Putin yllätti taas – karu tapahtumaketju paljastaa, miten diktaattori onnistui harhautuksessaan

Venäjän presidentti Vladimir Putin on kuin pakkasukko, joka on onnistunut yllättämään lännen johtajat vuosien varrella kerta toisensa jälkeen vähemmän miellyttävillä ”lahjoilla”.

Valtiotieteiden professori Alexander J. Motyl Rutgersin yliopistosta Newarkista ja vanhempi tutkija Jussi Lassila Suomen Ulkopoliittisesta instituutista kävivät IS:n pyynnöstä läpi 5 siirtoa, joita Putinilta ei osattu odottaa, mutta jotka hän teki.

1. Tshetshenian teurastaja

Putinin ensimmäinen yllätys oli ainoa, joka saattoi yllättää hänet itsensäkin: nousu vallan huipulle nukkavierun KGB-agentin roolista. Kun Venäjän väistyvä presidentti, terveysongelmista kärsinyt Boris Jeltsin valitsi maailmalle tuntemattoman Putinin pääministeriksi elokuussa 1999, alkoi heti tapahtua.

Syyskuun alussa Moskovassa Petshatnikin kaupunginosassa sijaitsevassa kerrostalossa räjähti. 95 kuoli ja 150 loukkaantui. Uhrien hautajaispäivänä, 13. syyskuuta, räjähti seuraava talo, nyt Kashirskojen valtatien varressa. Kuolleita oli 118 ja haavoittuneita 200.

Kun vielä Buinakskissa ja Volgodonskissa räjähti, uhreja tuli yli 300. Hallitus syytti iskuista tshetsheeniterroristeja, ja lokakuun alussa Venäjä julisti sodan Tshetshenialle.

Reilun kahden kuukauden kuluttua siitä Putin oli Venäjän virkaatekevä presidentti, kun Jeltsin ilmoitti 14. joulukuuta eroavansa.

Aleksandr Litvinenko, entinen tiedustelupalvelu FSB:n agentti, väitti, että räjähdykset oli junaillut hänen työnantajansa, jotta Putin sai tekosyyn toiseen Tshetshenian sotaan.

Litvinenko murhattiin radioaktiivisella poloniumilla Lontoossa vuonna 2006.

– Kerrostaloiskujen tapahtuma-aikaan Venäjä oli täydellisessä kaaoksessa, ja usko Jeltsinin talousuudistuksiin oli mennyt täysin, Jussi Lassila sanoo.

– Siinä valossa Putinin toimet kurin ja järjestyksen palauttajana nähtiin lännessä hyvin tervetulleena ilmiönä.

– Mutta toisena puolena olivat ne Tshetshenian sodat ja se, miten Venäjä siellä toimi. Se oli vastoin kaikkia ihmissoikeussopimuksia, joilta pitkälti ummistettiin silmät.

Lassila huomauttaa, että Venäjä oli 1990-luvun loppua kohti ajautunut tilaan, jossa pelättiin jo maan täydellistä romahtamista.

–  Näyttämölle tuli toimija, jonka Jeltsin oli itse vallankahvaan nostanut, ja joka selvästi jatkoi Jeltsinin linjaa ja suhtautui Euroopan unioniin partnerina.

”

Putin on KGB:n agentti ja gangsteri, mutta lännessä hänen murhanhimoaan ja fasistista agendaansa perusteltiin sillä, että hän on vain tyypillinen venäläinen johtaja.

Kylmän sodan pääpelureiden välille syntyi jopa lyhyt kuherruskuukausi, kun Putin tuki Yhdysvaltain terrorisimin vastaista sotaa New Yorkin WTC-iskujen jälkeen 2001.

Professori Alexander Motylin mukaan lännessä Jeltsinin manttelinperijä nähtiin vain ”tyypillisenä” venäläisenä johtajana.

– Putin on KGB:n agentti ja gangsteri. Mutta lännessä hänen murhanhimoaan ja fasistista agendaansa perusteltiin sillä, että hän on vain tyypillinen venäläinen johtaja, jota venäläiset tukivat ja tarvitsivat ja joka teki sen, minkä uskoi olevan Venäjän etu.

– Loppujen lopuksi lännen voitto kylmässä sodassa sai uskomaan, että olemme siirtyneet onnen ja rauhan aikakauteen, jossa konflikteja ei enää ole.

Lassila näkee Putinin taustan olleen tämän etu, kun Jeltsin mietti seuraajaansa.

– Paradoksi on siinä, että Putin on KGB:n harmaasta massasta noussut henkilö, joka ei ollut liian näkyvä, mutta oli osoittanut absoluuttisen lojaaliutensa.

– Hän oli oikea henkilö oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

2. Münchenin puhe

Putinin puhe Münchenin turvallisuuskokouksessa helmikuussa 2007 oli kuin isku vasten päänsilitystä odottavien länsijohtajien kasvoja.

Puhujanpöntössä seisoikin äreä tsaari, joka antoi ymmärtää, ettei Venäjä enää hyväksy Yhdysvaltain ja Naton johtamaa ”yksinapaista maailmaa”.

– Tuloksena on, että kukaan ei tunne oloaan turvalliseksi. Haluan korostaa: kukaan ei tunne oloaan turvalliseksi, Putin ärisi.

– Se oli käänne ja sokki, joka tuli puun takaa. Silloin varmaan länsijohtajat odottivat Putinin jatkavan vanhalla linjallaan, vaikka tiettyjä merkkejä itseriittoisuudesta ja Venäjän suuruuden korostamisesta olikin jo tullut, Lassila sanoo.

– Ei osattu odottaa, että hän lähtisi niin voimakkaasti haastamaan ja kritisoimaan lännen politiikkaa.

”

Ei osattu odottaa, että hän lähtisi niin voimakkaasti haastamaan ja kritisoimaan lännen politiikkaa.

Kuten usein myöhemminkin, vasta viipeellä ymmärrettiin, ettei kyse ollut Putinin huonosta päivästä vaan tarkkaan harkitusta puheesta, joka aloitti Venäjän rynnistyksen länttä vastaan.

Kului vain reilu vuosi, kun georgialaiset saivat tuta oman versionsa Mainilan laukauksista. Venäjän tukemat osseettiseparatistit alkoivat tulittaa georgialaisia kyliä kranaateilla loppukesällä 2008.

Kun maan armeija tuli väliin, Putin syytti Georgiaa ”aggressioista Etelä-Ossetiaa kohtaan” ja hyökkäsi 8. elokuuta. Käytössä oli sosialistisesta retoriikasta tuttu termi; operaatio toteutettiin Georgian ”pakottamiseksi rauhaan”.

– Tietysti Georgian sota 2008 antaa aihetta pohdiskella, että jotain olisi varmasti pitänyt tehdä toisin, Lassila näkee.

– Lännen virhe oli se, että jo silloin 2007–2008 olisi pitänyt tajuta, että ne toimet ja politiikka, johon länsi oli sitoutunut, näyttäytyi Putinille heikkoutena, jota Venäjä käyttää hyväkseen.

– Viimeistään tämä olisi pitänyt ymmärtää Krimin valtauksen aikaan 2014 ja pistää peli poikki, koska ajatus erityisesti Saksan hellimästä keskinäisriippuvuudesta, jolla Venäjä integroidaan läntisiin arvoihin, ei enää vastannut todellisuutta.

3. Teurastus Syyriassa

Krimin valtauksesta ei ehtinyt kulua kuin reilut kaksi vuotta, kun Putin yhdessä liittolaisensa, Syyrian presidentin Bashar al-Assadin kanssa turvautui poikkeuksellisen koviin otteisiin Syyrian sisällissodan lopettamiseksi.

Harva uskoi silmiään, kun venäläisten ja Assadin joukkojen koalitio käynnisti kuukauden mittaisen pommituksen opposition hallussa olevaan Aleppon kaupunkiin lokakuussa 2016.

Siviilejä teurastettiin kouluihin, toreille ja sairaaloihin, mutta jälleen kerran Putin sai häärätä maailmanpolitiikan näyttämöllä kenenkään häiritsemättä.

– Syyria oli kaukana. Eurooppalaisilla ei ollut kapasiteettia tulla voimalla väliin, ja Yhdysvallat oli yhä jumissa Irakissa ja Afganistanissa, professori Motyl sanoo.

– Vielä kun Barack Obama jätti reagoimatta siihen, että Assad ylitti rajan ja käytti kemiallisia aseita, oli selvää, että Yhdysvallat oli vain paperitiikeri.

Assadin armeija oli kaasuttanut yli 1 400 siviiliä sariinilla Damaskoksen lähiössä Ghoutassa elokuussa 2013. Presidentti Obama oli aiemmin ilmoittanut kemiallisten aseiden käytön johtavan Yhdysvaltain vastaukseen, mutta jätti Assadin ilman rangaistusta.

YK on luokitellut sariinin joukkotuhoaseeksi. Aineen valmistus ja hallussapito on ollut laitonta vuodesta 1993.

Jussi Lassila näkee, että viimeistään Syyriassa tuli selkeästi ilmi käänne Putinin suhtautumisessa länteen.

– Ukrainan vallankumouksen myötä EU oli alettu nähdä Kremlissä Natoon rinnastettavana toimijana ja ideologisena Venäjän intressien haittaajana.

”

Ukrainan vallankumouksen myötä EU oli alettu nähdä Kremlissä Natoon rinnastettavana toimijana ja ideologisena Venäjän intressien haittaajana.

Ajattelu käynnisti Venäjän sisäpolitiikassa dominoefektin, joka on johtanut meneillään olevaan Ukrainan sotaan.

– Epäluulo siitä, että länsi liberaalijärjestystä tuputtamalla aiheuttaa poliittista kaaosta eri puolilla maailmaa, vahvistui. Siihen kytkeytyivät myös vuosien 2011 ja 2012 mielenosoitukset Venäjällä.

Pelkästään Moskovassa pitkälti yli 100 000 ihmistä osoitti mieltä vilpillisinä pitämiään duuman vaaleja ja tuolloin pääministerinä toiminutta Putinia vastaan joulukuussa 2011. Mielenosoitukset jatkuivat seuraavana vuonna ja laajenivat vastustamaan myös Putinin paluuta presidentiksi.

– Mielenosoitukset kietoutuivat ajallisesti arabikevään tapahtumiin sekä lännen toimintaan Libyassa, joka oli ollut jo Neuvostoliitolle tärkeä liittolainen, Lassila huomauttaa.

42 vuotta Libyaa hallinnut Muammar Gaddafi pakeni kapinallisia lokakuussa 2011 autosaattueessa, kun Naton koneet iskivät sitä vastaan. Haavoittunut Gaddafi piiloutui viemäriputkiin valtatien alle, mutta kapinalliset löysivät ja surmasivat hänet.

– Tämä vahvisti Kremlissä sitä näkemystä, että lännen toimet ovat konkreettisesti tuhoisia myös Putinille ja hänen hallinnolleen.

– Luulen, että Syyriassa aktivoiduttiin sen takia, että Libyan virhe ei toistuisi, sillä Syyria on vielä merkittävämpi neuvostoperinteellä oleva Venäjän liittolainen.

– Lisäksi Putin varmasti katsoi, että nyt on täydellinen edellytys lunastaa Venäjän mahti hyödyntämällä lännen poissaoloa ja heikkoutta.

4. Krimin valtaus

Ukrainan venäjämielinen presidentti Viktor Janukovitsh oli noussut valtaan vuonna 2010. Hän esitti EU-myönteistä, mutta neuvottelikin samaan aikaan Putinin kanssa taloudellisesta tuesta.

Ukrainalaisten enemmistö raivostui. Maidanin aukiolle Kiovassa kerääntyi mielenosoittajia joulukuussa 2013. Seuraavan vuoden alussa protestit muuttuivat verisiksi. Lopulta Ukrainan parlamentti erotti Janukovitshin hätäistunnossa 22. helmikuuta.

Janukovitshin kujanjuoksua saattoi ennustaa, mutta Putinin lippaassa olevaa uutta yllätystä ei: Venäjän hallitus päätti seuraavana päivänä miehittää Krimin.

– Viimeistään Krimin valtauksen yhteydessä olisi pitänyt ymmärtää, että Putinin tavoitteet ovat toisenlaisia, ja niillä toimilla, joilla länsi oli asemoitunut suhteessa Venäjään, ei ollut toivottua vaikutusta, Jussi Lassila sanoo.

”

Jälkikäteen ajateltuna lännen olisi pitänyt toimia paljon määrätietoisemmin eikä alistua Kremlin uhkailuihin.

– Jälkikäteen ajateltuna lännen olisi pitänyt toimia paljon määrätietoisemmin eikä alistua Kremlin uhkailuihin.

Euroopan komissio kuvaili helmikuussa 2015, että Yhdysvaltain eurooppalaiset liittolaiset olivat ”unissakävelleet” konfliktiin Venäjän kanssa.

Professori Motyl muistuttaa, että Yhdysvallat toi tuolloinkin julki, että Venäjä valmistelee sotaa. Varoitus kaikui kuitenkin kuuroille korville.

– Yhdysvaltain uskottavuus oli heikentynyt joukkotuhoasefiaskon ja Irakin takia.

Yhdysvaltojen ja Britannian perustelut Irakin sodan aloittamiselle vuonna 2003 olivat joutuneet huonoon valoon, kun todisteita Saddam Husseinin pelätyistä joukkotuhoaseista ei löytynytkään.

Vanhalla mantereella taas ei kyetty 2014 edes ajattelemaan, että siellä voisi sota vielä syttyä.

– Eurooppalaiset ovat eläneet fantasiamaailmassa kylmän sodan päättymisestä lähtien, Motyl kuvailee.

– Ajatus sodasta vaikutti uskomattomalta, ja Putin nähtiin vain tyypillisenä Venäjän johtajana. Todellisuudessa Putinin fasistinen hallinto valmisteli imperialistista ja kansanmurhaan pyrkivää sotaa, jota käytännössä kukaan – minä mukaan lukien – ei kyennyt ennakoimaan.

5. YK:n linjan uhmaaminen ja hyökkäyssota

Vladimir Putin sai kulmat jälleen kohoilemaan maailmalla kolme päivää ennen hyökkäystä Ukrainaan.

Putin ilmoitti maanantaina 21. helmikuuta, että on ”välttämätöntä” julistaa Itä-Ukrainassa sijaitsevat Donetsk ja Luhansk itsenäisiksi valtioikseen.

Samalla hetkellä päättyi vuosien politiikka, jonka aikana Venäjä oli muiden YK:n jäsenvaltioiden tapaan pidättäytynyt tunnustamasta itse julistettuja ”kansantasavaltoja”.

– Hänen suunnitelmansa oli irrottaa nämä alueet Ukrainasta ”laillisesti” ja sen jälkeen valmistella ne liitettäväksi Venäjän Federaatioon, professori Motyl toteaa.

Sitten alkoi rytistä. Venäjän asevoimat alkoi moukaroida naapurimaa Ukrainaa aamuyöllä 24. helmikuuta.

Euroopassa järkytyttiin ehkä enemmän kuin kertaakaan sitten toisen maailmansodan, mutta hyökkäyksen yllätyksellisyyttä vähentää se, että Yhdysvallat oli varoittanut sodasta jo pitkään.

– Mitä itse sotaan tulee, Putinilla ei ole siihen mitään muuta syytä kuin Ukrainan ja ukrainalaisten tuhoaminen, Motyl sanoo.

”

Mitä itse sotaan tulee, Putinilla ei ole siihen mitään muuta syytä kuin Ukrainan ja ukrainalaisten tuhoaminen.

– Naton laajeneminen ja kaukainen teoreettinen mahdollisuus, että Ukraina saattaisi liittyä siihen kahden vuosikymmenen päästä, oli harhautuskeino. Ruotsin ja Suomen liittyminen todistaa tämän.

Jussi Lassila pitää Putinin hyökkäystä hänen toistaiseksi radikaaleimpana siirtonaan, vaikka sen alkamisesta olikin paljon läntistä tiedustelutietoa.

– Helposti Putinin toimia arvioitaessa jälkiviisaudesta tulee paras viisaus. Hyökkäys Ukrainaan on kuitenkin dramaattisuudessaan merkittävin tapahtuma Venäjän Neuvostoliiton jälkeisessä kehityksessä ja Putinin uralla.

– Mutta miksi tätä ei osattu nähdä? Siinä täytyy arvioida monia asioita, ja on kiistatonta, että virheitä lännessä tehtiin.