekaa Turkille.
Hallengren ei usko, että Haavisto lausunnosta koituu haittaa. Hän muistuttaa, että samalla tavalla Turkin hampaissa oli joidenkin vaalien alla ollut Hollanti. Vaalien jälkeen höykytys oli loppunut.
Hallengren kuitenkin muistuttaa, että Suomen ja Ruotsin yhtäaikainen Nato-jäsenyys on tärkeää monestakin syystä. Yksi on esimerkiksi se, että erittäin tiiviiksi rakennettu puolustusyhteistyö ei pelitä, jos toinen kuuluu Natoon ja toinen ei.
Viimeksi sotilaallisen yhteistyön tiivistämisestä sovittiin perjantaina, mistä Haavistokin muistutti.
Mitä arvelette, mikä on jatkossa se tavallisin suomalaisille täällä Tukholmassa esitetty kysymys?