NHL-hyökkääjä Henrik Borgström kertoo kaaoksesta, jolle ei näy loppua Chicagossa – ”Tuli mietittyä, että mitähän täällä oikein tapahtuu”
Kuka enää muistaa Chicagon menestysvuosia NHL:ssä? Mestaruusparaati kiersi kaupunkia kesinä 2010, 2013 sekä 2015, eikä neljäskään ollut kaukana. Kesällä 2014 Blackhawks taipui konferenssifinaaleissa mestaruuden lopulta voittaneelle Los Angelesille vasta seitsemännessä pelissä.
Sittemmin kaikki on muuttunut. Kirjaimellisesti. Paitsi, että mukana on edelleen pari tärkeää pelaajaa suuruusvuosilta.
Supertähtikategoriaan edelleen kuuluva Patrick Kane on pelannut tälläkin kaudella pisteen ottelukohtaisella keskiarvolla. Lisäksi kroonisen väsymysoireyhtymän vuoksi koko viime kauden menettänyt Jonathan Toews kantaa edelleen C-kirjainta rinnassaan.
Suuruusvuosista ei silti tunnu olevan jäljellä mitään.
Joulun jälkeen kuudesti putkeen hävinnyt joukkue on kiistatta yksi NHL:n heikoimmista joukkueista. Pisteprosenttien valossa Chicago on tällä haavaa koko liigan kuudenneksi huonoin joukkue. Eikä toivoa paremmasta juuri ole, sillä seura ei varsinaisesti pursua nuorta talenttia, jonka varaan uutta nousua voisi rakentaa.
Turbulenssia ei ole puuttunut kaukalon ulkopuolellakaan. Aiemmin syksyllä seura joutui myrskyn silmään sen jälkeen, kun seurajohdon todettiin suojelleen keväällä 2010 seuran pelaajia ahdistellutta videovalmentajaa.
Kohun seurauksena muun muassa seuran pitkäaikainen GM Stan Bowman erosi. Kaiken päälle seura päätti myöhemmin erottaa pelinsä hukanneen joukkueen valmennusjohdon.
Jeremy Colliton sai lähteä ja tilalle palkattiin virkaa tekevä päävalmentaja Derek King.
– Onhan tässä ollut kaikenlaista. Alku oli niin surkea, että sitä on vaikea mitenkään selitellä, seuran suomalaishyökkääjä Henrik Borgström huokailee.
– Heti alkuun meillä oli muutamia loukkaantumisia, minkä päälle tuli melkoinen koronalinko ja samaan aikaan paljastuivat suurelle yleisölle kymmenen vuoden takaiset tapahtumat. Sitten sai valmentaja kenkää.
Vaikka pelaajien pitäisi teoriassa keskittyä ainoastaan tekemään työnsä jäällä, on selvää, ettei Chicago selvinnyt syksyn mankelista kuivin jaloin.
Koronapandemian viimeisimmät käänteet ovat sotkeneet lähes jokaisen joukkueen suunnitelmia, mutta Blackhawksin pöydälle iskettiin paljon suurempiakin asioita. Borgström ei selittele, mutta toteaa faktat.
– On se selvää, että tuo kokonaisuus vaikutti tähän kaikkeen. Sen suurimman paljastusskandaalin aikaan olin itse koronan vuoksi sänkypotilaana, etten ihan tarkkaan tiedä, miten porukka siihen hallilla reagoi. Edellinen GM kuitenkin oli sellainen, josta kaikki pitivät ja hän oli tänne myös suurimman osan pelaajista halunnut.
– Kun hän sitten erosi ja kohta sai valmentajakin kenkää, niin olihan siinä aika isoja muutoksia itsellekin. En ollut ehtinyt olla talossa montaakaan viikkoa, kun GM, joka halusi minut tänne, lähti. Sitten lähti valmentaja, joka oli halunnut minut tänne. Kyllä siinä koronan kourissa tuli hieman mietittyä, että mitähän täällä oikein tapahtuu, Borgström naurahtaa.
Kuriton joukkue vailla identiteettiä
Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, ettei pelillistä kaaosta Chicagossa voi laittaa yksinään syksyn piikkiin. Etenkin joulun jälkeen ryhmä kyykkäsi kuuteen peräkkäiseen tappioon käsittämättömällä tavalla.
Kaiken kruunasi luokattoman esityksen seurauksena tullut tappio Arizonassa koko liigan heikointa joukkuetta.
– Pelasimme jossakin kohtaa jo paremminkin, mutta joulun jälkeen on taas ollut vaikeaa. Jonkinlainen identiteetti pitäisi joukkueelle löytää.
Identiteetti Chicagolta todellakin puuttuu, jos sellaiseksi ei sitten lasketa kollektiivista velttoutta ja virhealttiutta. Jos Chicago joskus tunnettiinkin kovan seurakulttuurin joukkueena, jossa pelaajat keskenään pitivät vaatimustason korkealla, nyt tällaisesta ryhmäkurista ei ole tietoakaan.
Samaan aikaan, kun puolustaminen on usein velttoa ja perusrakenteeltaan heikkotasoista, hyökkäyspeli on ajautunut uuden valmentajan alaisuudessa totaaliseen takalukkoon. Chicago on tehnyt toistaiseksi ainoastaan 2,29 maalia ottelua kohden, mikä on koko liigan kolmanneksi pienin lukema.
Eikä paikkojakaan ole: Chicago on luonut viidellä viittä vastaan vain hieman yli kahdeksan ykkössektorin maalipaikkaa pelaamaansa tuntia kohden. Lukema on NHL:n pienin ja noin viisi paikkaa vähemmän kuin Floridalla ja Carolinalla. Blackhawks ei ole pelin rakenteen ja ryhmäkurin kautta erityisen hyvin valmennettu joukkue juuri nyt.
– Tähän kaikkeen on paljon syitä. Valmentajan vaihdon jälkeen alettiin keskittyä tosi paljon puolustamiseen. Se vaikuttaa tosi paljon, miten puolustat ja miten jaksat puolustaa eteenpäin. Siitä se hyökkääminenkin tulee. Vaikea näitä pelejä on voittaa, jos ei saa aikaiseksi hyviä maalintekopaikkoja. Taitoa on, mutta homma menee näpräämiseksi, Borgström linjaa.
– Kaikki jännittää ja jäpittää. Ei olla löydetty identiteettiä.
”En minä ihan vihkoon ole vetänyt”
Borgströmin oma kausi heijastelee vahvasti joukkueen sesonkia. Mukaan on mahtunut hyviäkin hetkiä, mutta joukkueen kollektiivinen alakulo sekä syksyllä iskenyt koronatartunta tekivät helsinkiläishyökkääjän kauteen särön. Jokerit-kasvatin tehot ovat 22 ottelun jälkeen 2+3.
– Olen pelannut ihan tasaisesti, mutta hakannut monen muun tavoin päätä seinään maalien ja pisteiden tuottamisen kanssa. Korona hieman vaikeutti hommia, mutta en minä ihan vihkoon ole vetänyt. Totta kai aina haluan parantaa.
Tehojen puolesta mahdollisuus parempaan on auennut valmennusjohdon viime aikoina osoittaman luottamuksen kautta. Borgström on pelannut joulun jälkeen paljon joukkueen ykkösketjussa Patrick Kanen ja Ryan Stromen rinnalla. Vuodenvaihteen jälkeen suomalaissentteri on kirjannut viidessä ottelussa tililleen kaksi syöttöpistettä.
– Onhan se ihan erilaista pelata ykkösessä, kun ei tarvitse skippailla vaihtoja, pysyy pelissä paremmin mukana. Tietenkin sitä haluaa tehdä pisteitä, mutta ne tulevat, kun paiskii hommia kovasti ja pelaa tasaisesti. Tavoite keväälle olisi pelata hyvällä itseluottamuksella ja terveenä olisi myös kiva pysyä, Borgström toteaa lopuksi.
Lue lisää: