Kommentti: SM-liigan suursuosikki romahti tylysti – Leijonien tulevaisuus näyttää karmaisevalta
Viimeisten näyttöjen jälkeen on täysin aiheellista kysyä, oliko Antti Pennanen sittenkään oikea valinta Leijonien uudeksi päävalmentajaksi, kirjoittaa Juha Hiitelä.
Ensi alkuun on syytä nostaa käsi pystyyn.
Tämän jutun kirjoittaja on yksi niistä, jotka ovat olleet luomassa Antti Pennasen kansallista mainetta.
Pennasen kurssi lähti nousuun hänen ollessaan HPK:n päävalmentajana viime vuosikymmenen puolivälin jälkeen. Pennanen vaikutti uudelta tuulahdukselta hyvin tunkkaisessa suomalaisessa jääkiekkokeskustelussa.
Rinkelinmäen jäähallin ravintolan nurkkapöydässä katseltiin YouTubesta FC Barcelonan harjoituksia ja niitä analysoi valmentaja, joka näytti silloin olevan matkalla huipulle.
Kotimaisen huipun Pennanen tavoitti viime syksynä, kun Jääkiekkoliitto nimesi hänet Jukka Jalosen seuraajaksi A-maajoukkueen päävalmentajana.
Taskussa hänellä oli silloin yksi Suomen mestaruus HPK:sta, MM-hopeaa ja pronssia alle 20-vuotiaista ja apuvalmentajana MM-kultaa sekä miehissä että alle 20-vuotiaissa.
Mutta viimeiset puolitoista vuotta – ja viimeistään tämän kevään katastrofi – ovat paljastaneet Pennasen heikkouksia niin, että on jo oikeastaan aiheellista kysyä tekikö liitto virhevalinnan.
Pennanen tuli Ilveksen päävalmentajaksi kesken viime kauden mystisissä olosuhteissa. Hän oli tehnyt Ilveksen kanssa kaksivuotisen sopimuksen, jonka oli tarkoitus alkaa tällä kaudella, mutta sitä aikaistettiin ja Ilveksen sarjakärkeen luotsanneelle Jouko Myrrälle annettiin tylyt ja todella tyylittömät potkut.
Viime kevään pudotuspeleissä Pennanen ei saanut pidettyä joukkuettaan kasassa ja kurissa. Päävalmentajan oma toiminta suli ratkaisevilla hetkillä, kun Tommi Niemelän valmentama Pelicans pääsi yllättämään Ilveksen housut kintuissa.
Päävalmentajan auktoriteetti ei riittänyt joukkueen sitouttamiseenkaan, mistä kertoo se, että osa joukkueesta karkasi välierätappion jälkeen Leville juhlimaan – vaikka edessä oli vielä pronssiottelu. Muitakin kurinpidollisia ongelmia oli jo sitä ennen ja pitkin kautta, eikä Pennanen saanut joukkuetta pysymään näpeissään.
Vastaavanlainen toiminta ei olisi tullut kuuloonkaan esimerkiksi naapuriseura Tapparassa.
Tällä kaudella Ilves on ollut veitsen terällä läpi koko kauden. Joukkueen sisällä on epäilty, ettei Pennanen ole kestänyt viime kevään epäonnistumisen ja leijonapestin tuomia paineita.
Antti Pennasen taival Ilveksen päävalmentajana on ollut jatkuvaa vuoristorataa.
Pelaajat ovat aamuisin miettineet millä jalalla päävalmentaja työpaikalleen tulee, mikä ei lisää joukkueen harmoniaa.
Vuodenvaihteen jälkeen Pennanen alkoi verrata Ilvestä Toronto Maple Leafsiin, joka ei ole voittanut Stanley Cupia vuoden 1967 jälkeen.
– Joukkueeseen kohdistuneet odotukset oikein tuntee kopissa. Sen näki tänään ekassa erässä. Olimme vähän hitaalla. Jännitys, pelko ja epävarmuus näkyi meidän pelaamisessa, Pennanen selitti yhden ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa.
– Tämä on yksi isoimpia asioita, mitä tässä pitää ratkaista. Tämä ei ole kritiikkiä ketään kohtaan. Ymmärrämme, että meiltä odotetaan ja niin sen pitää ollakin.
– Sille on syynsä, minkä takia esimerkiksi Toronto ei voita kauhean usein Stanley Cupia. Siellä on varmaan jotain samantyyppistä
Pennasen lausunnosta tuli Ilveksen kannattajien keskuudessa vitsi. Pelaajista osa koki, että valmentaja väitti, ettei pelaajat kestä painetta ja pesi kätensä joukkueen heikoista suorituksista.
Päävalmentaja selitti myöhemmin tarkoittaneensa, että nykyjoukkueen ei pidä ottaa paineita aiempien vuosien menestymättömyydestä.
Ilveksen seurahistoria – etenkin viimeisiltä vuosikymmeniltä – on käytännössä pelkkiä pettymyksiä pettymysten perään.
Tämän kevään epäonnistuminen pudotuspeleissä menee niiden pettymysten ja epäonnistumisten kärkikahinoihin, todennäköisesti ihan kevään 1988 perään. Tuolloin Ilves voitti Risto Jalon, Raimo Helmisen, Jyrki Lumpeen ja Jukka Tammen johdolla runkosarjan ja tamperelaisten välinen unelmafinaali mureni noloon putoamiseen Lukkoa vastaan välierissä.
Pennasella oli SM-liigan kallein ja paperilla paras joukkue, jonka kokoamiseen hän pääsi vaikuttamaan merkittävästi ja jossa oli paljon hänelle tuttuja pelaajia. Ruma konttaaminen KalPaa vastaan oli käsittämätön fiasko. Kun tuolla materiaalilla – ilman merkittäviä loukkaantumisia – kausi päättyy puolivälierissä, syyt löytyvät valmennuksesta. Asiaa on turha kaunistella.
”
Pennasella oli SM-liigan kallein ja paperilla paras joukkue. Ruma konttaaminen KalPaa vastaan oli käsittämätön fiasko.
Pelit olivat tiukkoja, mutta KalPa ei mennyt jatkoon tuurilla. Se oli parempi joukkue.
Ykkössentteri Oula Palve kertoi pudotuspelien alla huomanneensa, että psykologiaa yliopistossa opiskellut Pennanen on kokeillut Ilveksen päävalmentajana uusia niksejä, joita on opinnoissaan oppinut.
Ilkeämpi olisi voinut miettiä, että mestaruutta kovalla rahalla tavoitteleva joukkue ei ole mikään kokeilulaboratorio. Tarkoitus on voittaa, ja muulla ei ole väliä.
Ilves ei pystynyt kamppailemaan KalPaa vastaan eikä sen pelitapa toiminut, mikä menee valmennuksen piikkiin. Pennasen ruikutukset tuomarilinjasta olivat lähinnä säälittäviä.
Kaiken kukkuraksi Pennanen jätti hävityn pudotuspelisarjan jälkeen halpamaisesti kättelemättä vastustajan valmentajia ja pelaajia. Pelin jälkeen hän vielä kehtasi väittää, ettei tiennyt sen olevan SM-liigassa tapana, vaikka vastustajan kätteleminen kuuluu asiaan jokaisen jääkiekkosarjan pudotuspelin jälkeen. Se on yksi lajin jylhimmistä traditioista. Kaiken lisäksi hän teki sen vielä Ilveksen päävalmentajana, seurassa jolla ei ole muuta kuin traditionsa.
Pelkurimainen ja häpeällinen käytös ja sen perään ladeltu selitys, joka vaikuttaa hätävalheelta, ei ainakaan lisää Pennasen arvostusta kiekkopiireissä. Enemmänkin se herättää kysymyksiä hänen arvomaailmastaan ja lisää epäilyksiä siitä, riittääkö hänen kanttinsa valmentaa Leijonia.
Ulkopuoliselle jäi Pennasen puolentoista vuoden Ilves-pestistä mielikuva, että Hyvinkäällä kasvanut ja Hämeenlinnassa kannuksensa luonut Pennanen ei kestänyt edes Tampereen kokoisen – ainoastaan Suomen mittakaavassa suuren – kaupungin kirkkaita valoja.
Ja nyt hänen pitäisi siirtyä vielä kirkkaampiin valoihin ja ottaa kontolleen suomalaisen jääkiekon kruununjalokivi. Tilanteessa, jossa hänen edeltäjänsä on päässyt lähes jumalalliseen asemaan ja jossa ensimmäinen suuri turnaus on NHL-pelaajilla NHL-kaukalossa pelattava neljän maan turnaus ensi helmikuussa.
Pennasen onneksi ne pelit pelataan Montrealissa ja Bostonissa. Ei Torontossa.