Koulupsykologi on harvinaisuus pohjoisessa – saamelaisnuorille löytyy kuitenkin apua, jopa omalla äidinkielellä
Koulupsykologeista on pulaa pohjoisen pienillä paikkakunnilla. Nuorten parissa työskentelevät ammattilaiset iloitsevat, että saamelaisnuoret uskaltavat avata suunsa.
Nuoret voivat melko hyvin Saamenmaalla. Näin toteavat nuorten henkisen tuen ja avun parissa työskentelevät ammattilaiset.
Nuorten parissa työskentelevät ihmiset näkevät kuitenkin jakautumisen kahteen ryhmään: Nuoret joilla menee hyvin sekä nuoret, jotka voivat huonosti.
Lisäkierteen saamelaisnuorille tarjottaviin henkisen tuen palveluihin tuo kuitenkin äidinkieli. Jos nuori haluaa keskustella saameksi tai saamelaiskulttuurin tuntevan kanssa, hänet voidaan ohjata saamelaisen psykososiaalisen tuen, Uvjan puolelle, jossa apua tarjotaan kaikilla Suomessa puhutuilla saamenkielillä.
– Nuoret voivat puhua mielenterveyden haasteista avoimemmin ja se on ollut mukava nähdä, kertoo Uvjassa työskentelevä psykiatrinen sairaanhoitaja Kaarin West.
Westin mukaan saamelaisnuorten mieltä painavat asiat ovat usein samoja nuoruuteen ja tulevaisuuden epävarmuuteen liittyviä asioita, kuten kaikkialla muuallakin.
Saamelaiskulttuurista kumpuavat haasteet, kuten epävarmuus omista oikeuksista sekä kulttuuriset identiteettiasiat luovat omat haasteensa. Nuoriin ja opiskelijoihin kohdistuvat vaatimukset sekä paineet ovat korkeat.
– Olemme tähän asti voineet auttaa kaikkia, jotka ovat apua tarvinneet, toteaa West.
Saamelaisalueella nuorten henkisen hyvinvointiin vaikuttaa positiivisesti nuorten erityinen luontosuhde, joka tuo nuorten parissa työskentelevien ihmisten mukaan paljon hyvää haasteiden keskelle.
Työntekijöitä vaikea löytää pohjoiseen
Pienille Pohjois-Lapin paikkakunnille on ollut vaikea löytää nuorten parissa työskenteleviä ammattilaisia. Koulupsykologin saaminen Inariin on osoittautunut liki mahdottomaksi tehtäväksi, eikä Utsjoellakaan viran täyttäminen, edes väliaikaisesti, ollut helppoa.
Aikaisemmin Utsjoen koulun oppilaat ovat päässeet koulupsykologin puheille vain erityisopettajan kautta ja silloinkin vain pari kertaa vuodessa.
– Olen koko ikäni asunut Utsjoella ja vasta tänä vuonna selvisi, että täällä käy kaksi kertaa vuodessa ihminen, jonka luona pitäisi päästä juttelemaan, ihmettelee yhdeksännen luokan oppilas Katri Lukkari.
Koulupsykologien puuttuessa palveluita on jouduttu ostamaan ja koulupsykologin sijaan on tarjottu psykiatrisensairaanhoitajan tukea. Myös esimerkiksi oppimisvaikeuksiin on ollut vaikea saada apua.
Nuoret näkevät että koulupsykologipalveluiden puuttuminen on luonut epätasa-arvoa oppilaiden välille eri puolilla Suomea, kun Utsjoella koulupsykologi on käynyt vain noin kahdesti vuodessa. Psykologipalvelujen saatavuus on määritelty laissa ja nykyisellään oppilaiden kokemuksen mukaan laki ei ole toteutunut Utsjoella. Koulupsykologit puuttuvat Inarin ja Kolarin kunnista ja Sodankylässä palvelua tarjotaan osittain.
Utsjoella on vasta aloittanut uusi koulupsykologi, joka tosin työskentelee kunnassa vain puolivuotta.
Kouluterveydenhoitaja Elle Aikio kertoo huomanneen työssään resurssipulan vaikutukset.
– Resursseja varmaan olisi tarpeeksi, mutta ei ole ihmisiä. Minusta sen huomaa nimenomaan siinä, että sellaisille helpoille tapaamisille on aika haastavaa löytää aikaa ja paikkaa.