Kommentti: Jesse Puljujärvi on vapaa vuosia seuranneesta painolastista – NHL-paluulle parhaat mahdolliset lähtökohdat
Puolentoista vuoden mittaisen sopimuksen Pittsburghiin solminut Jesse Puljujärvi palaa NHL:ään puhtaalta pöydältä, kirjoittaa Yle Urheilun NHL-toimittaja Tommi Seppälä.
Tommi SeppäläNHL-toimittaja
Kolme miljoonaa oli liikaa. Sen verran Jesse Puljujärvi tienasi viimeisellä Edmonton-sopimuksellaan. Alla oli lupauksia herättänyt 14 maalin ja 36 tehopisteen kausi, mutta kolmen miljoonan pelaaja torniolainen ei ollut.
Kun yhtälöön iskettiin vielä pienen (4.) varausnumeron tuoma painolasti, aiempien vuosien vaikeudet, Edmontonissa alati vallitseva mediapaine, tarjottimella oli yksinkertaisesti liikaa.
Fyysiset vaivat (lonkat) upottivat Jesse Puljujärvi 1.0:n lopullisesti.
Rahalla on NHL-maailmassa aina oma roolinsa. Jokainen pelaaja ottaa tietenkin mukaansa jokaisen pöydälle lyödyn dollarin, mutta jokaisessa taalan setelissä ja kolikossa on kaksi puolta: toiselta puolelta löytyy odotukset. Sieltä löytyy myös vaikeassa tilanteessa liian kalliin sopimuksen kohdalla jälleenmyyntivaikeudet. Jos hommat lähtevät niin sanotusti etelään, kauppaamisesta ja sitä kautta uuden alun saamisesta voi tulla todella vaikeaa.
My contract sucks on entisen Vancouver-maalivahti Roberto Luongon NHL-folkloreen jääneet sanat.
Tätä taustaa vasten Puljujärvi teki sunnuntaina hyvän sopimuksen. Puolitoistavuotinen sopimus Pittsburgh Penguinsin kanssa kartuttaa suomalaisen tilipussia 800 000 dollarin edestä kautta kohden. Liikutaan siis lähellä NHL:n minimipalkkaa.
Puljujärven kohdalla pöydän voisi nyt todeta olevan puhtaan. Unohdetaan pieni varausnumero, suuret odotukset tulosketjujen pelaajasta ja kaikki takavuosien kuona Edmontonista ja miksei viime keväältä Carolinasta. Alla ovat uudet lonkat ja uusi sopimus.
Kaiken jälkeen Puljujärvi saa nyt NHL-uralleen kokonaan uuden alun – raakarealismin nimissä on sanottava, että mahdollisuus voi olla myös viimeinen.
Jesse Puljujärvestä ei odoteta tulosketjun tähtipelaajaa
Sopimus panee odotukset perspektiiviin, kenties myös pelaajalle itselleen sekä tämän lähipiirille. Pittsburgh ei hae Jesse Puljujärvestä itselleen ratkaisupelaajaa, eikä Puljujärvestä siihen luultavasti olisikaan. Mutta Puljujärvi on NHL-tason pelaaja. Miljoonan arvoinen pelaaja kahdessa pohjaketjussa. Työteliäänä energiapelaajana Puljujärvi voisi olla todella hyödyllinen omalle joukkueelleen.
Puljujärveltä ei odoteta taikoja kiekon kanssa. Eikä se poista sitä tosiasiaa, etteikö Puljujärveä voisi ajoittain käyttää kärkiketjuissakin tuuraajana.
On sinänsä erikoista, mutta tähtikulttiliigalle tyypillistä, että Jesse Puljujärvi pääsee vasta 25-vuotiaana ensimmäistä kertaa NHL-kauteen maltillisin ja ennen kaikkea realistisin odotuksin. Pittsburghista löytyy paljon jääkiekkoviisautta seurajohdosta, valmennusjohdosta sekä pelaajistosta.
Kysyä sopii, kuinka moni muu pelaaja NHL:ssä oireilee sen vuoksi, että jalassa on kokoa tai kahta liian suuret saappaat, sitä kautta liian kovat odotukset ja sitä seuraava kritiikki ja ahdistus?
NHL on jääkylmää tulosurheiluliiketoimintaa, jossa tunteilulle ei ole minkäänlaista sijaa. Vaikka pelaajia ihaillaan ja heitä pidetään ikään kuin jonkinlaisina myyttisinä superhahmoina, varustehaarniskojensa alla nämäkin ovat tuiki tavallisia ihmisiä.
Henkisesti NHL-pelaajat ovat alati aivan valtavassa painekattilassa. Tässä kokonaisuudessa raha, siis sopimuksen arvo, ja sitä kautta asetetut odotukset, näyttelevät valtavaa roolia.
Tämän kanssa oireilee moni ja uskon vahvasti myös Puljujärven tehneen aiemmin niin.
Siksi Pittsburghin kanssa lähtökohdat ovat erinomaiset. Kaikki viittaa siihen, että nyt Puljujärvellä on ensimmäistä kertaa urallaan aito mahdollisuus pelata NHL:ssä jääkiekkoa tavalla, joka mahdollistaisi myös pelaamisesta nauttimisen.
Muutamat keskustelut Puljujärven kanssa viime kuukausien aikana on antanut vahvan osviitan siitä, että korvienväliin pesiytynyt kuona on saatu pitkän tauon aikana poistettua. Odotukset pelaajalla itselläänkin ovat maltilliset ja realistiset – onko Puljujärvi vihdoin löytämässä itseään pelaajana?
Näin voi todella olla nyt, kun sekä seura että pelaaja ovat samalla sivulla sen suhteen, mitä seuraavalta NHL-keikalta lähdetään hakemaan.
Siinäpä tasapaino, jota monen muunkin pelaajasopimuksen kohdalla kannattaisi tavoitella. Kaikki voittaisivat.
Patrik Laine, ennaltaehkäisevä työ, puolustamisen ongelmat, bussiliigan härmäläiset, Raanta ja hot jooga
