Liki 200-kiloinen Jenni, 38, kertoo sydäntä särkevän tarinansa: koki olevansa elämänsä pohjalla, kunnes yksi asia tuli ja pelasti
Hämeenlinnalaisella Jennillä, 38, on meneillään jännittävä ajanjakso elämässään. Hän on nimittäin aloittanut syömishäiriöterapian. Jenni on yksi Hurja painonpudotus -ohjelman osallistujista, joka päätti laittaa elämäntapansa kerta heitolla uusiksi.
Jennin koko elämä on ollut pelkkää laihduttamista ja ahmimista, joihin nyt yritetään etsiä hallinnan keinoja terapian avulla.
– Se on tuntunut tosi hyvältä, vaikka alkuun jännitti ihan hirveästi. Tämä täytyy kuitenkin käydä läpi nyt jos koskaan, koska jos näitä asioita ei käsittele, palaan helposti vanhoihin toimintamalleihini, jotka ovat aina saaneet painoni nousemaan, Jenni sanoo.
Oman twistinsä koko hommaan toi se, että terapeutti kielsi Jenniä käymästä puntarilla neljään kuukauteen. Se on pitkä aika naiselle, joka on tottunut seuraamaan jokaista grammaa.
Jenni ei tiedä tarkkaa painoaan tällä hetkellä, sillä häntä on kielletty käymästä vaa’alla. – Ainakaan vaatteet eivät purista ja olo on hyvä, Jenni analysoi.
Jenni pudotti ohjelmassa 45 kiloa, jossa ei sinällään ole hänelle mitään ihmeellistä. Hän on pudottanut kymmeniä kiloja monta kertaa aiemminkin. Paino on kuitenkin noussut aina takaisin ja siihen yritetään nyt tehdä muutos.
– Laihtumisesta huolimatta en ole koskaan elämässäni tuntenut hallitsevani omaa syömistäni. Terapian tarkoitus on saada jojoilu loppumaan. Vain hallinnan tunteen kautta voin pudottaa painoa pysyvästi, Jenni kertoo.
Ohjelman päättymisen jälkeen Jenni on onnistunut pudottamaan vielä 10 kiloa lisää, eikä vaa’an lukema ole ainakaan vielä lähtenyt totuttuun tapaan toiseen suuntaan.
Siihen vaikuttaa myös se, että ruokailuhormonin puutoksesta kärsivä Jenni sai ohjelman ansiosta lääkityksen vaivaansa. Puutostila tarkoittaa sitä, ettei Jenni käytännössä tunne nälkää ja kylläisyyttä normaalilla tavalla.
– Oli ihanaa, kun lääkkeen avulla tunsin ensimmäistä kertaa kylläisyyden tunnetta. Lääke on auttanut, mutta vielä pitää saada mieli kuntoon.
Hurja painonpudotus -ohjelmaan lähteminen oli Jennille mullistava kokemus, jota hän ei vaihtaisi pois mistään hinnasta. Siitä huolimatta, että Jenni oli ennen ensimmäistä punnitustaan kolme päivää syömättä, hän painoi ohjelman alussa lähes 200 kiloa ja hänen koko elämänsä oli vaakalaudalla.
– Toimintakykyni oli niin heikko, että viiden minuutin kävely teki tuskaa. Koin, että olin elämäni pohjalla. Ennen en edes uskonut omalla kohdallani elämäntapamuutokseen. Olin niin syvällä, etten uskonut kenenkään voivan auttaa minua.
Aikaisemmin Jenni jaksoi hädin tuskin käydä lähikaupassa ja oli sen jälkeen koko loppupäivän aivan puhki. Hän ei mahtunut auton turvavöihin tai kuntokuurin alussa kuntosalin crosstraineriin.
– Aina jouduin stressaamaan, että mahdunko tuoliin tai kestääkö se. Toki joudun miettimään näitä asioita vieläkin, mutta enää ne tilanteet eivät pelota samalla tavalla. Olin painoni vanki ja nyt olen vapautunut ainakin kaikkein pahimmasta.
– Saamani apu oli kuin pelastusrengas, joka antoi minulle uuden mahdollisuuden, Jenni kertaa kyyneliin herkistyen.
Jenni pelkäsi ennen ohjelmaan osallistumista, mitä ihmiset hänestä sanoisivat. Oli iloinen yllätys, kun hän huomasi koko elämäntapamuutosyhteisön olevan pelkästään kannustava ja positiivinen.
Nykyään Jennin toimintakyky on aivan eri luokkaa. Jos joku olisi kertonut hänelle vielä pari vuotta sitten, että pian hän kävisi salilla ja nauttisi siitä, Jenni olisi nauranut koko väitteelle.
– Nyt pidän liikkumisesta ja salilla käyminen on minulle tosi tärkeä juttu elämässä.
Jatkossa Jenni toivoo pystyvänsä pudottamaan painoaan vielä jonkin verran oman hyvinvointinsa vuoksi. Tällä kertaa se ei kuitenkaan tapahdu itsensä rankaisemisen vaan tasapainon ja syömisen hallinnan kautta.
– Tämä jojoilu on saatava loppumaan, ihan koko loppuelämäni takia.
Ammattiavun lisäksi Jenni haluaa kiittää kaikkia niitä, jotka ovat kohdanneet hänet positiivisissa merkeissä suuren elämänmuutoksen keskellä. Jenni kertoo, ettei ole lukenut yhtäkään negatiivista palautetta ulkonäköönsä liittyen ohjelman tiimoilta.
Jenni vastaanotti jaksonsa jälkeen kahdessa päivässä huikeat 350 viestiä. Määrä tuntui niin suurelta, että hän laski ne.
– Odotin hirveää myrskyä ja negatiivista palautetta, mutta en ole saanut yhden yhtä sellaista viestiä. Se oli minulle kaikkein suurin yllätys.
Sama pelko oli myös Jennin puolisolla, jonka mielestä ohjelmaan heittäytyminen ei ollut ensialkuun lainkaan hyvä idea.
– Häntä hirvitti se, miten kestän negatiiviset kommentit, koska olen niin herkkä ihminen. Pelko osoittautui turhaksi. Tämä oli parasta, mitä elämä pystyi minulle siinä kohtaa antamaan. Se pelasti minut täysin.
– Koko toimintakykyni on nyt ihan eri luokkaa kuin ennen. Aino asia, joka on huonommin, on se, että nykyään minua palelee helpommin. Rasvakerroksen väheneminen vaikuttaa sillä tavalla kehoon, Jenni kertoo.
Toinen viime syksyn ohjelmassa tavattu painonpudottaja on Riikka, jonka elämä on nyt aika paljon aktiivisempaa kuin ennen. Lappeenrantalainen perheenäiti käy tätä nykyä kuntosalilla pari kolme kertaa viikossa, minkä lisäksi hän on aloittanut pitkäaikaisen haaveensa, break-dance -tanssitunnit.
– Ennen kuvittelin, etten koskaan pystyisi siihen, Riikka sanoo.
45-vuotias Riikka onnistui pudottamaan kahdeksassa kuukaudessa 41 kiloa, minkä jälkeen paino on tullut alas vielä muutaman kilon. Hän painoi ohjelman alussa 120 kiloa. Riikan tarina nähtiin televisiossa syksyllä 2021.
– Ei tämän ikäiseltä ja kuntoiseltakaan naiselta hirveän paljoa enempääkään voi lähteä, olen tosi tyytyväinen tähän painoon. Ei minun tarvitse olla mitenkään laiha.
Liikunnasta innostunu Riikka tilasi joulua ennen itselleen sukset, vaikka ei ole hiihtänyt sitten kouluaikojen. Se oli hänen personal trainerinsa idea.
Kuten kuvakin näyttää, Riikka kertoo ohjelmassa opitun elämäntavan pääosin pitäneen. Hän löytää itsensä vieläkin välillä taistelemasta herkkuja vastaan, mutta nykyään hän lähtee entistä useammin tilanteesta voittajana.
– Eihän se makeanhimo mihinkään lähde, ei minulla ainakaan. Mutta ei herkkuja tarvitsekaan välttää loppuelämäänsä, vaan tärkeintä on löytää se balanssi, Riikka sanoo.
Vaikka Riikka onnistui pudottamaan kymmeniä kiloja, päänsisäinen muutos on kuitenkin ollut kaikkein suurin.
– Sen olen huomannut, että itsetunto vaikuttaa kaikkeen tekemiseen. Enää en mieti etukäteen, miten piilottaisin itseni parhaiten, vaan nykyään menen ihmisten eteen sellaisena kuin olen, Riikka sanoo.
Riikan mukaan terapiassa käyminen auttaa häntä todella paljon, sillä lihavuuden syyt löytyvät yleensä syvältä sisimmästä.
– Todella usein lihavuudessa on kyse siitä, että lapsuudesta on jäänyt jotain käyttäytymismalleja, joita sitten paikataan syömisellä. Lähes kaikki tietävät teknisellä tasolla, miten pitäisi syödä ja liikkua, mutta jos lihavuuden juurisyihin ei päästä käsiksi, muutos on harvoin pysyvää.
Riikka on joutunut elämäntaparemonttinsa myötä pureutumaan lihavuutensa juurisyihin.
Riikka kertoi ohjelmassa saaneensa kuulla painostaan ensimmäisen kerran jo viisivuotiaana. Sitä mukaa kun Riikka kasvoi, hän huomasi syövänsä lohduttaakseen itseään. Lasten saaminen ja oman äidin kuolema nostivat painoa entisestään.
– En sano, että kaikki lihavat tarvitsevat terapiaa, mutta jonkinlaista käsittelyä niihin lihavuuden syihin kyllä, Riikka sanoo.
Riikka on saanut elämäntaparemonttinsa aikana pelkästään positiivista palautetta ja kertoo nauttivansa siitä, että on saanut olla motivaattorina myös muille. Muita painonpudotukseen ryhtyviä Riikka haluaa muistuttaa, ettei onneen ole oikotietä.
– Pitää olla sinnikäs ja pitkäjänteinen, mutta myös armollinen itselleen. Jos repeää kahdeksi viikoksi syömään jotain väärää, se ei tee tekemättömäksi sitä, mitä siihen saakka on jo saavutettu, Riikka muistuttaa.
Riikka saa itsensäkin välillä kiinni repsahtamisen ajatuksesta. Pitkän oppikoulun käytyään hän kuitenkin osaa suhtautua siihen nyt eri tavalla.
– Yleensä en oikeasti halua sitä syötävää, vaan minua vain harmittaa jokin asia. Liikunta auttaa niissä tilanteissa. Ja puhuminen.
– Minusta tuntuu, että olen saanut itseni takaisin ja olen myös ulkoisesti se ihminen, joka olen sisäisesti, Riikka sanoo nyt.