Kun Lauralla, 45, todettiin ADHD ja vaativa persoonallisuus, hän alkoi vihdoin ymmärtää itseään – ”Olin ajatellut, että minulla vain on tietynlainen luonne”
KUN tiimiläiset jäivät vielä puntaroimaan asiaa, Laura oli jo siirtymässä seuraavaan.
Tärkeimmät tehtävät Laura hoiti mieluiten itse. Silloin ne sujuisivat nopeimmin ja parhaiten, hän ajatteli.
– Kun lapset olivat pieniä, heillä oli useita harrastuksia. Mies oli usein viikot poissa, joten minä hoidin kaikki kuskaukset. Ajelin jopa kolmen eri kaupungin väliä, se oli minusta ihan ok, Laura, 45, kertoo.
– En ajatellut, ettei se olisi mahdollista tai että se olisi liian rankkaa, koska hommat vaan pitää hoitaa, hinnalla millä hyvänsä.
Vapaa-ajalla viritteillä piti olla aina jokin uusi projekti. Kun perhe muutti omakotitaloon, Laura sai päähänsä, että pihaan tehdään uima-allas.
– Ajattelin, että mikään ei ole mahdotonta, kaikki on tehtävissä. Jos omakotitalossa pitää kaivaa kuoppa uima-altaalle, niin se kaivetaan, ja minähän sen kuopan kaivoin!
Vauhdin oli liki väistämättä hidastuttava. Vuosi sitten Laura paloi loppuun.
– Yksi työkaverini oli toistellut pitkään, että et voi jatkaa tuolla tavalla, näkeehän sen että teet pitkiä päiviä ja olet ihan loppu.
Lopulta Laura ajatteli, että hyvä on. Hän varasi ajan lääkäriin.
Kun lääkäri kysyi, miksi Laura oli tullut vastaanotolle, hän puhkesi itkemään.
– Itkin varmaan 20 minuuttia. Se lukee lääkärin lausunnossakin.
Laura sai sairauslomaa, ja hänen vointiaan ryhdyttiin selvittämään tarkemmin.
Diagnooseiksi tulivat masennus, työuupumus ja ahdistus sekä tutkimusten jälkeen ADHD ja vaativa persoonallisuushäiriö. Moni asia sai selityksensä.
– Olin ajatellut, että minulla nyt vain on tietynlainen luonne.
Aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö eli ADHD diagnosoidaan usein vasta aikuisena. Aikuisena häiriön tunnistaminen voi jäädä helposti omalle vastuulle: oireisiin ei välttämättä osata kiinnittää erityistä huomiota, sillä ”asiat ovat aina olleet niin”.
Aikuisilla ADHD ilmenee esimerkiksi tarkkaavuuden, keskittymiskyvyn ja toiminnanohjauksen hankaluuksina. Ylivilkkaus voi ilmetä sisäisenä levottomuutena: mieli vaeltaa, ja on todella vaikea rentoutua ja rauhoittua.
Lue lisää: Moni saa adhd-diagnoosin vasta aikuisena, vaikka häiriö on synnynnäinen
Diagnoosit ovat olleet kuin peilejä, joiden kautta Laura on voinut tarkastella elämäänsä, ymmärtää itseään paremmin ja antaa itselleen anteeksi.
Koulut Laura oli käynyt läpi ”liidellen”. Hän ei muista juurikaan lukeneensa. Silti hän pärjäsi.
– Tajusin jo todella aikaisessa vaiheessa, että oma tapani oppimiseen oli olla paikalla, kuunnella ja samalla kirjoittaa muistiinpanoja tai piirtää.
Laura kertoo jaotelleensa asiat aina kiinnostaviin asioihin sekä asioihin, joilla ei ole hänelle merkitystä. Epäkiinnostavien koulukirjojen lukeminen oli lähestulkoon mahdotonta.
Laura muistaa ihmetelleensä, jos joku jätti läksyt tekemättä tai koulutavarat puuttuvat.
– Tilanne olisi ollut minulle täysin kestämätön. Ilmeisesti ADHD:ta onkin suitsinut jo varhaisessa vaiheessa kehittynyt vaativa persoonallisuus, joka paikkaa repsahtavia tilanteita toisesta päästä.
On melko tavallista pyrkiä täydellisyyteen tai ainakin lähelle, mutta kun vaatimukset omasta suoritustasosta kasvavat suhteettoman suuriksi, voi tietämättään kärsiä vaativasta persoonallisuushäiriöstä. Vaativan persoonallisuushäiriön piirteitä on monia, mutta yksi niistä on ylimitoitettu perfektionismi.
Taipumus vaativuuteen paljastuu usein muiden tilojen kautta, kuten masennuksen ja ahdistuneisuuden myötä.
Lue lisää: Perfektionismin taustalla voi piillä vaativa persoonallisuushäiriö – Sanna kertoo oman tarinansa
Opiskeluaikana Laura halusi itse viimeistellä etenkin kirjoitustyöt ja visuaaliset asiat. Ne olivat hänelle tärkeitä, ja siksi niiden piti olla viimeisen päälle ja täydellisiä. Puutteellisuutta oli vaikea kestää.
– Jälkeenpäin ajateltuna nuoruus ja lapsuus oli täynnä arkea, jossa mielestäni käyttäydyin ja olin ”väärin”, ilman että tiesin mistä se johtuu.
”Järjettömän vapauttavaa”
Nyt Laura ymmärtää esimerkiksi sen, miksi hän vaatii itseltään ja muilta niin paljon. Haluaa olla tarkka ja pedantti, tehdä listoja, suorittaa.
– Sain selityksen sille, miksi ajattelen ja toimin tietyillä tavoilla. Se on järjettömän vapauttavaa. Minulla ei enää mene resursseja siihen, että ihmettelen, miksi teen niin kuin teen.
Monen asian tekeminen ja ajatteleminen on Lauralle tuttua. Ajatus ja vastaus ovat aina valmiina, ja Laura kykenee ymmärtämään ja käsittelemään asiat nopeasti.
Työtoverit ja läheiset eivät aina ole pysyneet perässä.
– Uskallan väittää, että ADHD on tavallaan supervoima. Se voi tehdä ihmisestä monella tapaa ylivoimaisen suorittajan. Negatiivista on se, että ADHD uuvuttaa ja voi olla raskasta ympärillä oleville. Se vauhti, mikä on töissä ja vapaa-ajalla, on paljon kovempi kuin muilla. Ja siinä vauhdissa monesti sinkoilee kiviä ympäristöön.
Voittajafiilis
Vauhtia kohtuullistaa nykyisin se, että Lauralla on ADHD-lääkitys. Hän on käynyt myös terapiassa.
Lääkkeet tuntuivat olossa nopeasti.
– Tuli sellainen olo kuin joku olisi pysäyttänyt ison liikenneristeyksen päässäni. Se hiljaisuus oli käsittämätöntä. Olen aina luullut, että kaikilla ihmisillä on päässä meteli eli ajatuksia ajatuksien päällä, joista lähtee lisää ajatuksia. Sellainen mehiläispesäsuhina. Mutta nyt vasta olen tiedostanut, ettei näin ole. Lääkkeiden saamisen jälkeen olen nukkunut paremmin ja jaksanut paremmin.
Etenkin keskittymistä vaatimissa tehtävissä Lauran kokema kuormitus on pienentynyt paljon.
– Tällä hetkellä minulla on ihan voittajafiilis! Otin vastaan kaiken avun, ja olin avoin kaikelle.
Jossain takaraivossa on koko ajan ollut järkähtämätön halua ja tarve parantua.
– Ehkä vaativa persoonallisuus, joka alun alkaen oli pitänyt yllä suorittamista, teki sen, että minulle ei käynyt olla sairas. Halusin etsiä kaikki keinot ja tehdä kaikkeni, jotta pääsen taas olemaan oma itseni, Laura pohtii.
”Nykyään rentoutumista on se, etten vaadi niin paljon. Eli voin sulkea työkoneen kello neljä ja lähteä kotiin, vaikka töitä on vielä.
Uupumuksesta toipumisessa tärkeää oli se, että Laura opetteli ja pakotti itsensä olemaan tekemättä ei mitään.
– Minulle se on varsin vierasta, koska teen aina jotain tai yleensä vähintään paria asiaa samaan aikaan. Samalla kuitenkin halusin pitää mielessä, etten syrjäydy. Vaikka ei olisi jaksanut, huvittanut tai tehnyt mieli lähteä minnekään, lähdin.
Laura halusi olla esimerkki lapsilleen siitä, että luovuttaa ei kannata.
– On ok kaatua, mutta pitää myös löytyä taistelutahtoa nousta ylös. Ja jos siihen ei pysty yksin, pyytää apua. Se ei ole heikkoutta vaan vahvuutta.
Yksi asia kerrallaan
Uupumuksen alkuvaiheessa Laura kauhisteli tahmeaa oloaan. Ajatus ei tuntunut juoksevan yhtä vilkkaasti kuin ennen.
– Tuli pakokauhu, että tällainenko olen loppuelämäni. Se oli vaikeaa, koska olen tottunut ajattelemaan niin nopeasti ja olemaan varma päätöksistäni. Nyt tunnen itseni samanlaiseksi kuin ennen.
Ero entiseen on silti merkittävä: Laura ei enää uuvu eikä käytä yhtä paljon energiaa esimerkiksi siihen, mitä muut hänestä ajattelevat – eikä siihen, käyttäytyykö hän joka tilanteessa samalla tavalla kuin useimmat muut.
Tieto diagnooseista on auttanut sopeutumaan, rentoutumaan ja madaltamaan vaatimustasoa.
– Nykyään rentoutumista on se, etten vaadi niin paljon. Eli voin sulkea työkoneen kello neljä ja lähteä kotiin, vaikka töitä on vielä. Tai voin jättää vastaamatta työpuheluun kun olen vapaalla. Opettelen myös tekemään yhtä asiaa kerrallaan. Jos menen vaikka katsomaan lasten harrastuksia, elän sitä hetkeä ja nautin siitä, sen sijaan että tekisin vaikka samalla duunijuttuja.
Laura uskoo harjoittelevansa tätä kaikkea loppuelämänsä.
– Opettelen joka päivä tunnistamaan niitä tilanteita, joissa käyttäydyn tai reagoin tavalla, joka on tyypillistä, jos on ADHD tai vaativa persoonallisuus. Sen sijaan, että slaidaisin vain eteenpäin vedoten diagnooseihin, mietin enemmänkin, pystynkö itse niissä tilanteissa sopeutumaan paremmin.
Kuten antamaan tilaa tiimikaverille tai muistamaan, että läheiset ihmiset näyttävät rakkauttaan eri tavoilla.
– Jos lähdemme vaikka mieheni kanssa ulos ja rannekello jää kotiin, viiden kilometrin kohdalla ei enää ole aivan pakko lähteä hakemaan sitä.
Haastateltavan nimi on muutettu.