NHL-tuomio: Vaarallinen telakone aiheuttaa aivovammoja ja pyyhkii muistia – ensi yönä lähtee taas lapasesta?

Mukana raadissa ovat NHL:ää tarkasti seuraavat Ville Touru, Sami Hoffrén ja Ismo Lehkonen.

Ville Touru

Tähti

Lännen finaalisarjan henkilökohtainen taito, etenkin kaikki luisteluvirtuoosit samassa kaukalossa on lumoavaa katsottavaa. Silkinpehmeiden tanssahtelijoiden, etuperin luistelevan Connor McDavidin ja takaperin luistelevan Cale Makarin 1v1-tilanteet ovat ehdoton suosikki. Pekkaa pahemmaksi ei jää myöskään Nathan MacKinnonin kaukalon halkova raivotikkaus.

Puheenaihe

Rangersin Jacob Trouba on aito pelote vastustajille. Pudotuspelien eniten taklaava puolustaja on jykevä telakone, joka pelaa jatkuvasti sääntöjen rajamailla ja hakee isoja avojääpommeja. Avauskierroksella Trouban kyseenalainen niitti Sidney Crosbyn päähän käänsi ottelusarjan. Carolinaa vastaan Trouba mm. täräytti ensin Max Domia kupoliin ja seiskapelissä pudotti Seth Jarvisin, jolla meni töötistä muisti. Kaikki olivat NHL:n ”ensisijainen osumakohta” -tulkinnan mukaan puhtaita taklauksia, mikä tekee Troubasta arvokkaan aseen Rangersille.

Kaapo Kakko ja Jacob Trouba ovat tahoillaan arvokkaita palasia Rangersin pudotuspelijunassa. Kuva: Danny Wild / Reuters

Suomalainen

Kaapo Kakko ei vieläkään näy juuri tulostaululla, mutta Rangersin suomalaislaituri pelaa todella laadukasta pudotuspelilätkää. Koko Rangersin nuorisoketjulle Kakko–Filip Chytil–Alexis Lafreniere on kasvanut rintakarvat. Jokainen heistä pelaa kovassa paikassa uransa toistaiseksi kovimmalla tasolla. Erittäin lupaavaa joukkueen tulevienkin vuosien kannalta.

Farssi

Kakkospeli paljasti karusti Edmontonin puutteet. Jos supertähdet eivät toimita ja saa vastustajaa kaaokseen, Oilersin paletti sakkaa pahanpäiväisesti, eikä viisikkopelissä ole välillä mitään tolkkua. Paikan päällä seurattuna silmiin pisti pariin kertaan tilanne, jossa Oilersin pakki yritti hidasta lähtöä seisovilla jaloilla maalin takana, mutta samaan aikaan joukkueen kolme hyökkääjää seisoi odottelemassa avausta hyökkäyssinisellä. Vastaavasti Colorado sai kävellä jatkuvasti avoimista ovista hyökkäysalueelle.

Yllätys

Colorado–Edmonton sarjassa kohtaavat isä ja poika. Oilersin apuvalmentajana toimiva entinen NHL-pakki Dave Manson, 55, ja Coloradon puolustaja Josh Manson, 30. Molemmat liittyivät joukkueisiinsa vasta loppukaudesta. Isä Manson tuli Jay Woodcroftin mukana AHL:stä, poika värvättiin Kalliovuorille Anaheimista.

Sami Hoffrén

Tähti

Igor Shestjorkin ansaitsee kaupungin avaimet. New York Rangersin 26-vuotias venäläisvahti kantaa joukkuettaan käytännössä illasta toiseen. Shestjorkin on ollut pudotuspelien kovimmassa rumputulessa, mutta koppi tarttuu. GSAA-tilastossa (pelastetut maalit suhteessa keskitasoon) Shestjorkinin lukema on jykevä 9,4. Tampan Andrei Vasilevski saa pitää maailman parhaan maalivahdin kruunustaan kaksin käsin kiinni.

Puheenaihe

Poskettomat maalimäärät puhuttavat. Viihdettä ja sirkushuveja tarvitaan, jotta kassakone kilisee, mutta tässä vaiheessa kautta olisi toivottavaa, että askissa pidettäisiin kiinni myös voittavan jääkiekon perusperiaatteista. Puolustaminen ei mene koskaan pois muodista. ”You gotta play defence, man”, totesi NHL-historian hyökkäysorientoitunein pelaaja Wayne Gretzky läntisen konferenssifinaalin avauslähetyksessä.

Suomalainen

Tämän tuomiopalstan kuulapää pumppaa viimeisten joukossa oman poikansa renkaita julkisesti, joten on pakko nostaa esille Artturi Lehkonen. 26-vuotias sisupussi on noussut Coloradon ydinpelaajien joukkoon. Lehkonen on juuri sellainen kaivuripelaaja, jota Coloradon tähtisikermä kaipasi pudotuspeleihin. Ahnasta, karheaa ja sangen tehokasta kahden suunnan pelaamista.

Artturi Lehkonen muodostaa toimivan tehoketjun Mikko Rantasen ja Nazem Kadrin kanssa. Kuva: Harry How / AFP

Farssi

Carolina Hurricanes notkahti hämmentävän kevyesti polvilleen seiskapelissä kotikaukalossaan New York Rangersia vastaan. Tämän piti olla se kevät, kun Sebastian Ahon ja Teuvo Teräväisen tähdittämä joukkue pelaa Stanley Cupista, mutta vajaaksi jäi ja pahasti. Carolina ei pystynyt ottamaan yhtään vierasvoittoa (kuusi tappiota) kahden ottelusarjan aikana.

Yllätys

Mitä Mike Smith oikein hommailee ottelusarjojen välillä? Edmonton Oilersin konkarivahti on romahtanut tänä keväänä jokaisen ottelusarjan avausottelussa. Kolmen avausottelun torjuntaprosentti on karmea 78,2 ja selän taakse on uponnut 13 maalia. Smith, 40, on kerännyt itsensä komeasti kakkosotteluihin, joissa kiekot ovat pysähtyneet 94,2 prosentin varmuudella.

Ismo Lehkonen

Tähti

Cale Makar. Ykköspelissä sattui kaikenlaista, mutta kakkospelissä nähtiin taas parasta Makaria. Connor McDavidin luistelunopeus ja -taito tiedetään, mutta Makar sai lisää puristusta puolustuspelaamiseensa, eikä McDavid päässyt paikoille. Makar on kiekon kanssa koko ajan ja pelaa noin 30 vaihtoa pelissä, mikä tarkoittaa, että häntä yritetään taklata noin 40 kertaa. Hän on fyysisen pelin kohde, mutta pystyy luiskahtamaan alta ja edistämään peliä. Elastinen kuin superpallo. Makar on viihdyttävä pelaaja, joka tuottaa paljon hyökkäyssuuntaan. Uusi mittatikku nuorille puolustajille.

Luisteluvirtuoosit McDavid ja Makar ovat näyttävä taistelupari lännen finaaleissa. Kuva: Harry How / AFP

Puheenaihe

Coloradon ja Edmontonin ykköspeli oli uskomaton sirkus. Peli päättyi 8–6, mutta se olisi voinut helposti päättyä 15–14. Nyt Gretzkykin ilmoitti, että ihan oikeasti pojat, alkakaa puolustaa! Kyllä se niin on, että pleijarikiekkoon kuuluu laadukas puolustaminen. Coloradon kannalta sirkus päättyi onnellisesti ja joukkue sai tärkeää oppimateriaalia, ettei voitolla voi leikkiä. Veikkaan silti, että kolmospelissä lähtee taas lapasesta.

Suomalainen

Mikko Rantasen pelaamisessa näkyi toisella kierroksella stressitilanne, joka koko Coloradon joukkueella oli kakkoskierroksen huonosta historiasta. Paineet olivat kovat ja katseet kiinnittyivät mm. Rantaseen. Oilers-sarjan alussa Rantasessa on näkynyt selvä ero. Nyt pelaaminen on vapautuneempaa. Rantanen graindaa McDavidin ja Leon Draisaitlin tasolla tällä hetkellä. Rantasen kaltaista sonnia vastaan ei ole kiva pelata.

Farssi

Carolinan menestysikkuna oli oikeasti auki tänä keväänä, ja nyt seura on palkkakaton takia lirissä. Itseaiheutettu ongelma jatkovuosien kannalta. Millä ihmeellä he meinaavat pitää Tony DeAngelon, Martin Necasin ja Vincent Trocheckin? Jordan Staal ei nuorene. Staalilla meni tunteisiin tuo tappio, koska hän tietää, miten raskasta on raapia runkosarja läpi hyviin asetelmiin ja menestyä pudotuspeleissä. Carolinan menestyminen vaikeutuu jatkossa. Tämä kevät olisi ollut se sauma.

Rod Brind’Amourin luotsaaman Carolinan kausi päättyi karvaaseen pettymykseen seiskapelissä. Kuva: Jared C. Tilton / AFP

Yllätys

Se yllätti, että New York Rangers pystyi ryöstämään seiskapelin vieraissa ja meni jatkoon Carolinaa vastaan. Kaikki olettivat, että tuon jälkeen patterit ovat tyhjinä, mutta luukuista tulikin ulos energinen, päättäväinen ja tyly Rangers, joka löi totaalisesti luun kurkkuun hyvin levänneelle Tampalle. En olisi uskonut. Millähän ”pesäpallomailalla” päävalmentaja Gerard Gallant motivoi hirveän hengen päälle tuohon joukkueeseen?